Suurlahdensalo
Suurlahdensalo [1] on saari varsinaisella Saimaalla Louhiveden ja Yöveden välissä Mikkelin Ristiinassa Etelä-Savossa. Saari on muodostunut kanavatyön seurauksena, jolloin niemen kärki irrotettiin tyvestään Someenjärven kohdalta vuonna 1877 [2]. Saarella ei ole karttanimeä eivätkä paikalliset kutsu saarta tällä nimellä. Ei edes niemimaalla, josta saari on kanavilla irroitettu, ole omaa karttanimeä. Kyseistä nimeä on ehdottanut Ari Manninen esimerkiksi kirjassaan Saimaa – koko tarina. Saari on Mannisen mukaan Saimaan kahdeksanneksi suurin ja Suomen yhdeksänneksi suurin saari.[1][3][4]
Maantietoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saari on 15,4 kilometriä pitkä Louhiveden Suursalmenlahdelta Ruunuveden Käänäniemelle, 6,4 kilometriä leveä Louhiveden Suolahdenvuorilta Yöveden Luhdanvuorelle. Saaren pinta-ala on noin 50–60 neliökilometriä. Se on korkeussuhteilaan vaihtelevaa vuorimaata, jossa mäkien väliset laaksot painuvat välillä Saimaan vedenpinnan alle. Tästä johtuu rantaviivan mutkitteleva kulku ja rannoilla pitkiä niemiä seuraa pitkät lahdet. Saari on kapeimmillaan vain kilometrin leveä. Huomattavan pitkä on kolmikilometrinen lahti, joka alkaa Ukonhaudanniemestä kapeana Kivisalmena ja jolla on kaksikilometrinen sivulahti. Etelärannasta Yöveteen työntyy saaren keskivaiheilla Likolamminharju, jonka muodostama niemi päättyy Haapialanniemeen. Sen eri puolille jäävät Tiirolahti ja Kotsenselkä. Pohjoisrannan keskivaiheilla sijaitsee suuri Hertunjärvi, jonka paikoitellen vain kymmeniä metrejä leveä kannas erottaa järven Eno-Mikkosta. Saaren sisämaan järvien runsas lukumäärä rikkoo saaren sisäosat omalla tavallaan.[1][3]
Saaren pohjoispuoli muodostuu Louhiveden pienistä järvenselistä: pääselkä, Päiväkivenselkä, Eno-Mikko ja Lepänselkä. Itäpuolella sijaitsee varsin lähellä Hurissalon saari, jonka edessä virtaavassa salmesta voidaan erottaa Nokisalmen, Laukonselän, Vuolteen kanavan, Kellariselän, Sollansalmen ja Ruunuveden osuudet. Ruunuveden selkä kääntyy kaakossa saaren eteläpuolelle. Sieltä se tunkeutuu Nikinsalmen kautta Lehtisenselälle, joka on Yöveden selkiä. Lehtisenselän ja Salonselän saaristoiset rannat kätkevät sisälleen pienet selät Tiirolahden, Ruohoselän ja Kotsenselän. Yöveden pääselän kapeikon jälkeen ranta kaartaa länteen mentäessä kohti luodetta. Täältä alkaa Kirkkotaipaleen kanava, joka johtaa Someenjärveen. Se loppuu pohjoisessa Varkaantaipaleen kanavaan, joka saa vetensä Louhivedestä.[3]
Saaren ympärillä on muutama suuri saari. Pohjoisrannan tuntumassa ja Eno-Mikon sivulla sijaitsee Harapansalo. Muita pohjoisrannan saaria ovat esimerkiksi Suolahdenvuorten länsipuolella Hirssaari, Kelmanninsaari, Rasansaari, Saunasaari ja Otrasaari, ja sitten niiden itäpuolella Hietasaari, Haapasaari, Iso Ristisaari ja Harapasalo. Etelärannan tuntumassa sijaitsee Astuva, jonka kohdalle jää Astuvansalmi. Tiirolahden suojana on Kaita ja Haapialanniemen edustalla Jurvansaari, Korkia, Pienisalo ja Palonen.[3]
Saari on niin suuri, että siihen on muodostunut yli 50 järveä. Suurin sisäjärvi on Hertunjärvi, joka on 5,0 kilometriä pitkä, sen pinta-ala on 200 ha ja sillä on 41 metrin syväys. Hertunjärven laskuoja laskee Eno-Mikkoon. Samaan lahteen laskevat myös Alainen (47 ha), jonka valuma-alueella sijaitsevat myös Aarnikainen (4 ha) ja Kaitajärvi (17 ha). Päiväkivenselän kaakkoiseen Muilunlahteen laskee Aittolampi (19 ha) ja Mustalampi. Astuvansalmen kaakkoispäähän laskee Niskalammen (14 ha) laskuoja, joka tuo mukanaan Keskilammen (11 ha), Kuvelammen (6 ha) ja Kukonjärven (19 ha) vedet. Tiirolahteen laskevat samaa ojaa myöten Lampohjanlampi (7 ha) ja Valkjärvi (12 ha). Ruunuveden Lavulahteen laskee Lavujärven (34 ha) valuma-alue. Siihen kuuluu suojelualueen sisälle jääviä järviä: Ala-Kuolimo (16 ha), Kurkijärvi (9 ha), Kukkarojärvi (5 ha) ja Ylä-Kuolimo (33 ha).[1][3][5]
