Suomen tiedustelulainsäädäntö

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tiedustelulainsäädäntöhankkeeseen sisältyvän tietoliikennetiedustelun toimintaperiaate.[1][2]

Suomen tiedustelulainsäädäntö koostuu säädöksistä, jotka koskevat suomalaisten turvallisuusviranomaisten harjoittamaa tiedustelutoimintaa. Tiedustelutoiminnan tarkoitus on torjua suomalaisiin kohdistuvia uhkia Suomessa sekä parantaa suomalaisten turvallisuutta ulkomailla. Etenkin sotilastiedustelun osalta voimassa olevaa lainsäädäntöä on niukasti. Sotilastiedustelu nousee esille vuonna 2000 säädetyn aluevalvontalain yhteydessä.[3][4] Yhtenäistä tiedustelulainsäädäntöä ei Suomessa toistaiseksi ole.[5] Asianajajaliitto on nähnyt tilanteen oikeusvaltioperiaatteen kannalta epätyydyttävänä ja pitää tiedustelulainsäädännön säätämistä oikeusvarmuuden puolesta kannatettavana.[6]

Tiedustelussa lähtökohtana ei ole esimerkiksi rikosepäily vaan kansallinen turvallisuus. Yleinen näkemys on, että tiedustelun pitää olla tarpeellista, kohdennettua, perusteltua, valvottua ja riippumattoman lupaharkinnan alaista. Suurin mielenkiinto kohdistuu tietoliikennetiedusteluun. Sen ja tietoliikenteen valvonnan välillä vallitsee jännite. Tulkintakysymys riittävästä kohdennuksesta on keskeinen peruste, jolla eroa näiden välille tehdään. Verkkovalvonta voi olla tietyin edellytyksin oikeutettua ja perusteltua.[7][8]

Puolustusvoimien tehtäviin kuuluu tuottaa tilannekuvaa valtionjohdon päätöksenteon tueksi. Sen olisi kyettävä ennakoimaan vakavat turvallisuusuhkat, jotta tarvittaviin toimenpiteisiin voidaan käydä. Puolustusministeri Jussi Niinistön mukaan sotilastiedustelu on puolustusvalmiuden keskeinen osa.[9] Puolustusvoimilla on oikeus nykyisellään radiotiedusteluun, jolla ei ole ulkoista valvojaa.[10] Hallinto-oikeuden professori Heikki Kulla totesi 2013 tältä osin olevan aihetta uudistaa tiedustelutoimintaa koskevia sääntöjä.[10]

Tutkimus rajavartiolaitoksen toimivaltuuksista ja perusoikeussuojasta arvioi, että toimivaltuudet pyritään pitämään mahdollisimman pitkään sellaisina, kuin ne ovat normaalioloissa. Tiettyjä oikeuksia ei ole mahdollista rajoittaa edes poikkeustilanteessa, pois lukien vakavimmat kriisit.[11]

Tiedustelulainsäädäntöhanke[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esimerkiksi kotietsintää voidaan nykyisellään käyttää vain rikosten selvittämiseksi. Maaliskuussa 2015 tehty muistio poliisilain tiedonhankintakeinojen riittävyydestä vakavimpien rikosten ennalta estämisessä ja paljastamisessa ehdotti salaista kotietsintää. Se olisi kuulunut poliisilain salaisiin tiedonhankintakeinoihin mahdollistaen kotietsinnän tekemisen rikosten ennalta estämiseksi ja paljastamiseksi kohteen tietämättä.[12][13] Tiedustelulainsäädäntöhankkeen osalta ollaan pitäytymässä paikkatiedustelussa, jonka puitteissa ei saisi hankkia sellaista tietoa kuin pakkokeinolaissa määritellyssä kotietsinnässä. Mikäli näin kävisi, tiedustelu olisi välittömästi lopetettava tältä osin ja saatu tieto hävitettävä.[14] Tietoliikennetiedustelun osalta tavoitteet ovat täsmentyneet hankkeen kuluessa. On tiedostettu esimerkiksi ettei takaovia ja salausavaimien luovutusta voi vaatia.[15] Hankkeen alkumetreillä suomalaisyritys SSH väläytti jopa valmiutta siirtää pääkonttorinsa pois Suomesta, ja F-Secure kieltäytyi toimittamasta takaovia tiedustelun helpottamiseksi.[16]

Ero tiedustelun ja rikostutkintamenetelmien välillä korostuu tapauksissa, joissa tiedustelussa saataisiin selville rikos. Jos se olisi vakava ja vielä estettävissä, valmistelussa oleva tiedustelulaki pakottaisi tiedustelijan toimimaan operaation paljastumisen uhalla. Pienimuotoinen rikos voisi jäädä ilmoittamatta ja näiden välillä käytettäisiin harkintaa.[17]

Ehdotetut uudet toimivaltuudet: henkilötiedustelu, jäljentäminen, paikkatiedustelu ja tietoliikennetiedustelu. Samantyyppiset valtuudet on jo käytössä rikostorjuntaa varten, mutta uhkan torjuminen perusteena johtaa erilaisiin säädöksiin.[18]

