Suomi jääkiekon nuorten maailmanmestaruuskilpailuissa 2016

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi pelasi jääkiekon nuorten maailmanmestaruuskilpailuissa 2016 Helsingissä ja voitti mestaruuden. Suomi tuli kisoissa alkulohkossaan toiseksi. Loppuottelussa Suomi voitti Venäjän maajoukkueen jatkoerässä lukemin 3-4.

Ottelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harjoitusottelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen alkulohko-ottelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue O 3p 2p 1p 0p TM PM ME P
Venäjän lippu Venäjä 4 3 1 0 0 14 7 +7 11
Suomen lippu Suomi 4 3 0 0 1 23 13 +10 9
Tšekin lippu Tšekki 4 2 0 1 1 12 10 +2 7
Slovakian lippu Slovakia 4 1 0 0 3 8 14 -6 3
Valko-Venäjän lippu Valko-Venäjä 4 0 0 0 4 6 19 -13 0

Otteluiden alkamisajat paikallisia aikoja.

Puolivälieräottelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomi oli puolivälieräottelussa Kanadaa vastaan ensimmäisessä erässä 0-2-tappiolla, mutta viimeisillä sekunneilla Patrik Laine kavensi pelin tilanteeseen 1-2.[1]

Toisessa erässä Antti Kalapudas tasoitti ottelun, mutta Kanada meni jälleen 2-3-johtoasemaan Lawson Crousen tekemällä maalilla. Tällöin Suomen maalivahdiksi vaihdettiin Veini Vehviläisen tilalle Kaapo Kähkönen.[2] Toisen erän jälkeen tilanne oli Suomelle 4-3.[1]

Kolmannessa erässä Mitchell Marner tasoitti pelin ylivoimalla. Sebastian Aho vei Suomen 5-4-johtoon, mutta Marner tasoitti taas ylivoimalla. Kanadan rangaistukset ottelun loppuminuuteilla olivat ratkaisevia: Kanadan Jake Virtanen otti ensin 2+2 minuutin jäähyn, ja sen jälkeen Joe Hicketts purki alivoimalla kiekon päätyverkkoon, josta seurauksena hänkin sai kahden minuutin rangaistuksen.[3] Patrik Laine teki Suomen voittomaalin viidellä kolmea vastaan ja näin ollen Suomi pudotti edeltävä vuoden mestaruuden voittaneen Kanadan jatkosta maalein 6-5.[1]

Välieräottelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

4. tammikuuta 2016 pelatun välierän aloitus oli haastava Suomelle, kun ensimmäinen erä päättyi Ruotsin maajoukkueelle 1-0. Toisessa erässä Roope Hintz tasoitti pelin, jonka jälkeen Antti Kalapudas vei Suomen 1-2-johtoon ylivoimalla. Kolmas erä oli maaliton. Ruotsi sai pidettyä Suomen tehoketjuna tunnetun Laine–Aho–Puljujärvi maalittomana. Onnistujat löytyivätkin ottelussa kolmannesta ketjusta Rantanen–Hintz–Kalapudas: Hintz ja Kalapudas tekivät maalit ja joukkueen kapteenina toiminut Rantanen oli syöttäjänä kummassakin maalissa.[4][5]

Loppuottelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisessä erässä Venäjä teki johtomaalin. Toinen erä oli maaliton ja viimeiseen erään lähdettiin Venäjän ollessa 1-0-johtoasemassa.[6]

Kolmannessa erässä Suomi nousi tasoihin 1-1 Patrik Laineen maalilla. Andrei Svetlakov vei Venäjän taas johtoon, kunnes Sebastian Aho tasoitti pelin 2-2 tilanteeseen. Kapteenina toiminut Mikko Rantanen ohjasi Vili Saarijärven laukauksen maaliin ylivoimalla kaksi minuuttia ennen erän päätöstä, vieden Suomen 2-3-johtoon. Svetlakov tasoitti pelin kuusi sekuntia ennen erän ja ottelun päättymistä Venäjän pelatessa ilman maalivahtia, ja näin ollen ottelu eteni jatkoerään.[7][6]

