Suomen urheilu 1936

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomen urheilu 1936 käsittelee vuoden 1936 merkittäviä uutisia ja tapahtumia suomalaisessa urheilussa.

Olympialaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ammunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jalkapallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääkiekko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääpallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Melonta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nyrkkeily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paini[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pesäpallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikaluistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjoismaiset hiihtolajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Purjehdus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sotilaspartiohiihto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taitoluistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voimistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisurheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Berliinin kesäolympialaisten yleisurheilukilpailuissa Suomi saavutti kolme kultamitalia, viisi hopeaa ja kaksi pronssia. Ilmari Salminen, Arvo Askola ja Volmari Iso-Hollo ottivat 10 000 metrin juoksussa kolmoisvoiton. Muut kultamitalistit olivat Gunnar Höckert 5 000 metrin juoksussa ja Iso-Hollo 3 000 metrin estejuoksussa. Hopeaa saavuttivat Askolan lisäksi kaksoisvoitot varmistaneet Lauri Lehtinen 5 000 metrin juoksussa ja Kaarlo Tuominen 3 000 metrin estejuoksussa sekä Sulo Bärlund kuulantyönnössä ja Yrjö Nikkanen keihäänheitossa. Pronssia sai Iso-Hollon lisäksi Kalervo Toivonen keihänheitossa.[22]
  • Matti Järvinen paransi 18.6. Helsingissä keihäänheiton maailmanennätystulokseksi 77,23. Gunnar Höckert juoksi 16.9. Tukholmassa 3 000 metrin maailmanennätyksen 8.14,8 ja 24.9. samassa kaupungissa kahden mailin maailmanennätyksen 8.57,4. Lisäksi hän juoksi 2.10. Malmössä 2 000 metrin epävirallisen maailmanennätyksen 5.21,8. Volmari Iso-Hollo juoksi 8.8. Berliinin olympialaisissa 3 000 metrin estejuoksun epävirallisen maailmanennätyksen 9.03,8.[23]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Arponen, s. 402
  2. Arponen, s. 121–122
  3. a b Arponen, s. 130
  4. Arponen, s. 131
  5. Eerola, Antti: Punapaidoista Huuhkajiksi – Suomen jalkapallomaajoukkueen historia, s. 86, 91–94. Siltala, 2015. ISBN 978-952-234-250-8.
  6. Eerola, Antti: Punapaidoista Huuhkajiksi – Suomen jalkapallomaajoukkueen historia, s. 87, 97. Siltala, 2015. ISBN 978-952-234-250-8.
  7. Lautela, Yrjö & Wallén, Göran: Rakas jalkapallo – Sata vuotta suomalaista jalkapalloa, s. 370. Teos, 2007. ISBN 978-951-851-068-3.
  8. Pihlaja, s. 201
  9. Pihlaja, s. 256
  10. Liikanen, Pekka (vast. toim.): Jääpallokirja 2007, s. 34. Suomen Jääpalloliitto, 2006. ISSN 0784-0411.
  11. Pihlaja, s. 269
  12. Arponen, s. 129–130
  13. Arponen, s. 121, 127
  14. Arponen, s. 126–127
  15. Pihlaja, s. 531
  16. Pihlaja, s. 533
  17. Arponen, s. 403
  18. Arponen, s. 402–403
  19. Arponen, s. 401, 404
  20. Arponen, s. 404
  21. Arponen, s. 121, 127–128
  22. Arponen, s. 121–125
  23. Martiskainen, Seppo et al.: Suomi voittoon - kansa liikkumaan, s. 506–507. Yleisurheilun Tukisäätiö, 2006. ISBN 951-98952-2-1.
Tämä urheiluun liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.