Suuri paraati

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Suuri paraati
The Big Parade
The Big Parade 1925.jpg
Ohjaaja King Vidor
George W. Hill (ei mainittu)
Käsikirjoittaja King Vidor
Laurence Stallings
Harry Behn
Välitekstit:
Joseph Farnham
Perustuu Laurence Stallingsin romaaniin Plumes (1925)
Tuottaja King Vidor
Irving Thalberg
Säveltäjä William Axt
David Mendoza
Kuvaaja John Arnold
Pääosat John Gilbert
Renée Adorée
Hobart Bosworth
Claire McDowell
Valmistustiedot
Valmistusmaa  Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Metro-Goldwyn-Mayer
Ensi-ilta Yhdysvallat 5. marraskuuta 1925
Los Angeles, Kalifornia
19. marraskuuta 1925
(rajoitettu)
10. syyskuuta 1927
(uusintaesitys)
Suomi 24. tammikuuta 1927
1. tammikuuta 1933
(uusintaesitys)
Kesto 150 minuuttia[1] / 141 minuuttia[2][3] / 140 minuuttia[4] / 130 minuuttia[5] / 128 minuuttia (TCM, 1988)[4]
Alkuperäiskieli mykkä (välitekstit englanniksi)
Budjetti 382 000 USD[3]
Tuotto 18–22 000 000 USD (teatterilevitys)
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Suuri paraati (engl. The Big Parade) on King Vidorin ohjaama yhdysvaltalainen mykkäelokuva, joka sai ensi-iltansa vuonna 1925. Suuri paraati on genreltään romanttinen sotadraama ja sitä pidetään nykyään sotaelokuvan klassikkona.[3][6] Elokuvan pääosissa ovat John Gilbert ja Renée Adorée. Muissa rooleissa esiintyvät muun muassa Hobart Bosworth, Claire McDowell, Claire Adams ja Tom O’Brien. Suuri paraati kertoo rakkaustarinasta ensimmäisen maailmansodan keskellä. Elokuva kertoo joutilaasta rikkaasta nuoresta miehestä, joka liittyy Yhdysvaltain maavoimiin. Hänet lähetetään Ranskaan rintamalle. Hän ystävystyy kahden työväenluokkaan kuuluvan miehen kanssa, kokee asemasodan kauhut ja rakastuu ranskalaiseen tyttöön.

Suuri paraati oli uraauurtava sen sodanvastaisuuden takia. Se ei ylistä sotaa tai menetettyjä ihmishenkiä. Suuri paraati on vaikuttanut voimakkaasti kaikkiin myöhempiin sotaelokuviin, erityisesti Lewis Milestonen vuoden 1930 elokuvaan Länsirintamalta ei mitään uutta. Suuri paraati työnsi sotagenren uuteen nousuun ja nosti sen uudelle tasolle.[6]

Suuri paraati oli yksi 1920-luvun suurimmista menestyselokuvista ja yksinään vuoden 1925 suurin kassamagneetti. Elokuvaa esitettiin joissakin suurimmissa kaupungeissa jatkuvasti yli vuodenkin putkeen. Valtava menestys lujitti Metro-Goldwyn-Mayerin asemaa Hollywoodin johtavana studiona ja nosti kertaheitolla Vidorin kuuluisuuteen ja MGM:n merkittävämmäksi ohjaajaksi.[6] Suuri paraati teki myös pääosissa olevista John Gilbertistä ja Renée Adoréesta supertähtiä.[6] Adoréelta kuitenkin diagnosoitiin pian tuberkuloosi, johon hän kuoli vain muutama vuosi myöhemmin.

Suuri paraati lopulta tuotti 18–22 miljoonaa dollaria maailmanlaajuisesti.[7][8] Joskus Suurta paraatia julistetaan mykän elokuvan aikakauden menestyneimpänä elokuvana, vaikka tämä titteli kuuluu D. W. Griffithin Kansakunnan synnylle (1915).[9]

Vuonna 1992 Suuri paraati valittiin ”kulttuurisesti, historiallisesti tai esteettisesti merkittävänä” elokuvana säilytettäväksi Yhdysvaltain kongressin kirjaston National Film Registryssä.[5][4]

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Keväällä vuonna 1917 ensimmäinen maailmansota tärisyttää Eurooppaa. Pian sota saavuttaa siihen liittyvän Yhdysvallat. Sota vie mukanaan hiljaiselon ja taisteluihinsa nuoria miehiä kauas valtameren taakse. Myös varakkaan teollisuuspohatan poika, nuori mies nimeltä James ”Jim” Apperson (John Gilbert), jättää lopulta taakseen huolettoman joutilaan elämänsä. Hän ei ollut aluksi kiinnostunut sodasta, mutta päättää liittyä armeijaan, kun suurin osa hänen ystävistäkin oli liittynyt. Koulutusaikana Jim tutustuu kahden työväenluokkaan kuuluvan nuorukaisen, ”Bull” O’Haran (Tom O’Brien) ja ”Slim” Jensenin (Karl Dane), kanssa. Nuorukaisten tie vie Pohjois-Ranskaan, Champillonin pikkukylään. Tällöin Jim rakastuu erääseen ranskalaistyttöön, Melisandeen (Renée Adorée). Kolmikosta tulee erottamattomat ja uljaina he käyvät kohti sotaa, joka on täynnä taistelutantereiden kauhua, mutaisia juoksuhautoja, kuolevia kanssakävijöitä ja huolta rakkaimpien selviämisestä.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 John Gilbert  … James ”Jim” Apperson  
 Renée Adorée  … Melisande  
 Hobart Bosworth  … Herra Apperson  
 Claire McDowell  … Rouva Apperson  
 Claire Adams  … Justyn Reed  
 Robert Ober  … Harry Apperson  
 Tom O’Brien  … Michael ”Bull” O’Hara  
 Karl Dane  … ”Slim” Jensen  
 Kathleen Key  … Neiti Apperson  
 Rosita Marstini  … Melisanden äiti  
 Julanne Johnston  … Justine Devereux  
 Harry Crocker  … Sotilas  
 Frank Currier  … Sotilas  
 Carl Voss  … Upseeri  
 Dan Mason  … Avustaja  
 George Beranger  … Avustaja (nimellä Andre Beranger)  
 Carl ”Major” Roup  … Avustaja  
 Joan Crawford  … Avustaja  

