Suomen tasavallan presidentin adjutantit

Suomen tasavallan presidentillä on nykyisin käytössään kolme adjutanttia. Sana adjutantti juontuu latinan kielen sanasta auttaa, avustaa (adiūtō). Adjutanttia tarkoittava ranskankielinen termi on aide-de-camp, jota käytetäänkin pääsääntöisesti kansainvälisissä yhteyksissä. Adjutantit ovat kulkeneet tasavallan presidentin mukana niin sodassa kuin rauhassa koko Suomen itsenäisyyden ajan.

Adjutantti-instituution synty Suomessa

Kautta aikojen ensimmäinen Suomen tasavallan presidentin adjutantti, everstiluutnantti Carl Aejmelaeus-Äimä kuvattuna Kultarannassa, Graniittilinnan portailla.

Suomen itsenäistymisestä lähtien Suomen puolustusvoimat on asettanut valtionpäämiehen käyttöön tarvittavan määrän upseereita hänen adjutanteikseen. Menettelytapa johtuu erityisesti tasavallan presidentin roolista puolustusvoimien ylipäällikkönä. Käytänne syntyi vuonna 1918 ratsuväenkenraali Carl Gustaf Emil Mannerheimin toimiessa valtionhoitajana. Mannerheimin vanhimpana adjutanttina toimi tuolloin kapteeni Heikki Kekoni. Kekoni palveli uransa myöhemmässä vaiheessa myös presidentti Relanderin ja presidentti Svinhufvudin adjutanttina heidän toimikausiensa ajan. Mannerheimin valtionhoitajakaudella yhtenä hänen adjutanteistaan toimi myös taidemaalari, reservin luutnantti Akseli Gallen-Kallela, joka oli merkittävästi vaikuttamassa muun muassa siihen, millaiseksi juuri itsenäistyneen Suomen valtionpäämiehen protokolla muodostui.

Instituution kehitys sotiin saakka

Ensimmäinen tasavallan presidentti, Kaarlo Juho Ståhlberg, omaksui käyttöönsä Mannerheimin valtionhoitajakaudella luodun protokollan. Ståhlbergin linkki Mannerheimin käytössä olleeseen protokollaan syntyi hänen nuoremman adjutanttinsa, ratsumestari Aksel Falkenbergin kautta, joka oli toiminut heti vapaussodan jälkeen jonkin aikaa Mannerheimin adjutanttina.

Ståhlbergin vanhempana adjutanttina palveli tsaarin upseeri, everstiluutnantti Carl Aejmelaeus-Äimä, joka tunsi hyvin kansainvälisen tapakulttuurin. Ståhlbergin kaudella presidentin hallintoa hoidettiin 1919 annetun asetuksen mukaisesti erillisten siviili- ja sota-asiainkanslian toimin. Vanhempi adjutantti toimi sota-asiainkanslian päällikkönä, jonka vastuulle kuului muun muassa sotilaskäskyasioiden valmistelu ja esittely, sekä Puolustusvoimien nimityksiin, ylennyksiin ja kunniamerkkeihin liittyvät asiat. Valtionhallinnon uudelleen järjestelyjen myötä sota-asiainkanslia lakkautettiin heinäkuussa 1925 ja siviiliasiankanslian nimi muuttui tasavallan presidentin kansliaksi.

Presidentti Kyösti Kallio tarkastamassa kunniakomppaniaa Helsingin rautatieasemalla 19. joulukuuta 1940, vain hetkeä ennen kuolemaansa. Suoraan presidentin takana hänen adjutanttinsa eversti Aladár Paasonen.

Presidentti Svinhufvudin kaudella alkoi niin kutsuttujen adjutanttitanssiaisten perinne. Ensimmäiset adjutanttitanssiaiset järjestettiin vuonna 1935, jolloin tanssiaisiin kutsuttiin muun muassa diplomaattikuntaa, Puolustusvoimien ylintä johtoa, presidenttiparin sukulaisia ja ystäviä sekä Presidentinlinnan henkilökuntaa ja heidän perheenjäseniään. Tanssiaisia järjestettiin vielä presidentti Kallionkin kaudella, mutta perinne katkesi talvisotaan, jonka jälkeen tanssiaisia ei ole enää järjestetty.

Presidentti Mannerheimin virkakauteen (1944–1946) liittyy poikkeus, jossa kahden häntä tasavallan presidentin adjutanttina palvelleen upseerin, eversti Ragnar Grönvallin ja majuri Bertil Nordlundin rinnalle Mannerheimille oli määrätty erikseen ylipäällikön tehtävän hoidossa avustava adjutantti, majuri O. R. Bäckman. Bäckman oli toiminut jo jatkosodan aikana, vuodesta 1942 lähtien, ylipäällikön adjutanttina ja hän jatkoi siis nimenomaisesti tässä tehtävässä aina Mannerheimin virkakauden loppuun saakka.

Kohti nykyaikaa

Aina vuoteen 1972 saakka tasavallan presidentillä oli käytössään kaksi adjutanttia, joista käytettiin nimitystä vanhempi ja nuorempi adjutantti. Vuonna 1972 perustettiin uusi 3. adjutantin virka. Kolmannen adjutantin päätehtäväksi ajateltiin tuolloin presidentti Kekkosen avustamista tämän jäädessä eläkkeelle. Samassa yhteydessä vanhemman adjutantin virkanimike muuttui 1. adjutantiksi ja nuoremman vastaavasti 2. adjutantiksi. Kolmen adjutantin kokoonpano vakiintui kuitenkin käytännössä vasta siirryttäessä presidentti Koiviston kaudelta presidentti Ahtisaaren kaudelle. Ensimmäinen tasavallan presidentin adjutantti, joka palveli peräkkäin kaikissa adjutantin tehtävissä – kolmannesta ensimmäiseksi (1972–1984) – oli eversti (myöh. kenraaliluutnantti) Lasse Wächter.

