Vanhojen metsien suojeluohjelma

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Vanhojen metsien suojeluohjelma on luonnonsuojeluohjelma, jonka tarkoituksena on vanhojen metsien suojeleminen. Maatalouden laajeneminen ja tehokas metsätalous oli vähentänyt vanhojen metsien määrää, minkä vuoksi ohjelma perustettiin valtioneuvoston periaatepäätöksellä 3. kesäkuuta 1993. [1] Vanhojen metsien suojeluohjelmaan kuuluu kaikkiaan noin 320 000 hehtaaria.[2]

Ohjelmaan kuuluvien kohteiden pinta-alasta on perustettu suojelualueiksi tai valtion omistuksessa 99 prosenttia.lähde? Kohteet sijaitsevat pääosin Pohjois- ja Itä-Suomessa. Valtioneuvosto on tehnyt kolme periaatepäätöstä vanhojen metsien suojelusta. OuluKuusamoKajaani-linjan eteläpuolisia valtion maiden vanhoja metsiä päätettiin suojella noin 23 000 hehtaaria vuonna 1993. Tätä ohjelmaa täydennettiin vielä noin 3 900 hehtaarilla 1995. Valtioneuvosto päätti suojella Pohjois-Suomen valtion mailla 293 600 hehtaaria 1996. Lisäksi yksityismaiden vanhoja metsiä päätettiin suojella noin 8 500 hehtaaria.[2]

Kuusamon yhteismetsän alueella olevia vanhoja metsiä päätettiin hankkia suojeluun noin 14 000 hehtaaria. Yksityisten omistamien maiden suojelu on jo lähes kokonaan toteutettu. Natura 2000 –verkostossa on noin 30 000 hehtaaria sellaisia Etelä-Suomen metsiä, jotka eivät kuulu mihinkään suojeluohjelmaan, mutta joista osa on varsinaisia vanhoja metsiä.[2]

Vanhoja metsiä suojellaan lisäksi Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelmalla.[2]


ohjelma lyhenne päätös
Etelä-Suomen vanhojen metsien suojeluohjelma valtion mailla AMO 1993-06-03, valtioneuvoston periaatepäätös
Etelä-Suomen vanhojen metsien suojeluohjelman täydennys valtion mailla AMO 1995-12-07, valtioneuvoston periaatepäätös
Etelä-Suomen vanhojen metsien suojeluohjelman täydennys yksityisten mailla AMO 1996-06-07, valtioneuvoston periaatepäätös
Pohjois-Suomen vanhojen metsien suojeluohjelma valtion mailla AMO 1996-06-07, valtioneuvoston periaatepäätös

[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]