Susan Seidelman
Susan Seidelman | |
---|---|
![]() Susan Seidelman |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 11. joulukuuta 1952 Philadelphia, Pennsylvania, Yhdysvallat |
Ammatti | Elokuvaohjaaja, tuottaja, käsikirjoittaja |
Ohjaaja | |
Tunnetuimmat ohjaukset | Smithereens, Missä olet, Susan?, Sinkkuelämää |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
Susan Seidelman (s. 11. joulukuuta 1952, Philadelphiassa, Pennsylvaniassa) on yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja ja tuottaja, Hän tuli tunnetuksi 1980-luvulla elokuvista ja televisio tuotannoista, jotka kuvaavat New Yorkin urbaania elämää ja erityisesti vahvoja, kapinallisia naishahmoja[1]
Seidelmanin läpimurto tapahtui elokuvalla "Smithereens" (1982), joka oli ensimmäinen amerikkalainen elokuva, joka pääsi kilpasarjaan Cannesin elokuvajuhlilla ilman jakelijaa.[2]
Hänen tunnetuin elokuvansa on maailmanlaajuiseksi menestykseksi noussut Missä olet, Susan? (1985), pääosissa Madonna ja Rosanna Arquette. Elokuvien lisäksi Seidelman on ohjannut useita TV sarjoja, joista menestynein on Sinkkuelämää (engl. Sex and the City)[3]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Susan Seidelman, yksi amerikkalaisen indie-elokuvan uranuurtajista, on koko uransa ajan tarkastellut naisten vapauden kaipuuta ja identiteetin rakentumista. Jo varhaisessa lyhytelokuvassaan Yours Truly, Andrea G. Stern (1979) hän keskittyi siihen, miten tytöistä kasvaa aikuisia naisia.[2]
Seidelmanin mukaan, hänen nuoruudessa, 1960-luvun lopulla, feminismi ei ollut vielä yleisesti tunnettu käsite hänen kotikaupungissa Philadelphiassa. Siellä elämä seurasi vielä 1950-luvun normeja, joissa tyttöjen odotettiin menevän naimisiin ja seuraavan äitiensä jalanjälkiä. Vasta New Yorkin yliopisto-opintojen myötä maailmanlaajuiset muutokset — Vietnamin sota ja kansalaisoikeusliike, — avasivat hänelle uusia näkökulmia. Seidelman alkoi kyseenalaistaa yhteiskunnan naisille asettamia odotuksia ja etsiä omaa tietään.[2] New Yorkin yliopiston elokuvakoulussa hän myös ymmärsi, että elokuva-ala oli vahvasti miesten hallitsema, naisten kokemuksia ja näkökulmia käsiteltiin elokuvissa harvoin. Seidelman koki tärkeäksi kuvata naisten tarinoita ja kertoa niitä naisten omasta näkökulmastaan.[2]
Hänen varhainen lyhytelokuvansa And You Act Like One Too (1976) kertookin naisesta, joka pyrkii irrottautumaan arkielämästään.[2] Seidelman sai vaikutteita varhaisista Jack Nicholsonin roolitöistä, kuten Five Easy Pieces ja The Last Detail. "Jack Nicholsonista ei sanottu, että hän on mukava – hän oli kiinnostava," Seidelman sanoo. Aikana, jolloin naishahmot elokuvissa olivat usein tylsästi hyvin käyttäytyviä tyttöystäviä, Seidelmanin elokuvissa naiset saivat olla sekavia ja virheellisiä – juuri siksi he ovat hänen mielestä kiinnostavia.[4] Ohjaajan varhaisissa elokuvissa esiintyykin usein tietynlainen kunnianhimoinen, mutta ongelmainen New Yorkin nainen — hahmo, joka poikkeaa aikakauden siististä Hollywood-kuvastosta. ”Näen itseni sellaisena: sekavana, mutta kunnianhimoisena naisena, joka haluaa tehdä ja sanoa asioita maailmalle,” Seidelman sanoo.[5]

Seidelmanin uraan vaikutti myös 1970- ja 1980-lukujen vaihteen New Yorkin punk ja taidepiirit, missä hän ystävystyi useiden taiteilijoiden kanssa, kuten elokuvaohjaaja Jim Jarmuschin kanssa, sekä New Yorkin punk legendan, rock muusikon Richard Hellin kanssa. Richard Hell päätyi esittämään miespääosan Seidelmanin ensimmäiseen pitkään elokuvaan Smithereens (1982). Elokuva esittelee Wrenin, nuoren punkkari-tytön, joka etsii paikkaansa New Yorkin punk-piireissä ja vaeltaa kodittomana kaduilla vaatekassin kanssa.[2]
