Suomen uistinvalmistajat

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kalastusta Walesin rannikolla.

Suomen uistinvalmistajat ovat Rapalaa lukuun ottamatta pieniä yrityksiä, joita on muodostunut pääasiassa 1930- ja 1960-luvuilla. Suurin uistinvalmistaja Rapala VMC on julkisen noteerauksen hankkimisensa jälkeen kansainvälinen yhtymä, jolla on useita tavaramerkkejä. Se valmistaa tai valmistuttaa tavaramerkeillään myös muita kuin vieheitä.

Aave-Uistin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aave-Uistin on lusikkauistinten valmistaja. Heittokalastusta varten on olemassa kolme kokoa: Joki, jonka massa on 18 grammaa ja pituus 7 cm, Järvi, jonka massa on 24 grammaa ja pituus 8,3 cm sekä Meri, jonka pituus on 9,3 cm ja massat 25 grammaa tai jopa 30 grammaa. Lusikkauistimilla voidaan heittokalastaa meritaimenia.

Vetouistelukalastusta ja lähinnä taimenia ja järvilohia varten on taittoperäuistimia. Ne ovat kapeita ja pitkänomaisia lusikkauistimia, joiden peräosa on taitettu viistoon. Hyvä nopeus on 2,5–3 solmua. Taittoperien pituudet ovat 8,3 cm, 9,3 cm ja 12 cm, joista viimeksi mainittua käytetään lohen kalastuksessa. Varsinainen lohen kalastuksen lusikkauistin on lohipelti, jonka pituuksia ovat 11 cm ja 12,5 cm. Lohen lisäksi lohipellillä vetouistellaan myös haukia. Lohipelti on tyypillisemmän lusikkauistimen näköinen kuin valmistajan pitkät heittolusikkauistimet.

Varsinainen hauki-lusikkauistin on 12 cm:n pituinen, ja sen massa on 38 grammaa.

Pienissä järvissä ja koskissa Järvitaimenien ja kirjolohien kalastamiseen on erittäin kevyitä 5 cm pitkiä uistimia, jotka painavat vain 5–8 g.[1]

Finlandia-Uistin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalkkislainen Finlandia Uistin Oy on 1963 Hannu Kankaan ja Kalevi Kankaan perustama uistintehdas, jonka tuotemerkkinä on ollut vuodesta 1966 Nils Master, jonka ensimmäinen puu-uistinmalli oli Nils Master Invincible. 1963-1965 oliva Finlandia Uistimen puu-uistimet Rapala-tyyppisiä. Nils Master Invincible oli aluksi tasapaksu uistin, kunnes Tenojoella Lapissa kalastanut Martti Pyymäki vuolemalla ohensi uistimen perän kapeammaksi tehostaen lohenkalastusta. Kavennus siirtyi myös Finlandia Uistimen Nils Master-tuotantoon, jolloin Nils Master Invincible sai lopullisen muotonsa. Nils Master Invincible-malleja oli aluksi kuusi, sittemmin seitsemänä eri pituutena 44:n värisenä sekä syväuistimena, uppouistimena ja pintauistimena. [2] Finlandia-Uistin osti 1978 ruotsalaisen 1940-luvulta peräisin olevan Tage Tysklindin Bete-uistin tuotemerkin.[3]

Iitin Uistin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iitin Uistin on Iitissä toimiva 1997 perustettu uistinvalmistaja, joka valmistaa lusikkauistimia ja vaappu-uistimia.[4]

Korkiakosken Uistin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korkiakosken Uistin[5] on Riihimäellä toimiva uistinvalmistaja, joka on toiminut vuodesta 1993 alkaen. Jesse vaappu-uistimet painavat 3 g ja 5 cm, 10 g ja 8 cm, 13 g ja 11 cm, 28 g ja 14 cm. Vaappu-uistimen etulevyjä on kolmea mallia: tavallinen L-muotoinen etulevy, jolla 3 g:n painoinen Jesse ui metrin syvyydessä, satulan muotoisella etulevyllä, satulalevyllä, joka vaikuttaa myös uintiin. 11 g:n painoisia Jessejä on varustettuina sekä satulalevyllä, joka mahdollistaa kelluvalle uistimelle 2,5 metrin uintisyvyyden ja syvänne-etulevyllä, joka vie kelluvan uistimen 5 metrin syvyyteen. Satulalevy aikaansaa vaappu-uistimen pyrähtelevän uinnin.

Tavanomaisten vaappu-uistinten lisäksi on jerk-uistin, joista 60-grammainen 12 cm pitkä malli on hitaasti uppoava ja samanpituinen 80-grammainen on nopeasti uppoava. Jerk-vaappu-uistimissa on erityistä sisällä olevat kuulat, jotka saavat vedessä aikaan rämisevän äänen.

Korkiakosken Uistin valmistaa lisäksi smoltteja ja Osku-painouistimia.