Tarve[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiedustelulainsäädännön ajankohtaisuuteen vaikuttaa turvallisuusympäristössä tapahtuneet muutokset.[19] Keskusteluissa nousee esille, että verrokkimaissa on olemassa tiedustelulainsäädäntöä.[20] Suomen väitetään olevan tietoliikennetiedustelun osalta 15 vuotta myöhässä.[21] Tämän on todettu aiheuttavan riippuvuuden muista länsimaisista tiedusteluorganisaatioista.[20][22]

Aikataulu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turvallisuuskomitean 2013 julkaisu Suomen kyberturvallisuusstrategia käynnisti tiedustelulainsäädäntöhankkeen. Tiedonhankintalakityöryhmä julkaisi 2015 mietinnön Suomalaisen tiedustelulainsäädännön suuntaviivoja. Tästä valmistelua jatkettiin kolmessa työryhmässä. Sisäministeriön työryhmä valmisteli siviilitiedustelua, Puolustusministeriön sotilastiedustelua ja Oikeusministeriön tiedustelutoiminnan valvontaa koskevat osat. Lain esityöt olivat keväällä 2017 lausuntokierroksella, josta niiden odotettiin siirtyvän syksyksi eduskuntaan.[17] Tiedustelulainsäädäntöhankkeeseen liittyy olennaisesti perustuslaillinen pohdinta, jolla voi olla merkittäviä vaikutuksia aikatauluun ja lain lopulliseen sisältöön.

5. toukokuuta 2017 Sisäministeriö asetti parlamentaarisen seurantaryhmän tiedustelulainsäädännön jatkovalmistelua sekä perustuslakisääntelyn tarkistamisen parlamentaarista valmistelua varten.[23]

Lait halutaan voimaan 2019 päättyvällä hallituskaudella, mikä edellyttää perustuslain säätämisjärjestystä eli vaikeutettua säätämismenettelyä. Lakien julistaminen kiireelliseksi edellyttää eduskunnan 5/6 enemmistöä. Sen onnistuttua laki voidaan hyväksyä 2/3 enemmistöllä samalla vaalikaudella.[24]

Kevään 2018 kuluessa tiedustelulakien kiirehtimisen vaikutti ohittaneen sote- ja maakuntauudistuksen valmistelu.[25] Toukokuun lopussa Helsingin Sanomat arvioi puolustusvaliokunnan lausunnon pohjalta, että Supon valvonnasta saadun sovun myötä tiedustelulakien nopea voimaantulo on entistä todennäköisempää.[26] Kesäkuun alussa perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Annika Lapintie arvioi, että tiedustelulakien käsittely voi siirtyä vuoteen 2019.[27]

Siviilitiedustelulainsäädäntö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suojelupoliisille esitetään tiedusteluvaltuuksia, joka toisi sille kyvyn hankkia ennakkotietoa vakavista kansallisista uhista. Näitä olisivat esimerkiksi terrorismi tai vakoilu. Tietoja voitaisiin käyttää uhkien ennaltaehkäisyyn. Uusia keinoja olisivat paikkatiedustelu ja jäljentäminen.[14]

Samassa yhteydessä Supon tehtävistä halutaan poistaa esitutkintavaltuudet.[17] Ne jäisivät Keskusrikospoliisille. Suojelupoliisista tulisi tämän myötä selkeämmin tiedusteluviranomainen.[17] Mikäli Supo saisi luvan tietoliikennetiedusteluun, tietojen keräämisen suorittaisi Puolustusvoimien tiedustelulaitos.[28]

Sotilastiedustelulainsäädäntö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sotilastiedustelulainsäädännöllä haetaan pelisääntöjä valtioiden rajat ylittävälle tietoliikennetiedustelulle. Toimijoiksi ehdotetaan Puolustusvoimien tiedustelulaitosta (tiedusteluviranomainen), Suomen Erillisverkkoja (kytkentäviranomainen) ja Helsingin käräjäoikeutta (lupaviranomainen).[29][28] Operaattoreille tai tiedonsiirtäjille asetettaisiin avustamisvelvollisuus. Käytännössä olisi osoitettava liityntäpisteet viranomaiselle tietoliikennetiedustelun tekemiseksi.[30] Tietoliikennetiedusteluun sovelletaan viimesijaisuusharkintaa. Sen on esitetty tarkoittavan, että olisi oltava muista lähteistä muodostuva kuva vakavasta uhkasta kansalliselle turvallisuudelle, josta hankittaisiin kohdennetulla tietoliikennetiedustelulla lisää tietoa.[31]

