Tämä on lupaava artikkeli.

Suomen ulkomailta hankkima sotamateriaali välirauhan aikana

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Yhdysvalloista saapui Suomeen välirauhan aikana mm. 32 kpl 203 mm:n järeitä haupitseja. Kuva sotamuseosta.

Suomen ulkomailta hankkima sotamateriaali välirauhan aikana-artikkeli käsittelee niitä hankintoja, joita Suomen valtio teki talvi- ja jatkosodan välillä vallinneen ns. välirauhan aikana maanpuolustuksen suorituskyvyn turvaamiseksi.

Talvisodan päättymisen jälkeen Suomi hankki muun muassa jo aiemmin tilattua sotamateriaalia. Maanpuolustuksen kannalta merkittävimpiä olivat Yhdysvalloista saatu materiaali. Suomen asehankinnat välirauhan aikana vaikeutuivat, kun Saksa katkaisti kauppayhteydet tehtyään aluevaltauksia Pohjoismaissa. Kauppayhteydet avautuivat Saksan kiinnostuttua Suomen stragisesta sijainnista hyökkäyksessä Neuvostoliittoa vastaan. Myöhemmin Suomi sai sotamateriaalia suoraan Saksalta. Saksalta ostettu sotamateriaali oli Saksan sotasaalista Keski- ja Länsi-Euroopasta, sekä Saksan itsensä valmistamaa sotamateriaalia.

Pian talvisodan jälkeen Suomeen saapunut sotamateriaali[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talvisodan päätyttyä Suomessa oleva sotamateriaali luetteloitiin ja arvioitiin niiden määrien ja käyttökelpoisuuden selvittämiseksi. Merkittävimmät puutteet käytettävissä olevassa sotamateriaalissa havaittiin muun muassa erilaisten tykkien (kenttä-, ilmatorjunta- ja panssarintorjuntatykkien) puutteena. Ulko- ja kotimaisia hankintoja sekä sotasaalismateriaalin kunnostamista pyrittiin tehostamaan. Kevään ja kesän 1940 aikana Suomeen saapui erilaista, jo aiemmin tilattua, sotamateriaalia. Tärkeimpiä sotatarvike-eriä maanpuolustuksen kannalta olivat Yhdysvalloista saadut materiaalierät. Saapuneesta sotamateriaalista muutamia esimerkkejä: [1] [2]

  • Italiasta 100 000 7,35 mm:n Terni-kivääriä
  • Italiasta 2 560 pistoolia
  • Ranskasta 100 kpl 7,50 mm Chatelle-Rault-pikakiväärejä + miljoona patruunaa
  • Sveitsistä, Ranskasta ja Belgiasta yhteensä 774 konepistoolia (eri merkkisiä)
  • Sveitsistä 27 pst-kivääriä (20 mm)
  • Belgiasta 1 500 valopistoolia
  • Espanjasta 36 kpl 114 mm:n kenttähaupitsia
  • Yhdysvalloista 2 000 valopistoolia
  • Yhdysvalloista 200 kpl 75 mm:n kenttäkanuunoita ja 32 kpl 203 mm järeitä haupitseja
  • Yhdysvalloista 3 900 Ford-kuorma-autoa tai alustaa (osa hyvinkin edullisia muun muassa yksi tuhannen kappaleen erä oli kappalehinnaltaan vain 326 dollaria)[3]

Saksan katkaistua Suomen kauppayhteydet länteen miehittämällä Tanskan ja Norjan alkukesään 1940 mennessä ei Suomessa uskottu sotamateriaalia olevan juurikaan enää saatavilla mistään. Saksa oli pidättänyt osan Suomeen matkalla olleista sotatarvikkeista muun muassa Norjan satamiin. Tilanne kuitenkin muuttui nopeasti vuoden 1940 touko-kesäkuun aikana Saksan kiinnostuttua Suomesta mahdollisena liittolaisena Neuvostoliittoon tapahtuvan hyökkäyksen vasemman sivustan turvaajana. [4] [5]

Tilanteen kehittyminen Saksan suhteen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksasta saatiin välirauhan aikana ostaa mm. 48 kpl moderneja 150 mm:n haupitseja.

Suomalaiset esittivät kesäkuun lopulla Suomen ja Saksan välille solmitun kauppasopimuksen ohessa toiveenaan myös sotatarvikkeiden hankkimisen Saksasta, mihin saksalaiset eivät vielä heinäkuussakaan 1940 suostuneet. Tässäkin suhteessa tilanne muuttui jo elokuussa, jolloin saksalainen upseeri saapui Suomeen tarjoamaan sopimusta, joka sisälsi mahdollisuuden sotatarvikkeiden hankkimiseen Saksasta ja samalla saksalaisten joukkojen läpikulusta Suomen alueen kautta Norjan pohjoisosiin. Suomessa neuvottelutarjous tulkittiin enemmänkin poliittiseksi tueksi ja siihen tartuttiin. 1. lokakuuta 1940 solmitun sopimuksen perusteella Suomi sai ostaa Saksasta sotatarvikkeita. Suomelle myydyt sotatarvikkeet olivat lähinnä Saksan Puolasta ja Länsi-Euroopasta saamaa sotasaalista, tosin myös uusia saksalaisvalmisteisia tarvikkeita sisältyi kauppaan. Tämän niin sanotun Veltjens-kaupan Suomelle merkittävimpiä sotatarvikkeita olivat kenttä-, panssarintorjunta- ja ilmatorjuntatykistön aseet runsaine ampumatarvikkeineen. Saksalaiset eivät tässä vaiheessa halunneet rasittaa suhteitaan Neuvostoliittoon, joten sotatarvikekaupat hoidettiin ns. bulvaanien välityksellä. [6]

