Swakop (joki)
| Swakop | |
|---|---|
 Niin sanottu Kuunmaisema Swakopjoen uomassa lähellä Richthofenia, Swakopmundista hieman sisämaahan päin. |
|
| Alkulähde | Erosvuori lähellä Otjozonjatia |
| Laskupaikka | Swakopmund, Atlantin valtameri |
| Maat | Namibia |
| Pituus | 460 km |
| Alkulähteen korkeus | 1 560 m |
| Valuma-alue | 30 100 km² |
Swakop (naman kielellä Tsoaxaub)[1] on joki Namibian länsiosassa. Se virtaa mereen Swakopmundin kaupungin etelälaidalla. Joessa on vettä vain ajoittain, ja mereen saakka sitä pääsee vain erittäin harvoin, ehkä kerran, pari vuosikymmenessä. Viimeksi joki on saavuttanut meren vuosina 2011 ja 2022.[2] Yläjuoksulla kuitenkin virtaa noin 40 miljoonaa kuutiometriä vettä vuosittain.[3]
Swakop on yksi Namibian suurimmista sellaisista joista, joissa on vettä vain ajoittain. Se on 460 km pitkä, ja sen valuma-alue on laajuudeltaan 30 100 km². Valuma-alue sijoittuu keskisen Namibian keski- ja länsiosiin. Joen alkuperäinen nimi Tsoaxaub on naman kieltä, ja tsoa tarkoittaa ’peräaukkoa’ ja xaub ’ulostetta’. Nimi on peräisin siitä, että Swakopin vesi on ruskeaa mudan, hiekan, kasvinjäänteiden ja kuolleiden eläinten raadoista, jotka kulkeutuvat sen mukana valtamereen.
Swakopjoen suun alueella ja sen vieressä olevalla dyynialueella on runsaasti lintuja ja joitakin erikoisia kasveja, kuten ikilehti (Welwitschia mirabilis), jotka käyttävät hyväkseen mereltä säännöllisesti tulevaa sumua, kun muuta kosteutta ei yleensä ole saatavilla.
Swakopin pohjavesi on näillä seuduilla laskenut 0,3 m entistä syvemmälle, johtuen siitä, että joen yläjuoksulle on rakennettu kaksi suurta patoa.[4][5]
Vaikka joessa ei olekaan aina vettä, on Swakopjoen laaksoon syntynyt jonkin verran maataloutta, ja seutu tunnetaan tuoreista vihanneksista, tomaateista, parsasta ja oliiveista. Viljelijät ovat jossain määrin huolissaan siitä, että suola ja uraani (joka saattaa olla alueella luontaisesti esiintyvää, tai sitten peräisin Rössingin uraanikaivoksesta saattaa vaarantaa maatalouden Swakopin alajuoksulla.[4]
Hydrologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Swakopjoen valuma-alue on laajuudeltaan 30 100 km², ja se ulottuu joen suulta Atlantin valtamereltä sisämaahan Otjimbingwen kautta idässä aina 50 km Okahandjasta itään ja etelässä Khomasin ylängölle Windhoekin ulkopuolelle. Valuma-alueen korkein kohta on 2 480 metrin korkeudella merenpinnasta. Vuotuinen sademäärä vaihtelee joensuun nollasta millimetristä Khomasin ylängön 475 millimetriin. Valuma-alueesta 39 % saa sadetta enemmän kuin 300 mm vuodessa ja 80 % enemmän kuin 100 mm vuodessa.
Von Bach -pato Okahandjan lähellä ja Swakoppoort-pato Gross Barmenin länsipuolella joen yläjuoksulla ovat tärkeitä koko keskisen Namibian vesihuollon kannalta. Swakopjoella on myös lähteitä ja kosteikkoalueita joen alajuoksulla. Siellä pohjavesi kuitenkin on suolaista maan suolaantumisen vuoksi.
Joen alajuoksulla tulvat ovat yleistyneet, koska joen galleriametsiä käytetään yhä enemmän maatalouteen. Tämän vuoksi veden virtausnopeus on aiempaa suurempi ja näin ollen eroosio on joen uomassa kasvanut.
Kasvillisuus ja eläimistö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Swakopjoki virtaa hyvin erilaisten kasvillisuusalueiden läpi. Valuma-alueesta 29 % on korkealla sijaitsevaa ruohosavannia, 28 % on pensassavannia, 34 % puoliaavikon ja savannin välistä siirtymäaluetta ja 9 % kuuluu keskiseen Namibin aavikkoon.
