Suvaitsevaisuusparadoksi

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suvaitsevaisuusparadoksi syntyy kun suvaitseva henkilö pitää yllä vihamielisiä näkemyksiä suvaitsemattomuutta kohtaan ja on sen vuoksi suvaitsematon sitä kohtaan. Suvaitseva yksilö olisi siten määritelmän mukaan suvaitsematon suvaitsemattomuutta kohtaan.

Filosofi Karl Popper määritteli paradoksin vuonna 1945 teoksessaan Avoin yhteiskunta ja sen viholliset (osa 1)[1]:

”Vähemmän hyvin tunnettu on suvaitsevaisuusparadoksi: rajoittamattoman toleranssin pitää johtaa toleranssin katoamiseen. Jos me laajennamme rajoittamatonta toleranssia myös niihin, jotka ovat suvaitsemattomia, jos me emme ole valmiina puolustamaan suvaitsevaista yhteiskuntaa suvaitsemattomien hyökkäystä kohtaan, niin silloin suvaitseva tulee tuhotuksi ja suvaitsevaisuus tämän mukana.”

Popperin johtopäätöksen mukaan olemme oikeutettuja kieltäytymään suvaitsemasta suvaitsemattomuutta: ”Meidän pitäisi siksi vaatia, suvaitsevaisuuden nimissä, oikeutta olla suvaitsematta suvaitsemattomuutta.”

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Popper, Karl R.: Avoin yhteiskunta ja sen viholliset. (The Open Society and its Enemies, 1945.) Suomentanut Paavo Löppönen. Helsinki: Otava, 1974. ISBN 951-1-16685-9.
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Paradox of tolerance