Jatkoerässä Kasperi Kapanen teki voittomaalin ajassa 61.33 vanhanaikaisella.[7][6]

Mestaruuden juhlinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuorten Leijonien kultajuhlat järjestettiin Helsingissä Mäntymäen kentällä loppiaisiltana.[8] Kentällä oli mukana juhlimassa tuhansia ihmisiä –20 °C pakkasesta huolimatta.[9]

Joukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelipaikka Num. Pelaaja Joukkue
MV 1 Kaapo Kähkönen Suomi Blues
MV 30 Veini Vehviläinen Suomi JYP
MV 31 Emil Larmi Suomi Peliitat (Mestis)
P 2 Sami Niku Suomi JYP
P 3 Miro Keskitalo Suomi TPS
P 4 Olli Juolevi Kanada London Knights (OHL)
P 5 Eetu Sopanen Suomi Peliitat (Mestis)
P 6 Joni Tuulola Suomi HPK
P 7 Niko Mikkola Suomi KalPa
P 18 Vili Saarijärvi Yhdysvallat Flint Firebirds (OHL)
H 9 Jesse Puljujärvi Suomi Kärpät
H 10 Roope Hintz A Suomi HIFK
H 12 Kasper Björkqvist Suomi Blues (A-SML)
H 13 Miska Siikonen Suomi Pelicans
H 15 Mikko Rantanen C Yhdysvallat San Antonio Rampage (AHL)
H 19 Aleksi Saarela Suomi Ässät
H 20 Sebastian Aho A Suomi Kärpät
H 21 Antti Kalapudas Suomi Kärpät
H 23 Sebastian Repo Suomi Pelicans
H 24 Kasperi Kapanen Kanada Toronto Marlies (AHL)
H 25 Julius Nättinen Kanada Barrie Colts (OHL)
H 28 Juho Lammikko Kanada Kingston Frontenacs (OHL)
H 29 Patrik Laine Suomi Tappara

Tilastoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koko Suomen joukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomi oli turnauksen kärkijoukkue maalinteko- ja ylivoimatehokkuudessa. Yleinen maalintekotehokkuus oli huippuluokkaa: 230 laukauksesta maalia kohti 35 meni sisään tehokkuuden ollessa 15,22 %, lähes prosentin parempi kuin tilastossa toiseksi tulleilla Yhdysvalloilla (14,23 %). Yhdysvallat ja Suomi olivat maalintekotilastossa selkeästi parhaat, kolmas eli Ruotsi jäi 11,28 prosenttiin. Ylivoimapeli kuului turnauksessa Suomen vahvuuksiin,[10] mikä näkyi myös tilastoissa. Turnauksen jälkeen Suomen ylivoimaprosentti oli 37,50. Alkulohkon jälkeen se oli 50 % tarkoittaen joka toisen ylivoiman tuoneen maalin, mutta onnistumistehokkuus laski hieman turnauksen edetessä. Yli 30 prosentin pääsivät ja kolmen kärjen Suomen kanssa muodostivat Kanada (33,33 %) ja Venäjä (30 %).[11]

Yksittäiset pelaajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen ykkösketju otti turnauksen pistepörssissä kolmoisvoiton, kun Jesse Puljujärvi keräsi tehopisteet 5+12=17, Sebastian Aho 5+9=14 ja Patrik Laine 7+6=13. Pistepörssin 20 parhaan joukkoon mahtuivat Suomen joukkueesta myös puolustaja Olli Juolevi (0+9=9, 9. sija) ja hyökkääjä Aleksi Saarela (4+3=7, 16. sija). Lisäksi Juolevi oli puolustajien pistepörssin kakkonen. Patrik Laine jakoi turnauksen maalikuninkuuden Yhdysvaltojen Auston Matthewsin kanssa seitsemällä osumalla. Aho ja Puljujärvi jakoivat maalipörssin kolmannen sijan Venäjän Vladislav Kamenevin kanssa viidellä osumalla.