Ennen hankkeen jakautumista työryhmiin ajatuksena oli, että tunnistetiedot olisi seulonut Puolustusvoimien tiedustelulaitos. Puolustusvoimat esitti kohdentamista siten, että joka kerta pitäisi hakea lupa, jossa määriteltäisiin, mistä tietoliikennekuiduista ja millä kriteereillä kohdetta saisi etsiä. Liikenne- ja viestintäministeriö ei lämmennyt ajatukselle. 6. lokakuuta 2015 Euroopan unionin tuomioistuin (ECJ) linjasi komission päätöksen Yhdysvaltojen ns. Safe Harbor -järjestelystä pätemättömäksi. Yritykset eivät saisi enää siirtää eurooppalaisten käyttäjien tietoja amerikkalaisille palvelimille. Tämän LVM:n johtaja Olli-Pekka Rantala tulkitsi vahvistavan näkemystä, ettei Suomessakaan tulisi antaa viranomaisille suoraa pääsyä tietoon. EFFI esitti kompromissiksi keväällä 2015, että operaattorit voisivat seuloa tiedot. Mallin arveltiin helpottavan erityisesti sotilastiedustelulain säätämistä. Liikenne- ja viestintäministeriö piti tiedustelua kunnolla kohdennettuna vasta, kun viranomaiset saavat operaattorilta valmiiksi seulotut tiedot.[32][33]

Supon päällikkö Antti Pelttari korostaa tietoliikennetiedustelussa olevan kyse terrorismin ja valtioiden harjoittaman verkkovakoilun torjunnasta.[22] Puolustusvoimat saisi kerätä tietoa vieraiden valtioiden asevoimista. Suojelupoliisi voisi seurata terroristien tietoliikennettä sekä toimia verkossa peitehenkilönä.[21]

Tiedustelupäällikkö Harri Ohra-ahon mukaan puolustusvoimilla on tarpeita tietoon myös muualta kuin Suomen lähialueilta. Sodankäynnin keinot ja muut sotilastiedustelua kiinnostavat asiat esimerkiksi Ukrainassa, Syyriassa ja muilla sotatoimialueella ovat tärkeää tietoa.[28]

Uudet tiedustelulait mahdollistaisivat myös henkilötiedustelun Suomessa ja ulkomailla.[9] Esimerkkinä on käytetty suomalaisia, jotka ovat kriisinhallintatehtävissä kouluttamassa poliiseja Irakissa. Ilman mahdollisuutta henkilötiedusteluun viranomaisilla ei ole tietoja kylistä, joihin koulutettavat ja kouluttajat menevät.[28] Joulukuussa 2017 Helsingin Sanomat kertoi rauhanturvaajia koulutetun henkilötiedusteluun 2000-luvun alusta lähtien. Sittemmin sitä on opetettu kriisinhallintaoperaatioihin lähetettäville, sotilaspoliiseille ja puolustusasiamiehille.[34]

Lupamenettely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luvat olisivat määräaikaisia. Oikeustieteen professori Juha Lavapuron mukaan lakiluonnoksissa "asetetaan aika korkeat kriteerit sille, millä edellytyksellä tuomioistuin voi antaa luvan tiedusteluvaltuuksien käytölle".[35]

Valmistelun aikaisissa tutkimuksissa todetaan tarve lisätutkimustietoon eri tiedonhankintakeinojen tehokkuudesta, jotta voidaan paremmin arvioida eri keinojen oikeasuhtaisuutta.[36]

Valvonta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiedustelua aiotaan valvoa sekä parlamentaarisesti että viranomaisvoimin.[37] Ensin mainittu tarkoittaisi tiedusteluvaliokuntaa ja jälkimmäinen erillistä ja riippumatonta tiedusteluvaltuutettua, joilla olisi laajat toimivaltuudet ja tiedonsaantioikeudet. Tiedusteluvaltuutettu voisi tehdä tarkastuksia viranomaisten toimitiloihin ja määrätä tiedustelumenetelmän käytön keskeytettäväksi tai lopetettavaksi.[38] Valtuutettu voisi myös määrätä lainvastaisesti hankitut tiedot hävitettäviksi.[39] Valtioneuvosto nimittäisi virkaan enintään viideksi vuodeksi kerrallaan.[40] Tiedustelun parlamentaarinen valvonta -työryhmän mietintö ehdottaa perustettavaksi 11 jäsenestä koostuvan tiedusteluvalvontavaliokunnan.[41]

Yksityishenkilöille esitetään oikeutta kanteluun ja tutkintapyyntöön menettelyn lainvoimaisuudesta.[40] Lakiluonnoksen mukaan Supon on ilmoitettava kohteelle tiedustelusta viipymättä kun tiedustelun tarkoitus on saavutettu. Ilmoittamista voitaisiin viivästyttää tai luopua siitä tietyin edellytyksin. Kohteella ei ole suoraa tarkastusoikeutta tiedustelurekisteriin. Tiedusteluvaltuutettu voi tarkistaa sen pyynnön perusteella.[19]

Eräs ongelma lakeihin liittyen on valvonnan järjestäminen käytännössä. On ehdotettu että Supoa ja tiedustelua valvovan tiedusteluvaliokunnan jäsenistä tehdään turvallisuusselvitys, mutta ongelma piilee siinä että selvityksen tekee Supo. Näin siis Supo valitsisi itse valvojansa.[42] Eräs hallintovaliokunnan ratkaisuehdotus on että tietosuojavaltuutettu hankkisi henkilöiden luotettavuutta koskevat tiedot.[43]