Elokuva kuvasi punk ja no wave -liikkeen nuoria, jotka asuivat ahtaissa, laittomasti vallatuissa huoneistoissa ja elivät kädestä suuhun.[4] Smithereens oli ensimmäinen amerikkalainen indie-elokuva, joka kilpaili Cannesin elokuvajuhlilla Kultaisesta palmusta.[2] Smithereensin menestys johti Seidelmanin ensimmäiseen studioelokuvaan Missä olet Susan (1985), jossa hyödynnettiin jälleen teemaa identiteetin etsinnästä. Elokuvassa leikitään kahden naisen, Susanin ja Roberta Glassin, vaihtuvilla rooleilla.[2]
Pääosien esittäjät antoivat kasvot kahdelle erilaiselle naiselle ja maailmalle: Rosanna Arquette esitti kilttiä kotirouvaa, joka edusti pastellinvärisistä esikaupunkilaisuutta ja Madonna antoi kasvot nuoren taiteilijan kapinallisuudelle ja vapaudelle. Arquetten hahmo nähdään vaaleanpunaisessa keittiössä—taustallaan jättimäinen jäätelöannos kun taas Madonna esittämä villi ja vapaa nainen kuvattiin New Yorkin yössä, tanssimassa klubeilla.[5] Madonnan valinta elokuvan toiseen pääosaan tapahtui ennen artistin maailmanlaajuista läpimurtoa. Seidelman näki Madonnassa katu-uskottavuutta, joka sopi täydellisesti yössä bilettävän Susanin hahmoon.[2]
Uramatkan seuraavissa vaiheissa ohjaaja siirtyi isompiin tuotantoihin, kuten Making Mr. Right (1987), joka yhdisti scifiä ja sosiaalista satiiria aikakauden vastavirtaan. Myös She-Devil (1989) jatkoi vahvaa feminististä linjaa. Elokuva sijoitti Meryl Streepin ensimmäiseen komediarooliinsa ja vastanäyttelijäksi Roseanne Barrin. Elokuva kertoo naisesta, joka rakentaa elämänsä uudelleen miehensä petturuuden jälkeen. Tarina käänsi perinteiset äitiyden ja naiseuden kuvat päälaelleen.[2] ”Meryl ei pelännyt heittäytyä naurettavaksi, ja se oli mahtavaa,” Seidelman muisteli.[5]

1990-luvun lopulla Seidelman toi omaleimaisen näkemyksensä myös televisioon ohjaamalla HBO- kanavan TV sarjaa, Sinkkuelämää sarjan varhaisia jaksoja, mukaan lukien sarjan pilottijakson. Hänen näkemyksensä toi sarjaan raikkaan ja elokuvallisen tyylin, yhdistäen glamourin ja kaupungin karun todellisuuden. Hänen ohjauksensa Gaudi Afternoon (2001), jatkoi samaa teemaa: normien rikkomista, yhteiskunnan ulkopuolisten tarinoita ja mustan huumorin käyttöä.[5]
Luovassa työssään Seidelman on tehnyt yhteistyötä myös perheensä kanssa: Hän toteutti romanttisen komedian Boynton Beach Club (2005), yhdessä äitinsä Florence Seidelmanin kanssa. Elokuva rikkoi ikärajoja ja kertoi seniori naisen rakkaustarinan. Vaikka ikääntyvästä naisesta kertova elokuva herätti tuotantoyhtiössä epäilyksiä, se löysi yleisönsä ja päätyi valtakunnalliseen levitykseen.[2]
Opettajana Seidelman on jakanut tietotaitoaan New Yorkin yliopiston Tisch School of the Artsissa, Columbian yliopistossa ja The New Schoolissa. Hän on toiminut myös Berliinin elokuvajuhlien tuomaristossa. Susan Seidelmanin ura osoittaa, kuinka henkilökohtaisesta kokemuksesta ja yhteiskunnallisesta muutoksesta kumpuavat naisten tarinat voivat haastaa vallitsevia normeja ja laajentaa elokuvallista kieltä.[2] Susan Seidelman asuu New Yorkissa kumppaninsa, käsikirjoittaja ja tuottaja Jonathan Brettin kanssa. Heillä on yksi poika, Oscar Brett.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Director Susan Seidelman charts her life in new memoir, from dance parties with Jerry Blavat to movies with Madonna PhillyVoice. 2024-06-17T19:17:28.479788-04:00. Viitattu 23.4.2025. (englanti)
- ↑ a b c d e f g h i j k l Willow Catelyn Maclay: Susan Seidelman in Conversation with Willow Catelyn Maclay - Journal Metrograph. 13.6.2024. Viitattu 23.4.2025. (englanniksi)
- ↑ a b Susan Seidelman - Biography IMDb. Viitattu 23.4.2025. (englanniksi)
- ↑ a b 'Desperately Seeking Susan' director Susan Seidelman reflects on her singular career www.wbur.org. 17.7.2024. Viitattu 23.4.2025. (englanniksi)
- ↑ a b c d Hillary Weston: Into the Groove: A Conversation with Susan Seidelman The Criterion Collection. Viitattu 23.4.2025. (englanniksi)