Suurhyökkäys Gibraltarilla 1782
| Gibraltarin valtaus | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Gibraltarin suurta piiritystä | |||||||
.jpg) John Singleton Copleyn maalaus taistelusta.
| |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
.svg){kind=small}
Suurhyökkäys Gibraltarilla oli Ranskan ja Espanjan laivojen tekemä suurhyökkäys Yhdistyneen kuningaskunnan hallussaan pitämän Gibraltarin puolustajia vastaan 13. syyskuuta 1782 suuren piirityksen aikana. Suurhyökkäyksen oli tarkoitus alkaa ranskalaisten ja espanjalaisten tuhottua brittien puolustukset, mutta laivaston epäonnistuminen tässä tehtävässä esti maajoukkojen hyökkäyksen.
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huhut piirittäjien hyökkäyksestä levisivät ennen aikojaan, mikä johti siihen että Gibraltarin lähialueille kokoontui suuri määrä ihmisiä katsomaan tulevaa taistelua. Heitä oli arviolta jopa 80 000. Myös britit tiesivät hyökkäyksen olevan tulossa, mutta he eivät tienneet tulisiko se maalta vai mereltä. Mereltä tulevasta hyökkäyksestä saatiin viitteitä vasta 12. syyskuuta, kun Gibraltarinlahdelle saapui 47 espanjalaista ja ranskalaista alusta amiraali de Cordovan johdolla. Nämä alukset takasivat piirittäjien herruuden merellä.[1] Hyökkääjät eivät kuitenkaan olleet yksimielisiä hyökkäyksen ajankohdasta osan halutessa tehdä sen heti. Hyökkäys päädyttiin kuitenkin lopulta tehdä seuraavan päivän aamuna kymmenellä laivalla.[2] Laivastolla oli käytössään 212 tykkiä joita miehitti 5 260 sotilasta[3]. Hyökkäystä varten muokatuilla laivoilla oli muun muassa vahvistetut kannet ja vesipumppujärjestelmä palojen sammuttamiseksi. Ne kuviteltiinkin uppoamattomiksi.[4] Brittien puolustuksia johti silloinen kuvernööri George Augustus Eliott.
Hyökkäys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
23. syyskuuta noin kello 9:30 piirittäjien laivat Pastora ja Talla Piedra johtivat alusten joukon brittien puolustuslinnake Kings Bastionin edustalle noin 1 000 metrin päähän, eli brittien tulietäisyydelle.[5] Los Dolores, San Christobal, Principe Carlos ja Paula Secunda jäivät 1 200 metrin päähän Old Molesta Santa Annan ollessa niiden ja Pastoran välissä. Gibraltarin puolustajilla oli käytössään laivoja vastaan noin 150 tykkiä. Old Molen edustalle kauemmaksi jääneet laivat tulittivat sen brittipuolustuksia tehottomasti pitkän etäisyyden takia. Pastora ja Talla Piedra joutuivat puolustajien tulen pääkohteiksi.[6] Brittipuolustajat huomasivat kuitenkin, että heidänkin tulituksensa oli varsin tehotonta tykinkuulien kimmotessa piirittäjien laivojen vahvistetuilta kansilta. Tätä varten ammuksia alettiin kuumentamaan tulipalojen aiheuttamiseksi laivoilla. Samaan aikaan Kings Bastionin puolustajat kokivat menetyksiä piirittäjien tulituksessa linnoitusten kestäessä kuitenkin hyvin.[7]
