Swingfire

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Swingfire on brittiläinen lankaohjattu panssarintorjuntaohjus. Se kehitettiin 1960-luvun alussa ja oli tuotannossa vuosina 1966–1993.

Swingfiren kehitti Fairey Engineering Ltd ja British Aircraft Corporation. Britannian asevoimissa se korvasi aiemmin käytössä olleen Vickers Vigilant -ohjuksen. Ohjuksen englanninkielinen nimi tulee sen kyvystä tehdä nopea jopa 90 asteen ohjausliike. Tämän ansiosta ampumalaite kyetään piilottamaan näkyvistä ja ampuja itse voi asettua edulliseen asemaan erillisen liikuteltavan tähtäinlaitteen kanssa.

Sen lisäksi että Swingfire asennettiin FV438 Swingfire- ja FV102 Striker -taisteluajoneuvoihin, siitä oli kolme muuta versiota:

  • Beeswing – Land Roverin alustalle
  • Hawkswing – Lynx-helikopteriin
  • Golfswing – ("mönkijätyyppiseen") maastoajoneuvoon

Käyttö taisteluissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Swingfire-ohjuksia käytettiin sekä Persianlahden sodassa (1991)[1] että Irakin sodassa (2003).

Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pituus: 1 070 mm
  • Halkaisija: 170 mm
  • Kärkiväli: 390 mm
  • Massa: 27 kg
  • Taistelukärki: 7 kg HEAT
  • Kantama: 150...4000 m
  • Lähtönopeus: 185 m/s
  • Lankavälitteinen komento-ohjaus
  • Panssarinläpäisy: 800 mm[2]
  • Yksikköhinta: 7 500 puntaa

Käyttäjävaltiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Units in Operations Desert Shield and Desert Storm britains-smallwars.com. 2008. Viitattu 3.2.2013. (englanniksi)
  2. Stephen Bull: Encyclopedia of military technology and innovation, s. 257. Greenwood Press, 2004. (englanniksi)