Saksa oli saanut heinäkuun aikana tietoja Neuvostoliiton suunnitelmista miehittää Suomi. Saksassa tehtyjen selvitysten perusteella taistelun arvioitiin olen lyhyt mutta kiivas. Saksan näkemyksen mukaan Suomella oli jo tässä vaiheessa siinä määrin merkittävä asema todennäköisessä itään suuntautuvassa hyökkäyksessä, että Hitler antoi luvan vapauttaa osan Norjan satamissa takavarikoituna olevasta sotamateriaalista toimitettavaksi Suomeen. Elokuussa Suomeen saapunut everstiluutnantti Veltjens olikin saanut ohjeen laatia sopimus paitsi saksalaisjoukkojen kauttakulusta myös sotamateriaalin myymisestä Suomelle. Sopimus allekirjoitettiinkin 1. lokakuuta 1940, ja sen perusteella Suomeen toimitettiinkin merkittävä määrä sotamateriaalia, johon kuului mm. (Saksan saamaa sotasaalista ellei toisin mainita): [7]

  • 200 Pst-kivääriä (14 mm) + 100 000 ammusta
  • 200 Pst-tykkiä (25 mm) + 200 000 laukausta
  • 100 Pst-tykkiä (37 mm saksalaisia) + 100 000 laukausta
  • 54 kenttäkanuunaa (76 mm) + 38 000 laukausta
  • 24 raskasta kenttäkanuunaa (105 mm) + 35 000 laukausta
  • 24 raskasta kenttäkanuunaa (120 mm) + 57 000 laukausta
  • 20 raskasta kenttähaupitsia (150 mm) + 12 000 laukausta
  • 48 raskasta kenttähaupitsia (150 mm / saksalaisia) +48 000 laukausta
  • 15 raskasta kenttähaupitsia (155 mm)
  • 92 ilmatorjuntakanuunaa (40 mm / Bofors)
  • 20 ilmatorjuntakanuunaa (75 mm / Skoda) + 56 000 laukausta
  • 5 000 pistoolia (9 mm)
  • 24 Morane-Saulnier–hävittäjä (jo aiemmin Ranskasta hankittujen lisäksi)
  • 29 Curtiss Hawk –hävittäjää
  • 150 000 panssarimiinaa.

Toimitukset Suomeen alkoivat 26. syyskuuta ja suurin osa materiaalista oli saatu maahan 10. joulukuuta mennessä (pl. mm. Yhdysvaltalaista alkuperää olevat Curtiss-hävittäjät, joista ennen seuraavaa sotaa saatiin maahan 10 kpl). Keväällä 1941 saksalaiset myivät näiden lisäksi mm. 16 kpl uusia saksalaisvalmisteisia 105 mm:n haupitseja. [8]

Muista maista hankittua materiaalia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksan toimittamien sotamateriaalierien lisäksi Suomeen saapui vähäisempi määrä muualta hankittua sotamateriaalia. Näistä mainittakoon mm.[9]:

  • 6 kpl Vickers-panssarivaunua (jo aiemmin tilattuja) Britanniasta
  • 50 kpl panssarintorjuntatykkejä (37 mm) Espanjasta

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Suomi sodassa : talvi- ja jatkosodan tärkeät päivät. Jorma Järventaus (toim.). Helsinki: Readers Digest, 1988. ISBN 951-9078-94-0.
  • Talvisodan historia 1–4. Sotatieteen laitoksen sotahistorian toimisto (toim.). Helsinki: Sotatieteen laitos, 1991. ISBN 951-0-17565-X.
  • Jatkosodan historia 1–6. Sotatieteen laitoksen sotahistorian toimisto (toim.). Helsinki: Sotatieteen laitos, 1993. ISBN 951-0-15326-5.
  • Itsenäisyyden puolustajat. Lauri Haataja jne.. Porvoo: Weilin+Göös Oy, 2002. ISBN 951-35-6630-7.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jatkosodan historia – Osa 1 s. 142: Sotatieteen laitos
  2. Talvisodan historia – Osa 4 ss.264-329: Sotatieteen laitos
  3. Itsenäisyyden puolustajat s.35: Lauri Haataja jne.
  4. Jatkosodan historia – Osa 1 ss. 142-143: Sotatieteen laitos
  5. Itsenäisyyden puolustajat s.53: Lauri Haataja jne.
  6. Suomi sodassa s.169 ja 173: Järventaus jne.
  7. Jatkosodan historia – Osa 1 s. 143: Sotatieteen laitos
  8. Jatkosodan historia – Osa 1 s. 143 ja 162: Sotatieteen laitos
  9. Jatkosodan historia – Osa 1 s. 156: Sotatieteen laitos