Sveriges Kristna Fridsförbund
Sveriges Kristna Fridsförbund (lyhenne SKF) on ruotsalainen lestadiolainen seurakunta. Ruotsissa Norbergilaisuus (Sveriges Kristna Fridsförbund) erkani vuosina 1957–1959 Ruotsin vanhoillislestadiolaisuudesta, jonka jälkeen se jatkoi yhteistyötä Suomen vanhoillislestadiolaisuuden kanssa vielä tammikuuhun 1961 asti. Suomen "Pappiseriseura" eli "elämänsanalaisuus" erkani vanhoillislestadiolaisuudesta vuonna 1960, jonka jälkeen norbergilaiset liittyivät elämänsanalaisuuteen. Elämänsanalaisuus sai näin kannatusta Ruotsissa, Norjassa, Unkarissa ja Suomessa. [1] [2] Vuonna 2012 elämänsanalaisten määräksi arvioitiin 300 henkilöä koko maailmassa, joten se oli kymmenenneksi suurin lestadiolaisryhmä maailmassa, ja määrä oli säilynyt samana vuoden 2001 jälkeen.[3][4]
Elämänsanalaisuuden perustajina ja alkuvaiheen johtajina voidaan pitää Suomessa Leonard Pietari Tapanista, ja Ruotsissa SKF:n silloista puheenjohtajaa Paul Norbergia. Ruotsissa norbergilaisuus (SKF) erkani Ruotsin vanhoillislestadiolaisuudesta oikeastaan jo 1957–1959 ja he liittyivät sitten vuonna 1960 elämänsanalaisuuteen joka erkani vanhoillislestadiolaisuudesta Suomessa vuonna 1960. SKF:n ja Suomen vanhoillislestadiolaisten välit katkesivat lopullisesti tammikuussa 1961. [2]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Elämänsanalaisuus
- Leonard Pietari Tapaninen (elämänsanalaisuuden perustaja ja piispa)
- Lauri Impiö (elämänsanalainen kansanedustaja)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ari-Pekka Palola: Evankeliumin työ laajenee. Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen Historia 2. SRK, 2011. ISBN 978-951-843-185-8.
- Jouko Talonen: Iustitia 14. Lestadiolaisuuden hajaannukset 2001. Suomen teologinen instituutti. Viitattu 1. elokuuta 2012.
- Talonen, Jouko: Lestadiolaisuuden synty, leviäminen ja hajaannukset. Lestadiolaisuuden tutkija, kirkkohistorian professori Jouko Talosen luento (Virtuaalikirkon videoimana ja arkistoimana). Laestadiuksen perintö ja perilliset - seminaari Oulussa 4.-5.10.2012 5.10.2012. Oulun hiippakunta, Pohjoinen kulttuuri-instituutti ja Oulun ev.-lut. seurakunnat. Arkistoitu 13.4.2014. Viitattu 7. lokakuuta 2012.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ lestadiolaisuus.info: Lestadiolaisuus Ruotsissa lestadiolaisuus.info. Viitattu 15. tammikuuta 2007.
- ↑ a b Palola 2011. s. 69-70.
- ↑ Talonen 2012. Luento Laestadius-seminaarissa Oulussa 5. lokakuuta 2012. Virtuaalikirkko on videoinut ja arkistoinut seminaarin luennot Internettiin: http://www.virtuaalikirkko.fi/kirkot/virtuaalikirkkosali/arkisto.html (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Talonen 2001. s. 25
| ||||||||||||||