Sympatia
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Sympatia (kreikan sanasta sympátheia, myötätunteminen) tai myötätunto tarkoittaa toisen henkilön mielihyvän kokemista omana mielihyvänä (myötäilo) tai tuskan ja mielipahan tuntemista mielipahana.[1][2][3]
"Sympatia on toisen henkilön emootioiden ja tuntemusten passiivista noudattamista, josta olisi eroteltava empatia, joka olisi aktiivisempaa ja neutraalimpaa eläytymistä toisen tilanteeseen tai mielentilaan."[1]
Sympatian vastakohta on antipatia.
Tutkija Riikka Korkiamäen mukaan myötätunto saa suosimaan niitä, joista välittää eniten, esimerkiksi päiväkotiryhmässä tai politiikassa. Siksi moni tutkija korostaa, että myötätunnolle ei saisi antaa minkäänlaista painoa päätöksenteossa.[4]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Sosiaalipsykologian peruskurssi, Dialogi: Humanismia ja biologiaa, Osa 2. Kun on tunteet - ja geenit Tampereen yliopiston sivusto. (Osa1 )
- ↑ http://sitomo.fi/portaali/sympatia-ja-empatia
- ↑ https://www.nyyti.fi/tietoa/sosiaalisuus-ja-sosiaaliset-taidot/sosiaalisten-taitojen-ominaisuuksia/ (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Wilhelmiina Palonen: Sinäkin! En siis ole yksin (29/2021, sivu 35) Suomen Kuvalehti. 22.7.2021.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pessi, Anne Birgitta ym. (toim.): Myötätunnon mullistava voima. Jyväskylä : PS-kustannus, 2017. ISBN 978-952-451-779-9.