Perustuslaki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turvallisuusviranomaisten tiedonsaantitarpeet ja perustuslakiin kirjattu sekä kansainvälisten sopimusten takaama luottamuksellisen viestinnän suoja ovat jossain määrin vastakkaisia tavoitteita. Tarpeelliseksi arvioidut tiedustelutoimenpiteet puuttuvat luottamuksellisen viestinnän perustuslailliseen suojaan. Pakkokeinolain 10 luvun tarkoittamien salaisten pakkokeinojen osalta luottamukselliseen viestintään voidaan puuttua rikosten tutkinnassa esimerkiksi telekuuntelun ja televalvonnan avulla. Asianajajaliitto totesi lausunnossaan luottamukselliseen viestintään puuttumisen hyväksytyn voimassa olevassa lainsäädännössä sisäistä turvallisuutta palvelevan rikosvastuun toteuttamiseksi.[6]

Oikeusministeriön työryhmä ehdottaa perustuslakia muutettavaksi siten, että tavallisella lailla voitaisiin säätää tarpeellisiksi katsottavien edellytysten täyttyessä kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi välttämättömistä rajoituksista luottamuksellisen viestin salaisuuden suojaan. Kyse olisi toiminnasta, johon ei ole mahdollista kohdistaa ennalta konkreettista ja yksilöityä rikosepäilyä, tai jota ei ole säädetty rangaistavaksi. Kansallista turvallisuutta vakavasti uhkaavalla toiminnalla tarkoitettaisiin valtiojärjestystä tai yhteiskunnan perustoimintoja uhkaavaa toimintaa, kuten terrorismia, väkivaltaista radikalisoitumista tai ulkomaisten tiedustelupalvelujen toimintaa. Viestin suojaa voitaisiin rajoittaa myös, jos se olisi välttämätöntä "tiedon hankkimiseksi sotilaallisesta toiminnasta taikka sellaisesta muusta toiminnasta, joka vakavasti uhkaa kansallista turvallisuutta". Sotilaallisella toiminnalla tarkoitettaisiin sekä valtiollista että ei-valtiollista toimintaa.[44]

Sotilastiedustelulakia työryhmässä valmistelleen puolustusministeriön lainsäädäntöjohtaja Hanna Nordströmin mukaan vain pieni osa sotilastiedustelulakiehdotuksesta, 7 pykälää 135:stä vaatisi perustuslain muuttamisen.[45]

Keskustelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio ja valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen totesivat työryhmien ottaneen huomioon keskeiset oikeudelliset kysymykset. Massavalvonnasta oli edetty pitkälle, mutta monia eri näkökohtia jouduttaisiin vielä jatkovalmistelussa sovittelemaan. EU-oikeuden näkökulmasta katsotiin, että luottamuksellisen viestinnän salaisuuteen puuttumisen on oltava riittävän kohdennettua ja rajattua – massavalvontaa ei sallittaisi.[46] Tietosuojavaltuutetun lausunnossa kiinnitetään huomiota muun muassa tietoliikennetiedustelun yleisiin edellytyksiin, tarvittavaan julkisuuteen tuloksellisuusodotusten arvioimiseksi sekä tiedustelun kohteen tiedonsaantioikeuteen. Aarnio arvioi oletusten oikeellisuuden selviävän vasta käyttökokemuksien kautta.[47]

Valtio-oikeuden ja kansainvälisen oikeuden professori Martin Scheinin on ollut valmistelua kohtaan kriittinen. Hän on nostanut esille näkökulman aiempien kansainvälisten päätösten vaikutuksista.[5] Scheininin mielestä ehdotettu peruslakimuutos johtaisi massavalvontaan ja hän ehdottaa sen sijaan rajoitetumpia ja määräaikaisia poikkeuslakeja.[48]

Vaikutuksista liike-elämän toimintaedellytyksiin on oltu huolissaan. Liikenne- ja viestintäministeriön edustajan eriävä mielipide tiedonhankintalakityöryhmän mietintöön kertoo palvelinkeskusten sijoittumispäätöstä pohtivan yrityksen huomioivan päätöstä tehdessään sääntelyn, joka koskee ulkopuolisten tahojen kuten viranomaisten pääsyä yritysten tietoon. Kyseessä korostettiin olevan laaja kokonaisarvio. Sinänsä tiedustelu kohdistuisi Suomen rajat ylittävään tietoliikenteeseen, joka kulkee sellaisten maiden läpi, joissa on jo vastaavaa lainsäädäntöä. Mielipiteessä todetaan tietoliikennetiedustelun tehon olevan kyseenalaistettu monissa sitä tekevissä maissa, koska suojausten tasoja on olennaisesti nostettu.[49] Hetzner Onlinen kehitysjohtaja arvioi, että ”Niin kauan kuin lait noudattavat EU-lainsäädäntöä, ne eivät ole meille ongelma”.[50]