Maaliin johtaneissa syötöissä suomalaiset veivät myös kolmoisvoiton, kun Puljujärvi keräsi kaksitoista syöttöpistettä sekä Aho ja Juolevi yhdeksän syöttöpistettä. Turnauksen plus-miinus-tilastossa Sebastian Aho sijoittui toiseksi +/- -lukemalla 9. Maalivahti Kaapo Kähkönen sijoittui torjuntaprosenttiverailussa neljänneksi (90,91 %).[12]

Turnauksen tähdistö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuorten MM-kisojen MVP:ksi eli arvokkaimmaksi pelaajaksi ja parhaaksi hyökkääjäksi valittiin Jesse Puljujärvi. Tähdistökentällisiin valittiin Suomesta puolustajista Juolevi ja hyökkääjistä Puljujärvi sekä Laine.[13]

PuLa-Aho-ketju[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

PuLa-Aho-ketju, joka on nimetty viitaten pelaajien sukunimiin ja G. Pula-ahoon, oli Jesse Puljujärven, Sebastian Ahon ja Patrik Laineen muodostama hyökkäysketju. Puljujärvi ja Laine toimivat ketjussa laitahyökkääjinä, Ahon ollessa keskushyökkääjä. Ketjusta käytettiin myös nimitystä "PAhoLaine"-nimitystä, siis Puljujärvi, Aho ja Laine.

Joukkueen päävalmentaja Jukka Jalonen oli ollut suuressa roolissa ketjun muodostamisessa. Hän kertoi haastattelussa: ”Huikea ketju kaikin puolin. Kaverit pelaavat aivan ilmiömäistä lätkää varsinkin hyökkäyssuuntaan. Sitä on hienoa katsella, miten kiekko liikkuu ja miten peliä pelataan yhdessä. Siinä on erilaisia pelaajia, mutta todella maailmanluokan pelaajia. Harvoin tuollaista kolmikkoa pääsee valmentamaan edes miehissä.”[14]

MM-turnauksessa ketju oli suorastaan dominoivakenen mukaan? pelistä toiseen. Puljujärvi, Aho ja Laine pitivät alkusarjan jälkeen turnauksen pistepörssin kärkisijoja. Puljujärvi oli ensimmäisellä sijalla tehoilla 5+7=12, Aho toisena pistein 3+6=9 ja Laine kolmantena pistein 4+4=8. Myös maalitehokkuudessa kolmikko oli siihenastisen turnauksen kärkeä: Puljujärvi oli ykkösenä viidellä maalillaan, Laine toisena neljällä ja Aho neljäntenä kolmella osumallaan.[12]

Alkusarjan jälkeen PuLa-Aho-ketju ei enää saanut aikaan yhtä paljon tehopisteitä kuin aiemmin. Kasperi Kapasen mukaan ketju kuitenkin kannatteli Suomen joukkuetta ottelusta toiseen luomalla vaarallisia tilanteita vastustajan päätyyn lähes joka vaihdossa.[15] Ketjun hyökkääjät olivat lopulta turnauksen pistepörssin kolmella kärkisijalla, ja Puljujärvi valittiin kisojen arvokkaimmaksi pelaajaksi, parhaaksi hyökkääjäksi sekä tähdistökentälliseen Laineen kanssa.

Ketjun tilastoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ketjun jäsenet olivat myös turnauksen pistetilaston kolme parasta pelaajaa.

Ketjun hyökkääjien tehot nuorten MM-kisoissa[16]
Pelaaja Ottelut Maalit Syötöt Yhteensä
Puljujärvi, JesseJesse Puljujärvi 7 5 12 17
Aho, SebastianSebastian Aho 7 5 9 14
Laine, PatrikPatrik Laine 7 7 6 13

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pirinen, Harri: Nuorten jääkiekon maailmanmestarit 2016. Minerva Kustannus, 9/2016. ISBN 9789523123649.