Britit alkoivat saada käyttöönsä kuumennettuja ammuksia myöhemmin aamupäivällä. Niiden ei tarvinnut lävistää laivojen rakenteita aiheuttaakseen tuhoa.[7] Ammukset eivät aluksi tuntuneet kuitenkaan toimivan odotetusti, eikä aluksilla havaittu tulipaloja. Ensimmäinen tulipalo havaittiin vasta noin kello viisi illalla Talla Piedralla. Ammus oli lävistänyt kannen ja aiheuttanut tulipalon laivan sisällä. Paloa alettiin sammuttaa ja laiva lopetti tulituksen. Kello kuuteen mennessä myös Pastoralla oli syttynyt useita pieniä paloja.[8] Sekin joutui lopettamaan tulituksen kello seitsemään mennessä. Tulittavilta laivoilta pyydettiin apua amiraali de Cordovalta, jonka laivat olivat edelleen lahdella mutta eivät osallistuneet tulitukseen. Eri komentajien keskinäisten kiistojen takia hän kuitenkin kieltäytyi antamasta apuaan.[9] Tulitus loppui noin puolilta öin, kaksi piirittäjien laivaa oli tulessa ja osa muista laivoista oli jäänyt jumiin.[10]
Yöllä piirittäjät lähettivät laivoille useita pieniä aluksia Algecirasista. Niiltä tuli käsky polttaa alukset, ja noin kello yksi aamulla miehistöt sytyttivät Talla Piedran ja Pastoran tuleen.[10] Noin kello kahdelta aamulla brittien New Molesta lähteneet tykkiveneet aloittivat hyökkäyksen laivoja vastaan, jolloin piirittäjien nyt palaville aluksille lähettämät veneet pakenivat jättäen osan miehistöstä pulaan laivoilleen.[11] Brittien suunnitelma muuttui tämän myötä hyökkäyksestä pelastusoperaatioksi niiden alkaessa auttamaan laivojen miehistöjä. Brittien alukset ottivat turvaan 357 piirittäjien sotilasta, joista tuli sotavankeja. Kello neljältä aamulla tulessa oli kahdeksan piirittäjien alusta ja tuntia myöhemmin yksi niistä räjähti tuhoten samalla yhden brittien tykkiveneen.[11] Lisäksi espanjalaisten tykkipatterit alkoivat tulittamaan laivoja maalta käsin, jolloin britit päättivät vetäytyä.[12]
Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aamulla 14. syyskuuta kaksi piirittäjien laivaa oli räjähtänyt, kuusi oli vielä tulessa, ja kaksi ei ollut syttynyt ollenkaan. Räjähdysvaaran takia laivojen miehistöjä ei enää ryhdytty pelastamaan. Lopulta jäljellä oli vain kaksi laivaa Old Molen edustalla. Yksi niistä sytytettiin vasta aamupäivällä, ja vähän myöhemmin sekin räjähti. Viimeinen aluksista oli jäänyt kiinni pohjaan. Britit yrittivät aluksi kaapata aluksen, mutta kun sitä ei saatu irti, he sytyttivät sen itse tuleen. Viimeinen laiva paloi loppuun iltapäivällä.[12] Taistelujen päätyttyä espanjalaiset ja ranskalaiset olivat menettäneet 1 473 miestä kuolleina, haavoittuneina tai kadonneina, kun taas brittien menetykset olivat vain 15 kuollutta ja 68 haavoittunutta.[13]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- René Chartrand: Gibraltar 1779–83 – The Great Siege. Osprey Publishing, 2006. ISBN 1841769770. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Chartrand 2006, s. 65
- ↑ Chartrand 2006, s. 66
- ↑ Chartrand 2006, s. 67
- ↑ Darren Fa & Clive Finlayson: The Fortifications of Gibraltar 1068-1945, s. 25. Osprey Publishing, 2006. ISBN 978 1 84603 016 1. (englanniksi)
- ↑ Chartrand 2006, s. 68
- ↑ Chartrand 2006, s. 69
- ↑ a b Chartrand 2006, s. 70
- ↑ Chartrand 2006, s. 78
- ↑ Chartrand 2006, s. 79
- ↑ a b Chartrand 2006, s. 80
- ↑ a b Chartrand 2006, s. 81
- ↑ a b Chartrand 2006, s. 82
- ↑ Chartrand 2006, s. 83