Suvaitsevaisuusparadoksi
Suvaitsevaisuusparadoksi toteaa, että suvaitsemattomia ei voi rajattomasti suvaita, vaan suvaitsevaista yhteiskuntaa on puolustettava suvaitsemattomien hyökkäyksiltä.[2]
Karl Popper määritteli paradoksin vuonna 1945 teoksessaan Avoin yhteiskunta ja sen viholliset (osa 1)[3]lähde tarkemmin?:
- ”Vähemmän hyvin tunnettu on suvaitsevaisuusparadoksi: rajoittamattoman toleranssin pitää johtaa toleranssin katoamiseen. Jos me laajennamme rajoittamatonta toleranssia myös niihin, jotka ovat suvaitsemattomia, jos me emme ole valmiina puolustamaan suvaitsevaista yhteiskuntaa suvaitsemattomien hyökkäystä kohtaan, niin silloin suvaitseva tulee tuhotuksi ja suvaitsevaisuus tämän mukana.”
Popperin johtopäätöksen mukaan olemme oikeutettuja kieltäytymään suvaitsemasta suvaitsemattomuutta: ”Meidän pitäisi siksi vaatia, suvaitsevaisuuden nimissä, oikeutta olla suvaitsematta suvaitsemattomuutta.”
Popperin mukaan ei kuitenkaan ole viisasta aina estää suvaitsemattomien filosofioiden esittämistä, kunhan niihin voidaan vastata järkiperäisillä argumenteilla ja julkinen mielipide pitää ne hallinnassa.[4]
Toimittaja Jussi Pullisen mukaan tähän yhteiskuntafilosofiaan perustuu pohjimmiltaan esimerkiksi Suomen lain kielto kiihotuksesta kansanryhmää vastaan.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Popper, Karl R.: Avoin yhteiskunta ja sen viholliset. (The Open Society and its Enemies. Suomentanut Paavo Löppönen. Otava, 1974 (alkuteos 1945). ISBN 951-1-16685-9.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ In Memoriam Sir Karl R. Popper Niin & näin. 3/1996. Arkistoitu 29.10.2010. Viitattu 24.12.2013.
- ↑ Kolumni | Suvaitsematon Suomi sai oman kirjan – seuraavaksi voisi tutkia mikä meidät yhdistää Helsingin Sanomat. 10.10.2021. Viitattu 8.12.2022.
- ↑ Popper, 1974
- ↑ Popper 1945, s. 226
- ↑ Pullinen, Jussi: Pitääkö suvaitsemattomuutta suvaita? Filosofi vastaa Helsingin Sanomat. 2.12.2014.