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ohjaaja King Vidor halusi tehdä elokuvansa ilman 1910-luvun sotapropagandaa ja patriotismia, joten hän tilasi elokuvatarinan sotaveteraani Laurence Stallingsilta.[6] Sodassa palvellut Stallings tiesi, millaista sodankäynti konkreettisesti oli ollut.[6] Vidor, Stallings ja Harry Behn laativat sittemmin käsikirjoituksen Stallingsin romaanin Plumes (1925) pohjalta. Elokuvan tuotti ohjaaja Vidor ja Irving Thalberg studio Metro-Goldwyn-Mayerille, joka myös toimi elokuvan levittäjänä.[5][4]

Suuri paraati kuvattiin Metro-Goldwyn-Mayerin studioilla Kalifornian Culver Cityssä, Los Angelesissa ja Texasin San Antoniossa 245 000–382 000[3] dollarin budjetilla.[4]

Julkaisu ja vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suuri paraati sai ensimmäisen ensi-iltansa kotimaassaan Yhdysvalloissa Kalifornian Los Angelesissa 5. marraskuuta 1925.[5] Maanlaajuiseen teatterilevitykseen elokuva pääsi 19. marraskuuta 1925 New Yorkissa, missä elokuvaa esitettiin melkein kahden vuoden ajan.[5] Suomessa elokuva sai ensi-illan 24. tammikuuta vuonna 1927.[1] Elokuva sai uusintaensi-illan 10. syyskuuta 1927 Yhdysvalloissa ja 1. tammikuuta 1933 Suomessa.[1] Lisäksi elokuva esitettiin Sodankylän elokuvajuhlilla 16. kesäkuuta 2007.

Suuri paraati oli yksi 1920-luvun suurimmista menestyselokuvista ja yksinään vuoden 1925 suurin kassamagneetti.[5] Elokuva tuotti ensimmäisen julkaisunsa aikana 4 990 000 dollaria Pohjois-Amerikassa ja 1 141 000 ulkomailla 382 000 dollarin budjetista.[10] Elokuvaa esitettiin joissakin suurimmissa kaupungeissa jatkuvasti yli vuodenkin putkeen. Suuri paraati lopulta tuotti 18–22 miljoonaa dollaria maailmanlaajuisesti. Ilmestyessään Suuri paraati sai ylistävät arvostelut kriitikoilta.

Vuonna 1925 tuottaja Irving Thalberg voitti Photoplay-elokuvalehden "Kunniamitalin".[4] Ohjaaja Vidor voitti vuonna 1983 vuoden kuolemansa jälkeen San Sebastiánin elokuvajuhlilta OCIC-palkinnon kunnianosoituksena.[4]

Internet Movie Databasessa elokuvalla on 8,0 tähteä kymmenestä, mikä perustuu yli 3 500 käyttäjän arviointiin.[4] Elokuvalla on Rotten Tomatoes -sivustolla täyden sadan prosentin "tuore" arvosana, joka perustuu viiteen arvosteluun.[2]

Suuri paraati kunnostettiin ja julkaistiin videolle 8. marraskuuta 1988[5] osana MGM and British television Thames Silents -projektia. Suuri paraati lukeutuu Steven Jay Schneiderin toimittamaan kirjaan 1001 elokuvaa jotka jokaisen on nähtävä edes kerran eläessään (2003).[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Big Parade, The (1925) elonet.fi. Elonet.fi. Viitattu 4.5.2013.
  2. a b The Big Parade (1925) rottentomatoes.com. Rottentomatoes.com. Viitattu 4.5.2013. (englanniksi)
  3. a b c d The Big Parade (1925) allmovie.com. Allmovie.com. Viitattu 4.5.2013. (englanniksi)
  4. a b c d e f g h i Suuri paraati (1925) imdb.com. IMDB.com. Viitattu 4.5.2013. (englanniksi)
  5. a b c d e f g THE BIG PARADE (1925) tcm.com. TCM.com. Viitattu 4.5.2013. (englanniksi)
  6. a b c d e f SUURI PARAATI mykkaelokuvat.com. Mykkäelokuvat.com. Viitattu 4.5.2013. (suomeksi)
  7. Robertson, Patrick (1991). Guinness Book of Movie Facts and Feats (4. versio). Abbeville Publishing Group. s. 30. ISBN 9781558592360.
  8. May, Richard P. (Syksy 2005), "Restoring The Big Parade", The Moving Image, 140–146, ISSN 1532-3978
  9. Everson, William K. (1998) [ensimmäinen julkaisu 1978]. American Silent Film. Da Capo Press. s. 374. ISBN 978-0-306-80876-0.
  10. Hall, Sheldon; Neale, Stephen (2010). Epics, Spectacles, and Blockbusters: A Hollywood History. Wayne State University Press. ISBN 978-0-8143-3008-1.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]