Saaren asutus on kekittynyt muutamaan lahdenpohjukkaan tai järvenrannassa olevien mäkien välisisiin notkoihin. Someenjärven itärannalla sijaitsee Toijola, jonka peltomaat muodostavat erilisinä alueina hajanaisen kylän. Sitä pienempi Tiirola on Yöveden Tiironlahden rannassa sijaitseva yhtenäisempi kahden tilan kulmakunta. Suurlahti sijaitsee Yöveden Ruohoselän suojaisassa pohjoisosassa kohdassa, jossa saari on kapeimmillaan. Saaren itäosan ainoa kulmakunta on Ruokoniemi, joka sijaitsee Suurlahdelta pohjoiseen päin Louhiveden puolella samannimisessä niemessä. Asutusta yhdistää Ristiinasta alkava ja Varkaantaipaleen sillan yli tuleva tie, joka kulkee Toijolan, Tiirolan ja Suurlahden kautta Ruokoniemelle. Siitä haarautuu Toijolassa koilliseen päin kulkeva tie, josta pääsee lossilla Harapansaloon. Tiirolan jälkeen harautuu tieltä etelään lyhyt Jurvansaareen johtava tie. Sen tekee läpikulkutieksi Suurlahdelta kaakkoon vievän tien yhteys Puskinsalon Hurissaloon. Tätä kautta voi ajaa Mikkeliin tai Puumalaan.[1][3]
Saaren ympäri voi liikkua veneellä merkittyjä veneväyliä seuraten. Saaren eteläpuolelle on Yövedelle merkitty Ristiinaan Pellokseen johtava syväväylä. Siitä poikkeaa pohjoiseen Louhivedelle kanavan kautta kulkeva matala väylä ja saaren itäpuolelta Hurissalon edisten merkitty matala väylä. Louhivedellä on syväväylä, joka tulee Luonterista ja vie Mikkeliin. Siitä haarautuu myös Niinivedelle ja Paljavedelle johtava väylä.[3]
Saaren kuuluisin nähtävyys ovat Astvansalmen kalliomaalaukset. Sinne pyrkivän kannattaa ensin selvittää ajo-ohjeet ja varautua sitten kävelyretkeen. Toinen kohde on Pien-Toijolan talonpoikaismuseo [6], jonne on siiretty lähes 30 erilaista 1800-luvun rakennuksia ja suuri määrä talonpoikaisesineistöä.[1][3]
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Asutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lappeenrannan seudun taloudellisessa kartassa vuodelta 1928 muodosti Toijolan kylä nykyistä suuremman yhteisön. Sen muodosti ainakin kuusi maatilaa ja muutamia torppia. Tiirola oli neljän talon kylä, Suurlahdella seitsemän talon ja Ruokoniemi viiden talon kylä. Lisäksi oli Juottilan ja Karhilan kulmakunnat ja lisäksi siellä täällä haja-asutusta.[7]
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Louhiveden ja Yöveden välillä liikuttiin veneellä matalien salmien kautta ja kapeiden kannaksien yli venettä veteämällä. Suurilla laivoilla tuli kiertää Hurissalo Lietveden ja Luonterin kautta, missä oli syvempää. Laivojen kasvaessa kaupallisen liikenteen alkuaikoina syntyi yhteisöllinen tarve raivata näillekin laivoille oikaisuväyliä. Ensimmäiseksi ruopattiin Vuolteen kanava vuonna 1836. Se jäi mutkaiseksi väyläksi eikä sitä voineet käyttää aivan suurimmat laivat. Tähän ongelmaan löydettiin ratkaisu katkaisemalla Ristiinasta alkava pitkä niemi Someenjärven kohdalta. Järvi yhdistettiin Saimaaseen rakentamalla kaksi avokanavaa. Eteläisempi Kirkkotaipaleen kanava yhdisti järven Yöveteen ja järven pohjoispäästä kaivettiin Kevonniemen läpi Varkaantaipaleen kanava [7]. Kanavat otettiin käyttöön vuonna 1877.[2][8]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h Manninen, Ari: ”Suurlahdensalo”, Saimaa – koko tarina, s. 416–418. Helsinki: A Bonnier Group Company/Readme.fi, 2020. ISBN 978-952-321-783-6.
- ↑ a b c d e f g h Suurlahdensaari (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 5.5.2021.
- ↑ Manninen, Ari: Saimaan seitsemän ”tuntematonta” saarta. ERÄ, 7.4.2020. ISSN 0356-3464. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 4.5.2021.
- ↑ Ala-Saimaan lähialue (04.112) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 4.5.2021.
- ↑ Pien-Toijolan talonpoikaismuseo museot.fi. Mikkeli. Viitattu 30.5.2021.
- ↑ a b Maanmittaushallitus: Lappeenrannan seudun taloudellinen kartta (1:100 000), 1928, Timo Meriluodon karttakokoelma, viitattu 23.5.2021
- ↑ Someenjärvi (04.112.1.368) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 4.5.2021.
