Suomupihta
| Suomupihta | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Pinophyta |
| Lahko: | Pinales |
| Heimo: | Mäntykasvit Pinaceae |
| Suku: | Pihdat Abies |
| Sektio: | Pseudopicea |
| Alasektio: | Squamatae |
| Laji: | squamata |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Suomupihta (Abies squamata) eli suomujalokuusi on mäntykasvien heimon pihtojen sukuun kuuluva havupuulaji.[3] Se on keskisen Kiinan vuorilla kasvava suurehko ainavihanta puu. Suomupihdan ominaispiirteitä ovat tuohimainen kuori, kartiomainen latvus, litteät neulaset ja violetit pystyt kävyt.[2]
Nimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tieteellisen nimen lajimääre squamata tarkoittaa suomuista. Nimi viittaa puun rungon hilseilevään kuoreen.[2]
Lajin luontaisella elinalueella Kiinassa siitä käytetään kiinankielistä nimeä 鳞皮冷杉 (lin pi leng shan).[2][4][5]
Kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomupihta on suurehko ainavihanta puu. Se voi kasvaa noin 40 metriä korkeaksi ja rungon rinnankorkeusläpimitaltaan kaksi metriä paksuksi.[2]
Suomupihta eroaa muista pihtalajeista selvimmin rungon paperimaisina liuskoina hilseilevän tuohimaisen kuoren puolesta.[6]
Varsi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomupihta on tavallisesti yksirunkoinen ja rungoltaan suora ja liereä. Puun latvus voi olla kapean tai leveän kartiomainen.[2] Rungon kuori on nuorilla puilla sileää, väriltään purppuraisen tai vaaleanpunaisen ruskeaa ja hilseilee paperimaisina liuskoina kuin koivujen (Betula) tuohi.[2] Vanhemman puun kuori on ulkopinnaltaan mustanharmaata ja halkeilee paksumpina levyinä; alta paljastuva sisempi kuori on aluksi oranssinruskeaa.[2] Rungosta haarautuvat pitkät oksat ovat yleensä vaakasuuntaisesti siirottavia ja latvuksen alaosassa riippuvia. Oksien haarat ovat voivat olla siirottavia tai kohenevia.[2] Pienemmät haarat ovat rangaltaan paksuja ja jäykkiä sekä väritykseltään kiiltävän punertavan tai purppuraisen ruskeita.[2] Rangan pintaa peittävät uurteet ja harjanteet sekä pyöreät lehtiarvet. Rangan pinta voi olla kalju tai uurteistaan karvainen.[2] Vaalean pihkaiset kasvusilmut ovat muodoltaan munanmuotoisen pallomaisia.[2] Silmua peittävät punaruskeat kolmiomaisen puikeat silmusuomut, jotka pysyvät silmusta kehittyvän verson tyvessä useita vuosia.[2]
Neulaset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Neulasiksi kutsutut lehdet ovat litteitä ja muodoltaan tasasoukkia. Lehtiasento on kierteinen, ja neulaset asettuvat useaan riviin.[2] Verson yläpuolen neulaset kaartuvat ylöspäin erityisesti käpyjä tuottavissa versoissa.[2] Neulanen on yleensä 1,5–2,5 senttimetriä pitkä, 1,5–2 millimetriä leveä ja muodoltaan tasasoukka sekä usein hieman sirppimäinen.[2] Neulanen on laidoiltaan tasainen, tyveltään kiertynyt tai kaartunut ja kärjeltään tylppä tai terävä.[2] Neulasessa on kaksi pihkatiehyttä.[4] Neulanen on yläpinnaltaan syvän tai siniharmaan vihreä ja alapinnaltaan valkokuvioinen. Ilmarakoja on neulasen yläpinnalla lähellä kärkeä sekä alapinnalla kahdessa keskisuonen erottamassa valkeassa tai vihretävänvalkeassa ilmarakojuovassa.[2]
Kukinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomupihta on yksikotinen, ja erilliset hede- ja emikukinnot kehittyvät samaan puuhun.[7] Kukinnot kehittyvät hankasilmuista.[2] Hedekukinnot eli hedekävyt ovat kahdesta kolmeen senttimetriä pitkiä ja yleisväritykseltään kellertäviä.[2] Hedekäpy koostuu rangasta ja siihen kierteisesti asettuneista purppuroista hedelehdistä.[2][7]
Emikukinnot eli kävyt ovat pystyjä ja lyhytperäisiä.[2] Lukuisista rankaan kierteisesti asettuneista käpysuomuista ja peitinsuomuista koostuva käpy on tavallisimmin viidestä seitsemään senttimetriä pitkä ja kolmesta neljään senttimetriä leveä.[2][7] Muodoltaan käpy on munanmuotoisen lieriömäinen ja kärjestään tylppä.[2] Aluksi väritykseltään violetinsininen sininen käpy tulee kypsyessään violetinruskeaksi.[2] Käpysuomut ovat suurimmillaan kävyn keskiosissa noin 1,3 senttimetriä pitkiä ja 1,5 senttimetriä leveitä.[2] Käpysuomu on perällinen, tyvestään korvakkeellinen ja muodoltaan kiilatyvisen viuhkamainen.[2] Käpysuomu on pinnaltaan sileä ja hienokarvainen sekä ulkolaidaltaan ehyt ja taakierteinen.[2] Peitinsuomu on 1,5–1,8 senttimetriä pitkä, muodoltaan pitkänpyöreän lusikkamainen ja kärjeltään otapäinen.[2] Peitinsuomujen suorat tai taakäänteiset kärjet näkyvät hieman käpysuomujen takaa.[2] Kävyn pysty ranka pysyy puussa käpysuomujen karistua; paljastuva ranka on muodoltaan sukkulamainen ja väriltään tumman violetinruskea.[2]