Korkeammilla seuduilla esiintyy enemmän tai vähemmän tiivistä pensaskasvillisuutta. Kuivemmalla alajuoksulla kasvillisuuden esiintyminen rajoittuu itse joen uomaan, jonka tyypillisiä kasveja ovat Faidherbia albida, tamariskit (Tamarix), kirahviakaasia (Acacia erioloba), Salvadoraceae-heimon kasvit, erilaiset viikunat, Euclea-lajit, tupakat (Nicotiana spp.), hulluruohot, meskitet (Prosopis), joista monet ovat ns. vieraslajeja.
Villieläimiä esiintyy Swakopjoen juoksulla käytännöllisesti katsoen ainoastaan vähän asutetulla alajuoksulla. Näitä ovat eri antiloopit, pienet saalistajaeläimet ja linnut. Suuria nisäkkäitä, kuten elefantteja, sarvikuonoja, leijonia ja muita suuria kissaeläimiä ei tämän joen varrelta enää löydy. Muualla valuma-alueella on kuitenkin useita villieläinfarmeja turisteja varten, ja niissä pidetään suuria kissapetoja.
Joen käyttö ja asutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toisin kuin läntisen Namibian monien muiden enimmäkseen kuivien jokien kohdalla, Swakopjoen valuma-alueella on useita taajamia tai kaupunkeja, kuten Usakos, Karibib, Otjimbingwe, Okahandja sekä Namibian pääkaupunki Windhoek. Valuma-alueen väkiluku on näin yli 200 000 henkeä.
Joen yläjuoksun valuma-alueella maatilat sijaitsevat usein kaukana joesta, ja niillä harjoitetaan laajaa karjan laiduntamista. Itse jokilaaksossa taas intensiivinen maatalous ja puutarhakasvien kuten parsan viljely on mahdollista, johtuen sinne rakennetuista padoista sekä siitä, että pohjavesi ei ole kovin syvällä. Pohjaveden laaja käyttö maataloudessa ja kaupunkien suuri vedenkulutus ovat vaikuttaneet pohjaveden osittaiseen ehtymiseen. Tämä on johtanut etenkin joen alajuoksulla monien lähteiden kuivumiseen sekä kasvillisuuden katoamiseen galleriametsistä. Maanviljelyn vuoksi eroosio on kiihtynyt huomattavasti, mikä on johtanut maa-aineksen huuhtoutumiseen pois ja Swakopjoen tulvien voimistumiseen.
Alajuoksun valuma-alueen uraanikaivokset, kuten Langer Heinrichin kaivos ja Rössingin uraanikaivos Khanjoen tuntumassa kuluttavat valtavat määrät vettä, millä on oma vaikutuksensa pohjaveteen. Lisäksi usein väitetään, että radioaktiiviinen pöly pääsee näiltä avolouhoksilta Swakopjokeen, niin että alajuoksulla kasvatettavat kasvikset saattavat jossain määrin olla radioaktiivisuuden saastuttamia.
Aivan joen suun tuntumassa Swakopmundin kaupungin reunassa sijaitsee huomattava Swakopjoen silta.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Mary Seely, Kathryn M. Jacobson, Peter J. Jacobson: Ephemeral Rivers and Their Catchments – Sustaining People and Development in Western Namibia. Desert Research Foundation of Namibia, 1995, ISBN 978-99916-709-4-2
- Klaus Hüser, Helga Besler, Wolf Dieter Blümel, Klaus Heine, Hartmut Leser, Uwe Rust: Namibia – Eine Landschaftskunde in Bildern. Klaus Hess, Göttingen/Windhoek 2001, ISBN 978-3-933117-14-4
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Malan, Johan S: Die Völker Namibias, s. 134–135. Windhoek, Göttingen: Klaus Hess, 1998. (saksaksi)
- ↑ Ulkomaisten osaajien lasten pääsy kouluun helpottuu. New Era, Twitter, 16.2.2022. Windhoek: Artikkelin verkkoversio. Viitattu 16.2.2022.
- ↑ ELECTIONS 2010: Erongo regional profile New Era. Viitattu 24.6.2005. (englanniksi)
- ↑ a b Maggi Barnard: Uranium in groundwater 'not serious': Roessing The Namibian. 24.6.2005 Viitattu = 24.7.2014. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ Rössing in the Erongo Region Rössing Uranium Limited. Arkistoitu 30.12.2006. Viitattu 6.1.2007. (englanniksi)