Kosto-Uistin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kosto-Uistin on Kari Raatesalmen perustama uistintehdas, joka valmistaa vaappu-uistimia.[6]

Kuusamon Uistin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuusamon Uistin on 1967 perustettu kuusamolainen uistinvalmistaja. Yhtiön perustivat 1960-luvulla Paavo Korpua ja Paavo Putila. Kuusamon Uistimen valmistettavaksi ovat tulleet myös 1890 syntyneen kultaseppä Pekka Räsäsen uistintyypit, joita olivat malli 1, 3, 7, 12, 14, 16, 40, 77, 91, 99. Erityissesti Räsänen 7, jota valmistettiin 6,5 cm:n, 7,5 cm:n ja 9,0 cm:n mittaisena tuli suosituksi Tenolla lusikkauistimena. [7] Edelleen tuotettavi Räsänen-uistimia ovat mallit 70/10, 70/20, joista ovat helmelliset mallit ja ruohikkosuojamallit.

Motti-Uistin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Motti-Uistin on siilinjärveläinen uistintenvalmistaja, joka tuottaa 7 cm pitkiä ja 9 g painavia sekä 11 cm pitkiä ja 22 g painavia paksuja lusikkauistimia. Lisäksi Motti-Uistin tekee SK-Pilkki-nimisiä riimupilkkejä.[8]

Rapala VMC[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rapala VMC on perustettu 1930-luvulla Lauri Rapalan ajatusten pohjalta. Sen pääpaikka on ollut Asikkala, mistä valmistus on lakkautettu. Yhtymälle kuuluvat viehemerkit Rapala, Blue Fox, Storm ja Luhr Jensen. Kalastukseen suoranaisesti liittymättömiä yhtiöitä ovat rovaniemeläinen puukkotehdas Marttiini ja hartolalainen suksitehdas Peltonen.

Tintti-Uistin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tintti-Uistin on mikkeliläinen lusikkauistinten valmistaja, jonka mallistossa on viisi Pikku-Järväri 11 -nimistä 73 mm pitkää taittoperäistä, seitsemän Järväri 22 -nimistä 89 mm pitkää voimakkaasti taittoperäistä, seitsemän Tane 44 -nimistä 92 mm pitkää keskiraskasta taimenille tarkoitettua, seitsemän Meri 66 -nimistä 105 mm pitkää, neljä Mag 99 -nimistä 116 mm pitkää uistinta.[9]

Tiura-Uistin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiura-Uistin perustuu torniolaisen kultaseppä Peter Käänteisen 1881 aloittamaan lusikkauistinvalmistukseen. Lusikkauistin perustuu siihen, että niitä valmistettiin hopealusikkamuoteilla sekä siihen, että ne, joilla ei ollut jakokunnan kautta kalastuskuntaan oikeutta eikä mahdollisuutta tämän vuoksi pitää verkkoja Kemijoessa, joutuivat kalastamaan ilman verkkoja muilla tavoin. Peter Käänteisen kisälli Frans Wilhelm Tiura opiskeli Pietarissa kultasepäksi ja aloitti 1896 Kemiin palattuaan valmistaa aikaisemmin nimettöminä valmistettuja uistimia F. W. Tiuran nimellä stanssattuina. Vuosien 18811950 vanhoja uistinmalleja olivat 23: 00, 0, 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10, 11, 12, 13, 14, 15, 16, 61, 71, 81 ja 81.

Tiuran jälkeen työtä jatkoi Väinö Viktor Varonen, ja lusikkauistimien nimi oli V. V. V. F. W. Tiura. Varosen jälkeen työtä jatkoi Teemu Ypyä vuoteen 1989, jolloin hän myi oikeudet Ari Yliollitervolle. 1994 kehitettiin uusi uistinmalli, Vetotiura, 1995 Neiden.

1996 Tiura-Uistin aloitti talvikalastussyöttien valmistuksen, jolloin syntyi Kirjotiura.[10]

Vesemma-Uistin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vesemma-Uistin on vesantolainen uistinvalmistaja, joka tuottaa uppoavia ja kelluvia Lap Trap- ja Ura-Emma-vaappu-uistimia sekä suuria, 14 cm pitkiä, Sea Finn-vaappu-uistimia.[11]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suuri Uistinkirja, Timo Hyytinen, 2008, Arma Fennica, ISBN 9789525687064

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Aave-Uistin
  2. 50 parasta uistinta, Juha Jormanainen, sivu 14, Gummerus Kustannus Oy, 2009, ISBN 978-952-20-8043-4
  3. Finlandia-Uistin
  4. Iitin Uistin
  5. Korkiakosken Uistin
  6. Kosto-Uistin
  7. 50 parasta uistinta, Juha Jormanainen, sivu 16, Gummerus Kustannus Oy, 2009, ISBN 978-952-20-8043-4
  8. Motti-Uistin
  9. Tintti-Uistin
  10. Tiura-Uistin
  11. Vesemma-Uistin