Suuri slaavien kapina
Suuri slaavien kapina oli vendien kansannousu saksalaisten valtaa vastaa Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan koillisella raja-alueella vuonna 983. Kapinassa saksalaiset menettivät alueen hallinnan, ja saksalaisten levittäytyminen itään pysähtyi miltei kahdeksisadaksi vuodeksi.[1]
Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta oli laajentunut 900-luvulla koilliseen slaavilaisten maille, ja alueelle oli perustettu kaksi rajakreivikuntaa ja hiippakuntaa. Valtaosa väestöstä oli pakanallisia, kun taas saksalaiset olivat kristittyjä.[2] Keisari Otto II:n kuoltua vuonna 983 slaavilaiset muodostivat laajan liittouman ja nousivat kapinaan. Slaavit valtasivat Havelbergin ja Brandenburgin linnoitukset ja ajoivat saksalaiset alueelta Elben eteläpuolelle.[3] Slaavit tekivät vielä kaksi suurta sotaretkeä saksalaisia vastaan vuosina 1018 ja 1066.[1] Keisarillinen valta palasi alueelle vasta vuonna 1151.lähde?
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b James Westfall Thompson: The German Church and the Conversion of the Baltic Slavs, s. 205–230. The American Journal of Theology Volume 20, Issue 2. University of Chicago Press, 1917. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Mario Polzin: Der Slawenaufstand von 983 und seine Rezeption in den früh- und hochmittelalterlichen Quellen Grin. Viitattu 31.5.2023. (saksaksi)
- ↑ Imperial Crisis Stories Preschool. Viitattu 31.5.2023. (englanniksi)