Suomen urheilu 1931
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomen urheilu 1931 käsittelee vuoden 1931 merkittäviä uutisia ja tapahtumia suomalaisessa urheilussa.
Jalkapallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen maajoukkue pelasi viisi maaottelua. Joukkue voitti Helsingin Pallokentällä kesäkuussa Viron 3–1 ja elokuussa Latvian 4–0. Pohjoismaiden-mestaruusturnauksessa Suomi hävisi heinäkuussa Tukholmassa Ruotsille 8–2, pelasi syyskuussa Helsingissä Norjan kanssa tasan 4–4 ja voitti lokakuussa Kööpenhaminassa Tanskan 2–3. Gunnar Åström teki neljässä ottelussa yhteensä kuusi maalia eikä pelannut Ruotsia vastaan, kun hän ei päässyt ottelupäivänä Tukholmaan lentokoneessa olleen vian vuoksi.[1][2]
- Suomen-mestaruuden voitti Helsingin IFK, hopeaa sai Helsingin Palloseura ja pronssille sijoittui Turun Palloseura.[3]
Jääkiekko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen-mestaruuden voitti Tampereen Palloilijat, joka voitti loppuottelussa Helsingin Jalkapalloklubin 2–1.[4][5]
Jääpallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen maajoukkue pelasi helmikuussa Tukholmassa Ruotsin kanssa tasapelin 4–4 ja voitti viikkoa myöhemmin Viipurissa Viron 10–0.[6]
- Suomen-mestaruuden voitti Viipurin Palloseura, hopeaa sai Viipurin Sudet ja pronssille sijoittui helsinkiläinen Kiffen.[7]
Paini[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kreikkalais-roomalaisen painin Euroopan-mestaruuskilpailuissa Prahassa, Tšekkoslovakiassa Kustaa Pihlajamäki voitti kultaa alle 61-kiloisten sarjassa, Mikko Nordling alle 72-kiloisissa ja Onni Pellinen alle 87-kiloisissa. Hopeaa saivat Väinö Kokkinen alle 79-kiloisissa ja Hjalmar Nyström yli 87-kiloisissa.[8][9]
- Vapaapainin Euroopan-mestaruuskilpailuissa Budapestissa, Unkarissa Hermanni Pihlajamäki voitti kultaa alle 61-kiloisten sarjassa, Kustaa Pihlajamäki saavutti hopeaa alle 66-kiloisissa ja Kyösti Luukko sijoittui pronssille alle 79-kiloisissa.[8][10]
Pesäpallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti kolmannen peräkkäisen kerran Lahden Mailaveikot, hopeaa sai Riihimäen Pallonlyöjät ja pronssille sijoittui helsinkiläisseura Pallo-Toverit.[11]
- Naisten ensimmäisen Suomen-mestaruuden voitti Lahden Mailaveikot ja hopealle sijoittui Viipurin Pallonlyöjät.[12]
Pikaluistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailut järjestettiin Helsingissä. Clas Thunberg voitti kultaa. Yksittäisistä matkoista 500 metrillä ja 1 500 metrillä nopein oli Thunberg sekä 5 000 metrillä ja 10 000 metrillä Ossi Blomqvist.[13][14]
- Euroopan-mestaruuskilpailuissa Tukholmassa Clas Thunberg voitti kultaa ja Ossi Blomqvist saavutti hopeaa. Thunberg oli nopein 500 metrillä ja 1 500 metrillä sekä Blomqvist 5 000 metrillä ja 10 000 metrillä.[15][16]
Uinti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Euroopan-mestaruuskilpailuissa Pariisissa, Ranskassa Toivo Reingoldt voitti kultaa 200 metrin rintauinnissa.[17][18]
Yleisurheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Paavo Nurmi juoksi 24.7. Helsingissä kahdella maililla maailmanennätyksen 8.59,6 ja Bengt Sjöstedt sivusi 5.9. Helsingissä 110 metrin aitajuoksun maailmanennätystä 14,4 s. Epävirallisia maailmanennätyksiä tekivät 16.8. Helsingissä viisiottelussa Matti Sippala tuloksella 4078,83 sekä 13.9. Pariisissa viisiottelussa Paavo Yrjölä tuloksella 4067,745 ja Eino Purje 3/4 maililla ajalla 3.00,6.[19][20]
- Ruotsi–Suomi-maaottelun 29.–30.8. Tukholmassa voitti Suomi pistein 76–104.[21]
- Suomen-mestaruuskilpailut käytiin 15.–16.8. Eläintarhan kentällä, Helsingissä.[22]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Eerola, Antti: Punapaidoista Huuhkajiksi – Suomen jalkapallomaajoukkueen historia, s. 75–76. Siltala, 2015. ISBN 978-952-234-250-8.
- ↑ Lautela, Yrjö & Wallén, Göran: Rakas jalkapallo – Sata vuotta suomalaista jalkapalloa, s. 369. Teos, 2007. ISBN 978-951-851-068-3.
- ↑ Pihlaja, s. 201
- ↑ Pihlaja, s. 256
- ↑ Kallioniemi, Riku (vt. päätoim.): Jääkiekkokirja 2018, s. 139. Jääkiekon SM-liiga Oy, 2017. ISSN 0784-3321.
- ↑ Liikanen, Pekka (vast. toim.): Jääpallokirja 2007, s. 34, 36. Suomen Jääpalloliitto, 2006. ISSN 0784-0411.
- ↑ Pihlaja, s. 269
- ↑ a b Pihlaja, s. 495–496
- ↑ Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 273. Otava, 1970.
- ↑ Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 273–274. Otava, 1970.
- ↑ Pihlaja, s. 531
- ↑ Pihlaja, s. 533
- ↑ Pihlaja, s. 553–554
- ↑ Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 211. Otava, 1970.
- ↑ Pihlaja, s. 556–557
- ↑ Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 215. Otava, 1970.
- ↑ Pihlaja, s. 772
- ↑ Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 380. Otava, 1970.
- ↑ Martiskainen, Seppo et al.: Suomi voittoon - kansa liikkumaan, s. 505–508. Yleisurheilun Tukisäätiö, 2006. ISBN 951-98952-2-1.
- ↑ Laitinen, Esa: Suomen yleisurheilun tilasto-osa, s. 539. , 1987.
- ↑ Hannus, Matti & Laitinen, Esa: Maailman paras maaottelu, s. 17, 19. Suomen Urheiluliitto, 2000. ISBN 951-96491-3-1.
- ↑ Hannus, Matti; Laitinen, Esa & Martiskainen, Seppo: Kalevan kisat - Kalevan malja, s. 37–39. Suomen Urheiluliitto, 2002. ISBN 951-96491-5-8.