Journalistiliitto peräänkuuluttaa lausunnossaan lähdesuojaa, julkisuusperiaatteen soveltamista asiakirjoihin sekä riittävää rangaistusuhkaa tiedustelutoiminnan väärinkäytöksistä.[51] Lakimiesten keskuudesta on noussut pohdintaa muun muassa tietoliikennetiedustelun kyvystä tehokkaaseen terrorismin torjuntaan.[52]

Kokoomus ja perussuomalaiset eivät jättäneet lausuntoa 2015 tiedonhankintalakityöryhmän ehdotuksesta. Keskusta, SDP, KD ja RKP pitivät tiedustelulainsäädännön valmistelua tarpeellisena. Vasemmistoliitto ja Vihreät suhtautuivat tietoliikennetiedusteluun kielteisesti.[53] Pääministeri Juha Sipilä, sisäministeri Paula Risikko ja puolustusministeri Jussi Niinistö toivovat hankkeen valmistuvan kuluvalla vaalikaudella. Oikeusministeri Antti Häkkänen on pohtinut tarvetta lakien kiirehtimiseen. Menettelylle pitää hänen mukaansa olla korkea kynnys.[54] Tavattuaan Euroopan neuvoston ihmisoikeuskomissaari Nils Muižnieksin hän kertoi keskustelussa päädytyn siihen, että valvojaksi esitetylle tiedusteluvaltuutetulle tulee turvata riittävät resurssit valvontatehtävän hoitamista varten.[55]

Eri asiantuntijat ovat esittäneet arvioita aloitteesta. Tietoturvatutkija Mikko Hyppönen esimerkiksi ymmärtää tiedustelulakien päivittämistarpeen.[56]

Tiedustelulakien kiirehtiminen nousi julkisen keskustelun aiheeksi Turun puukotusten yhteydessä kun sekä pääministeri Sipilä että presidentti Niinistö ilmaisivat tätä puoltavat kantansa.[57][58][59] Perussuomalaisten puheenjohtaja Halla-aho piti kiirehtimistä tarpeellisena, mutta riittämättömänä.[60] Suurimman oppositiopuolueen, sosialidemokraattien kannan on nähty ratkaisevan kysymyksen kiirehtimisestä.[61] Toukokuussa 2018 kerrottiin SDP:n pitävän kiirehtimisen edellytyksenä koko Supon saattamista parlamentaariseen valvontaan.[62]

Syyskuussa 2017 aineiston kerrottiin menevän yllättäen lainsäädännön arviointineuvoston tarkasteltavaksi. Tämän arvioitiin lykkäävän paketin valmistumista keväälle 2018.[63][64] Joulukuussa 2017 neuvosto kertoi pitävänsä esitysluonnosta pääosin huolellisesti valmisteltuna. Tarkennettavaa löytyi muun muassa kotitalouksille aiheutuvien vaikutusten arvioinnista.[65]

Tiedonhankintalakityöryhmän toiminnan aikaista keskustelua on tutkittu.[66]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Suomen kyberturvallisuusstrategia. Valtioneuvoston periaatepäätös 24.1.2013. Valtioneuvosto, 2013. ISBN 978-951-25-2434-1. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 3.5.2017).
  • Suomalaisen tiedustelulainsäädännön suuntaviivoja. Tiedonhankintalakityöryhmän mietintö. Puolustusministeriö, 2015. ISBN 978-951-25-2624-6. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 3.5.2017).
  • Tiedustelutoiminnan valvonta. Työryhmän mietintö. Oikeusministeriö, 2017. ISBN 978-952-259-576-8. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 3.5.2017).
  • Tiedustelun parlamentaarinen valvonta. Työryhmän mietintö. Eduskunnan kanslia, 2017. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 22.8.2017).
  • Siviilitiedustelulainsäädäntö. Työryhmän mietintö. Sisäministeriö, 2017. ISBN 978-952-324-129-9. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 3.5.2017).
  • Siviilitiedustelun ja suojelupoliisin ohjauksen kehittäminen sisäministeriön hallinnonalalla -työryhmän raportti. Sisäministeriö, 2017. ISBN 978-952-324-140-4. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 8.6.2017).
  • Ehdotus sotilastiedustelua koskevaksi lainsäädännöksi. Työryhmän mietintö. Puolustusministeriö, 2017. ISBN 978-951-25-2899-8. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 3.5.2017).
  • Luonnosehdotus laiksi sotilastiedustelutoiminnasta. Valtioneuvoston lainsäädännön arviointineuvostolle jätetty versio. Puolustusministeriö, 2017. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 21.12.2017).
  • Luonnosehdotus laiksi siviilitiedustelutoiminnasta. Valtioneuvoston lainsäädännön arviointineuvostolle jätetty versio. Sisäministeriö, 2017. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 21.12.2017).
  • Luonnosehdotus laiksi tiedustelutoiminnan valvonnasta ja laiksi valtion virkamieslain 7§:n muuttamisesta. Valtioneuvoston lainsäädännön arviointineuvostolle jätetty versio. Oikeusministeriö, 2017. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 21.12.2017).
  • Effin kommentteja tiedustelulainsäädännön 8.12.2017 julkaistuista esitysluonnoksista. Effi, 2017. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 21.12.2017).
  • Arviointineuvoston lausunto sotilastiedustelulakiesityksestä. Valtioneuvoston kanslia, 2017. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 21.12.2017).
  • Arviointineuvoston lausunto siviilitiedustelulakiesityksestä. Valtioneuvoston kanslia, 2017. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 21.12.2017).
  • Arviointineuvoston lausunto tiedustelun valvonnasta. Valtioneuvoston kanslia, 2017. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 21.12.2017).

