Suurjännitetasavirta

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kartta HVDC-kaapeleista Euroopassa. Punaisella rakennetut ja sinisellä katkoviivalla suunnitteilla olevat.

Suurjännitetasavirta (HVDC) on korkeajännitteistä tasavirtaa, jota käytetään sähkönsiirrossa maiden ja voimalaitoksista etäisten sähkön kulutusalueiden välillä. Suurjännitetasavirta on erilainen teknologia kuin sähkönsiirtokaapeleiden tavanomainen vaihtovirta. Suurjännitetasavirta mahdollistaa sähkönsiirron pitkillä etäisyyksillä vähäisin häviöin. Suurjännitetasavirtaa käytetään pitkillä etäisyyksillä ja suurjännitetasavirtakaapeleita voidaan vetää merten poikki. Tyypillisin käyttökohde on vesivoimaloiden yhdistäminen kaupunkeihin. Esimerkiksi Kiinassa Kolmen rotkon pato yhdistyy Shanghaihin suurjännitetasavirtakaapelilla.

Suurjännitetasavirtakaapeleita on erityisesti Euroopassa ja Kiinassa. Suurjännitetasavirtakaapeleilla uusiutuvan energian osuuden kasvattaminen sähköntuotannossa helpottuu, koska vesivoimaa voidaan siirtää pidempiä etäisyyksiä vähäisin häviöin, ylimääräistä energiaa voidaan pumpata vesivoimaloiden patoaltaisiin ja tuulivoiman sekä aurinkoenergian vaihtelevuus vähenevät, kun sähköä tuotetaan ja siirretään laajemmalta alueelta, jolloin paikalliset sääilmiöt eivät vaikuta sähköntuotantoon yhtä paljon. Kiinassa ja Brasiliassa suurjännitetasavirtakaapeleita käytetään vesivoiman siirtämiseen kulutusalueille. Suurjännitetasavirtakaapelit tasaavat sähkön saatavuutta ja suurjännitetasavirtakaapelit ovat sen vuoksi vaihtoehto energian varastoinnille. Lisäksi vesivoimalla tuotetun sähkön laajempi hyödyntäminen ja ylimääräisen energian varastoiminen vesivoimaloiden patoaltaisiin lisäävät energiavarmuutta. Euroopassa on suunnitelmissa yhdistää Islannin ja Irlannin sähköverkot Isoon-Britanniaan. Tällöin uusiutuvan energian kehittäminen Islannissa ja Irlannissa mahdollistuvat ja Isossa-Britanniassa uusiutuvan energian osuus sähkönkulutuksesta kasvaa. Norjan vesivoimaa voidaan hyödyntää Isossa-Britanniassa ja Manner-Euroopassa suurjännitetasavirtakaapeleiden avulla. Saharan aavikolla tuotettua aurinkoenergiaa sekä Länsi-Afrikan tuulivoimaa saatetaan tulevaisuudessa siirtää Eurooppaan suurjännitetasavirtakaapelein.[1][2] Esimerkiksi 15 prosenttia Euroopan sähkönkulutuksesta voitaisiin kattaa Saharassa tuotetulla aurinkoenergialla.[3]

ABB ja Siemens kilpailevat suurjännitetasavirran teknologiassa ja toimituksissa.[4] Eräässä Siemensin suurjännitetasavirtakaapelissa häviö per 100 km on 0,9 prosenttia.[5] Sahara Wind -hankkeen laskelmassa 3500 kilometrin pituisen suurjännitetasavirtakaapelin keskimääräinen häviö olisi vain 7,5 prosenttia.[6] ABB on kehittänyt hybridikatkaisijan suurjännitetasavirtaverkkoihin vuonna 2012.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä fysiikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.