Siivelliset siemenet ovat noin viisi millimetriä pitkiä, noin 2,5 millimetriä leveitä, muodoltaan kiilatyvisen pitkänpyöreitä ja väritykseltään mustanruskeita.[2] Siemenen lenninsiipi on kiilatyvisen vastapuikea, seitsemästä kahdeksaan millimetriä pitkä ja noin kuusi millimetriä leveä sekä väriltään violetinruskea.[2]
Luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomupihta on mäntykasvien heimon (Pinaceae) pihtojen sukuun (Abies) kuuluva havupuulaji. Pihtojen suvun sisällä laji on luokiteltu suvun aasialaiseen sektioon Pseudopicea ja sen yksilajiseen alasektioon Squamatae.[8] Vuonna 2018 julkaistun molekyylibiologisen tutkimuksen mukaan suomupihta kuitenkin sijoittuisi oman erillisen alasektionsa sijaan muiden Pseudopicea-sektion lajien joukkoon, ja sen lähin sukulaislaji olisi Abies georgei.[9]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomupihta kasvaa luonnonvaraisena Kiinan keskiosissa. Sitä esiintyy Gansun maakunnan eteläosissa, Qinghain maakunnan eteläosissa, Sichuanin maakunnan länsiosissa ja Tiibetin alueen itäosissa.[2]
Elinympäristö ja ekologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomupihta on erittäin korkealla vuoristoissa elävä puu. Yleensä 3 500 – 4 500 metrin korkeudella merenpinnasta esiintyvä puu on yksi korkeimmalla kasvavista puulajeista.[2] Lajin luontaisen esiintymisalueen vuoristoilmasto on kylmä ja suhteellisen kuiva.[2] Kuivien vuodenaikojen aikana puut saavat vettä sulavasta lumesta. Suomupihdan kasvupaikkojen maaperä voi olla ruskomaata tai kivikkoa.[2]
Suomupihta kasvaa usein monilajisissa havupuuvaltaisissa metsissä mininpihdan (Abies recurvata), fargesinpihdan muunnoksen Abies fargesii var. faxoniana, likianginkuusen muunnoksen Picea likiangensis var. rubescens, kiinankuusen (Picea asperata), kuusilajin Picea linzhiensis ja kiinanlehtikuusen (Larix potaninii) kanssa.[1][2] Metsien harvoja lehtipuita ovat koivut Betula albosinensis ja Betula utilis var. prattii.[1][2]
Uhat ja suojelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomupihdan metsiä on aiemmin kaadettu laajalti.[1] Puun kanta uusiutuu hitaasti, koska laji kasvaa hyvin korkealla vuoristoissa, missä kasvukausi on lyhyt ja kasvu hidasta. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN on luokitellut lajin vaarantuneeksi.[1][2]
Merkitys ihmiselle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomupihta soveltuu sahapuuksi, mutta lähinnä luoksepääsemättömillä vuorilla elävää lajia ei nykyisellään juurikaan käytetä talouspuuna.[1] Lajia on istutettu Kiinan ulkopuolella Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan, mutta hidaskasvuista puuta kasvatetaan harvoin kasvitieteellisten kokoelmien ulkopuolella.[1][2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Farjon, Aljos: A Handbook of the World's Conifers: Revised and Updated Edition, s. 57–59, 126–127. Leiden: Brill, 2017. ISBN 9789004324428. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h Thomas, P. ja Christian, T.: Abies squamata IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-2. 2011. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 19.11.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag ah ai aj ak al am an ao Farjon: A Handbook of the World's Conifers, 2017, s. 126–127
- ↑ Junikka, Leo ja Kurtto, Arto: Abies squamata Mast. Finto: Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet. Kansalliskirjasto. Viitattu 19.11.2020.
- ↑ a b Fu, Liguo; Li, Nan; Elias, Thomas S. ja Mill, Robert R.: Abies squamata Flora of China. Vol. 4. 1999. Science Press, Beijing ja Missouri Botanical Garden Press, St. Louis. Viitattu 19.11.2020. (englanniksi)
- ↑ Earle, Cristopher J.: Abies squamata The Gymnosperm Database. 17.1.2020. Viitattu 19.11.2020. (englanniksi)
- ↑ Farjon: A Handbook of the World's Conifers, 2017, s. 59 (Key to the sections and subsections)
- ↑ a b c Farjon: A Handbook of the World's Conifers, 2017, s. 57
- ↑ Farjon: A Handbook of the World's Conifers, 2017, s. 58
- ↑ Xiang, Qiao-Ping; Wei, Ran; Zhu, Yan-Mei; Harris, A. J. ja Zhang, Xian-Chun: New infrageneric classification of Abies in light of molecular phylogeny and high diversity in western North America. Journal of Systematics and Evolution, syyskuu 2018, 56. vsk, nro 5, s. 562–572. Wiley. doi:10.1111/jse.12458. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 19.11.2020. (englanniksi)