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ehdotus sotilastiedustelua koskevaksi lainsäädännöksi, sivu 248.
  2. Kärkkäinen, Henrik: Näin Suomi tiedustelisi verkossa Ilta-Sanomat digitoday. 19.4.2017. Viitattu 6.6.2017.
  3. Hallituksen esitys Eduskunnalle aluevalvontalaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 38/2000) Edilex. Viitattu 3.5.2017.
  4. Aluevalvontalaki 18.8.2000. Finlex. Viitattu 3.5.2017.
  5. a b Halminen, Laura & Kempas, Karla: Tiedustelulain luonnoksessa on asiantuntijoiden mukaan korjattavaa – ”Vaikka kuinka monta kertaa hoetaan, ettei kyse ole massavalvonnasta, niin sitä se on” Helsingin Sanomat. 19.4.2017. Viitattu 3.5.2017.
  6. a b Lausunto mietinnöstä "Suomalaisen tiedustelulainsäädännön suuntaviivoja" 15.4.2015. Asianajajaliitto. Viitattu 5.5.2017.
  7. Karhula, Päivikki: Tiedustelulainsäädäntö ja kiista massavalvonnasta Tiellä sananvapauteen – suomalaisen sananvapauden ja sensuurin historia. Kansalliskirjasto. Viitattu 5.5.2017.
  8. Ervasti, Anu-Elina: Vapautta vai vahtimista? 7.8.2015. Amnesty. Viitattu 5.5.2017.
  9. a b Risikko tiedustelulain suunnitelmista: Uhat siirtyneet tietoverkkoihin Hämeen Sanomat. 19.4.2017. Viitattu 4.5.2017.
  10. a b Armeijan elektronista tiedustelua ei valvota ulkopuolelta - "Aihetta olisi tarkempaan sääntelyyn" Ilta-Sanomat. 1.7.2013. Viitattu 5.5.2017.
  11. Hassinen, Tuomas: Rajavartiolaitoksen toimivaltuudet ja perusoikeussuoja erityisesti kriisi- ja poikkeusoloissa (pdf) (pro gradu) 2015. Tampereen yliopisto. Viitattu 5.5.2017.
  12. Ahonen, Juha: Salainen kotietsintä, kotirauha ja yksityisyyden suoja (pdf) (pro gradu) 2016. Lapin yliopisto. Viitattu 5.5.2017.
  13. Sipilä, Jarkko: Rikostoimittajan kommentti: Mitä tiedustelulain jälkeen? Ministeriön paperi paljastaa suunnitelmia MTV3.fi. 29.4.2017. Viitattu 5.5.2017.
  14. a b Halminen, Laura & Pietiläinen, Tuomo: Lakiluonnos toisi Supolle ja Puolustusvoimille uusia laajoja keinoja tiedusteluun – HS perkasi ehdotusten sisällön Helsingin Sanomat. 19.4.2017. Viitattu 5.5.2017.
  15. Huhtanen, Jarmo: Takaportit pois tiedustelulaista Helsingin Sanomat. 17.9.2015. Viitattu 5.5.2017.
  16. Halminen, Laura: Verkkotiedustelulaki nosti tietoturvayhtiöt varpailleen Helsingin Sanomat. Viitattu 5.5.2017.
  17. a b c d Uusi tiedustelulaki: Tällaisista rikoksista suojelupoliisin ei tarvitsisi kansallisen turvallisuuden varjolla ilmoittaa Ilta-Sanomat. 25.4.2017. Viitattu 3.5.2017.
  18. Mietintö uudesta tiedustelulainsäädännöstä luovutettiin (uutisvideo, kohta 1:13:10) areena.yle.fi. 19.4.2017. Yle areena. Viitattu 5.5.2017.
  19. a b Waris, Olli: Suomeen esitetään tiedustelulainsäädäntöä - ministeriö torjuu huolia: "Kyse ei massavalvonnasta" Iltalehti. 19.4.2017. Viitattu 4.5.2017.
  20. a b Tiedustelulainsäädäntöä ei vielä ole: "Vaarallinen tilanne" – muutos voi luoda Suomelle agentteja MTV3.fi. 13.10.2016. Viitattu 4.5.2017.
  21. a b Rauhala, Teemu: Kanerva: Brysselin iskut osoittavat tiedustelulain muutoksen tarpeellisuuden Keskisuomalainen. 23.3.2016. Viitattu 4.5.2017.
  22. a b Supon Pelttari: "Tiedustelulainsäädäntö pahasti myöhässä" Yle uutiset. 30.9.2015. Viitattu 4.5.2017.
  23. Parlamentaarinen seurantaryhmä tiedustelulainsäädännön valmistelulle ja perustuslain tarkistamiselle 5.5.2017. Sisäministeriö. Viitattu 5.5.2017.
  24. Koskinen, Mika: Hallitus haluaa tiedustelulait voimaan nopeasti - torppaako SDP hankkeen? Ilta-Sanomat. 19.4.2017. Viitattu 3.5.2017.
  25. Karisto, Eero: Tiedustelulaki jäänyt soten ja maakuntauudistuksen jalkoihin Kuntalehti. 9.5.2018. Viitattu 22.5.2018.
  26. Pietiläinen, Tuomo: Supo siirtymässä kokonaisuudessaan kansanedustajien valvontaan – tiedustelulakien nopea voimaantulo entistä todennäköisempää Helsingin Sanomat. Viitattu 23.5.2018.
  27. Lindholm, Petteri: Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Lapintie: Tiedustelulakien käsittely voi siirtyä ensi vuodelle Turun Sanomat. 7.6.2818. Viitattu 7.6.2018.
  28. a b c d Lehto, Mika: Muut maat tietävät Suomen tietoverkon liikkeet, Suomi ei: ”Meiltä puuttuu yleiseurooppalainen lainsäädäntö” Ilta-Sanomat. 19.4.2017. Viitattu 4.5.2017.
  29. Halminen, Laura & Pietiläinen, Tuomo: ”Pakettien sieppaamista” ja käsin avaamista: Tätä tietoliikennetiedustelu tarkoittaisi Helsingin Sanomat. 19.4.2017. Viitattu 5.5.2017.
  30. Mietintö uudesta tiedustelulainsäädännöstä luovutettiin (uutisvideo, kohta 1:14:25) areena.yle.fi. 19.4.2017. Yle areena. Viitattu 5.5.2017.
  31. Kasvi, Jyrki: Takinkääntöjä ja -kääntäjiä Kasvi.org. 2.5.2017. Viitattu 4.5.2017.
  32. Holopainen, Minna: Tiedustelulain kipukohtaan tarjolla kompromissi STT. 11.10.2015. Turun Sanomat. Viitattu 5.5.2017.
  33. Harjunheimo, Niina: Safe Harbor -järjestely pätemätön – tietosuojavaltuutettu julkaisi ohjeistusta yrityksille 21.10.2015. Elinkeinoelämän keskusliitto. Viitattu 5.5.2017.
  34. Halminen, Laura & Pietiläinen, Tuomo: Suomi käyttää rauhanturva­operaatioita tiedustelun opetteluun – pian ulkomaisten lähetystöjen työn­tekijät Suomessa voivat olla henkilötiedustelun kohteena Helsingin Sanomat. 20.12.2017. Viitattu 21.12.2017.
  35. Professori: Tiedustelulakien ongelmat on tunnustettu ja perusoikeudet on pyritty ottamaan huomioon Hämeen Sanomat. 19.4.2017. Viitattu 4.5.2017.
  36. Metsäranta, Tuomas: Poliisin salaiset tiedonhankintakeinot ja yksityiselämän suoja (pdf) (väitöskirja) 2015. Turun yliopisto. Viitattu 5.5.2017.
  37. Summanen, Kasperi: Eduskuntaan tulee tiedusteluvaliokunta – näin Suomen tiedustelijoita vahditaan uudessa laissa Verkkouutiset. 18.4.2017. Viitattu 3.5.2017.
  38. Ehdotus: Tiedusteluvaltuutettu valvomaan tiedustelutoimintaa 19.4.2017. Valtioneuvosto: Oikeusministeriö. Viitattu 3.5.2017.
  39. Armeijalle ja Supolle ehdotetaan laajoja tiedusteluvaltuuksia Kauppalehti. 19.4.2017. Viitattu 4.5.2017.
  40. a b Salumäki, Tiina: Tiedustelun valvontaan tulossa täysin uusi viranomainen Yle uutiset. 19.4.2017. Viitattu 3.5.2017.
  41. Eduskuntaan tulossa uusi 11 jäsenen valiokunta: keskittyisi tiedusteluun Demokraatti. 29.5.2017. Viitattu 29.5.2017.
  42. Supon roolista tiedustelulain valvojien valinnassa tuli ongelma: kansanedustajat eivät halua poliisia tonkimaan taustojaan Yle, 2018
  43. Tiedustelulakien valvontakiista ratkeamassa: Tietosuojavaltuutettu voisi hankkia kansanedustajan luotettavuutta koskevat tiedot Yle, 2018
  44. Työryhmä ehdottaa muutosta perustuslain luottamuksellisen viestin suojaa koskevaan säännökseen 11.10.2016. Oikeusministeriö. Viitattu 5.5.2017.
  45. Mietintö uudesta tiedustelulainsäädännöstä luovutettiin (uutisvideo, kohta 1:02:33) areena.yle.fi. 19.4.2017. Yle areena. Viitattu 5.5.2017.
  46. Rautio, Marjatta: Professori ja tietosuojavaltuutettu eivät lyttää tiedustelulakiesityksiä – "Ihan kohtuullinen pelinavaus" Yle uutiset. 19.4.2017. Viitattu 3.5.2017.
  47. Pietiläinen, Tuomo: Myös Suomen sisäistä viestintää päätymässä Supolle – tietosuojavaltuutettu arvostelee tiedustelulain yksityiskohtia Helsingin Sanomat. 5.6.2017. Viitattu 5.6.2017.
  48. Uusia tiedustelulakeja voisi kokeilla ensin poikkeuslailla, ehdottaa professori Martin Scheinin – “Nyt viranomaiset ovat saamassa liian suuret oikeudet” Yle, 2018
  49. Suomalaisen tiedustelulainsäädännön suuntaviivoja, s. 121-124.
  50. Tiedustelulakia pelätään turhaan – vain yksi asia ratkaisee konesalibisneksessä Kauppalehti. 5.5.2017. Viitattu 5.5.2017.
  51. SJL perustuslain muutosmietinnöstä: lähdesuoja taattava Suomen Journalistiliitto. 20.01.2017. Viitattu 6.6.2017.
  52. Taskinen, Louna: Tietoliikennetiedustelu vs. luottamuksellisen viestinnän sisällön suoja – kansallinen turvallisuus kokemassa rökäletappion arvoasetelmaottelussa luottamuksellisen viestinnän sisältöä vastaan? Tietosuojauutiset.fi. 19.5.2017. Viitattu 6.6.2017.
  53. Pantsu, Pekka: Urkintalaki jakaa puolueet kannattajiin ja vastustajiin – Supo: Nykytila kestämätön Yle uutiset. 22.4.2015. Viitattu 5.5.2017.
  54. Schauman, Satu: Tiedustelulaki läpi kiireellisenä? Oikeusministeri Antti Häkkänen: Tarkan harkinnan paikka Verkkouutiset. 26.5.2017. Viitattu 6.6.2017.
  55. Ministeri Häkkänen: Euroopan neuvoston ihmisoikeusjärjestelmää pitää puolustaa erityisesti haasteellisina aikoina Oikeusministeriö. 7.6.2017. Viitattu 8.6.2017.
  56. Dahl, Päivi: Tietoturva-asiantuntija ymmärtää tiedustelulakien päivittämistarpeen Yle uutiset. Viitattu 5.5.2017.
  57. Taskinen, Mika-Matti & Åberg, Matias: Niinistö toivoo uutta tiedustelulakia pikaisesti Turun Sanomat. 20.8.2017. Viitattu 22.8.2017.
  58. Sipilä haluaa tiedustelulakiin nopeasti muutoksen: Oikeudet verkkotiedusteluun ja Supon rooli muuttuisi MTV3.fi. 19.8.2017. Viitattu 22.8.2017.
  59. Sajari, Petri: Pääministeri vajosi opportunismiin kommentoidessaan Turun iskua Helsingin Sanomat. 22.8.2017. Viitattu 22.8.2017.
  60. Perussuomalaisten Jussi Halla-aho: Tiedustelulaki ei yksin riitä torjumaan terroritekoja Turun Sanomat. 22.8.2017. Viitattu 22.8.2017.
  61. Pietiläinen, Tuomo: Sdp:lle lankesi ratkaisijan rooli uusien tiedustelulakien voimaantulossa – Olisiko uusilla laeilla voitu estää Turun puukotukset? Helsingin Sanomat. 21.8.2017. Viitattu 22.8.2017.
  62. Pietiläinen, Tuomo: Sdp julkisti ehtonsa tiedustelulakien nopealle voimaantulolle: Supo kokonaisuudessaan eduskunnan valvontaan Helsingin Sanomat. 10.5.2018. Viitattu 22.5.2018.
  63. Pietiläinen, Tuomo: Ministeriöt tekevät tiedustelulakeihin paljon tarkennuksia – luottamuksellisen viestin avaamisen perusteet täsmentyvät Helsingin Sanomat. 1.9.2017. Viitattu 5.9.2017.
  64. Huusko, Markku: Turun iskun jälkeen hoputettu tiedustelulaki viivästymässä – Ministeri: ”Mahdollisesti” Uusi Suomi. 5.9.2017. Viitattu 5.9.2017.
  65. Sundqvist, Vesa: Lainsäädännön arviointineuvosto haluaa tiedustelulakiesitykseen tarkempia vaikutusarvioita Yle. 21.12.2017. Viitattu 21.12.2017.
  66. Kurttila, Mikko: Mitä tiedustelusta kirjoitettiin? – Suojelupoliisi ja tiedonhankintalakityöryhmä mediassa 2013-2015 (pdf) (pro gradu) 2015. Tampereen yliopisto. Viitattu 5.5.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]