Mannerheimin valtionhoitajakaudesta saakka vahvana säilynyttä adjutanttien asemaa heikennettiin 1970-luvun lopulla asetuksen ja työjärjestyksen muutoksella, joka asetti presidentin kanslian päällikön adjutantteja ylempään asemaan.

Vielä Mauno Koiviston presidenttikauden alussa adjutantit olivat pääsääntöisesti hyvin kokeneita ja sotilasarvoltaan jopa kenraalikuntaa. Koivisto kuitenkin koki ongelmalliseksi sen, että virkaiältään jo hyvin kokeneet upseerit toimivat presidentin adjutantteina. Hän kertoo muistelmissaan todenneensa puolustusvoimain komentajalle, "ettei Suomi ole sen kokoinen maa, että presidentin adjutanttien pitäisi olla kenraaleja". Siten noin 1980-luvun puolesta välistä alkaen presidentin adujantit eivät ole enää olleet kenraaleja, vaan 1. ja 2. adjutantit pääsääntöisesti everstiluutnantteja tai komentajia ja 3. adjutantti majuri tai komentajakapteeni.

Siirryttäessä Koiviston kaudelta Ahtisaaren kaudelle vakiintui myös tapa, että adjutantteina palvelee samanaikaisesti kaksi maavoimien ja yksi merivoimien upseeri. Ainoa ilmavoimien upseeri, joka on palvellut tasavallan presidentin adjutanttina, on everstiluutnantti Börje Söderström. Söderström palveli nuorempana adjutanttina presidentti Relanderia ja Svinhufvudia sekä jatkosodan ajan presidentti Rytin vanhempana adjutanttina.

Adjutantit nykyään

Tasavallan presidentin adjutantit toimivat nykyään kussakin adjutanttitehtävässä noin kaksi vuotta, jolloin adjutanttina palvellaan kokonaisuudessaan kutakuinkin kuuden vuoden ajan. Huolimatta siitä, että adjutantin palvelusaika on pituudeltaan sama kuin presidentin toimikausi, sitä ei ole kuitenkaan sidottu presidentin toimikausiin. Ainoa poikkeus tästä vaikuttaa olleen presidentti Ståhlbergin kohdalla, mutta syitä molempien adjutanttien samanaikaiselle vaihtamiselle yhdenaikaisesti presidentin vaihdoksen kanssa ei ole tiedossa.

Vaikka tasavallan presidentin adjutantin tehtävä onkin määräaikainen, on se silti eräällä tapaa elinikäinen. Tästä toimii esimerkkinä sekä presidentti Kekkosen että presidentti Koiviston hautajaiset, joissa edesmenneiden presidenttien arkkua ovat Hietaniemessä kantaneet heidän entiset adjutanttinsa.

Ennen nykyistä käytäntöä adjutanttien palvelusajat saattoivat venyä hyvinkin pitkiksi. Kenraalimajuri Ragnar Grönvall toimi tasavallan presidentin vanhempana adjutanttina Mannerheimille, Paasikivelle ja Kekkoselle yhteensä kahdeksantoista vuoden ajan vuosina 1944–1962. Yhtä pitkän uran adjutanttina teki myös erityisesti presidentti Kekkosen adjutanttina tunnetuksi tullut kenraaliluutnantti Urpo Levo.

Aina vuoteen 1988 saakka tasavallan presidentin 1. adjutantilla oli asunto Presidentinlinnassa, jolloin se kuitenkin remontin yhteydessä muutettiin kanslian tiloiksi. Nykyään adjutantin silloisen asunnon makuuhuone toimii kanslian eräänä neuvottelutilana.

Tehtävään määrääminen ja tunnukset

Tasavallan presidentin adjutantin tehtävään ei ole mitään tiettyä urapolkua, vaan adjutanttien aiemmat palvelusurat voivat poiketa toisistaan merkittävästikin. Adjutantin tehtävään määrättävä on tyypillisesti suorittanut yleisesikuntaupseerin tutkinnon ja toiminut monipuolisesti Puolustusvoimien eri virkatehtävissä noin viidentoista vuoden ajan. Adjutantin tehtävään määräyksen antaa tasavallan presidentti puolustusvoimain komentajan esittelystä.

Puolustusvoimien ohjeistuksen mukaan yleisesikuntaupseerit käyttävät olkapunosta pukeutuessaan paraati- tai juhlapukuun. Ulkoisena tunnusmerkkinään tasavallan presidentin adjutantit kuitenkin kantavat myös palveluspuvussaan olkapunosta, joka on väriltään kullankeltainen. Kullankeltainen punos kuuluu myös merivoimien yleisesikuntaupseerien paraati- ja juhlapukuun, kun taas maa- ja ilmavoimien olkapunoksen väri on hopeanharmaa.

Adjutanttien tehtävät

Adjutantit työskentelevät tasavallan presidentin kansliassa (TPK) adjutanttien yksikössä, mutta heidän virkansa säilyvät kuitenkin tehtävän ajan Puolustusvoimissa. Adjutanttien yksikköä johtaa 1. adjutantti. Tasavallan presidentin kansliasta säädetyn lain perusteella kanslian tehtävänä on muun muassa avustaa tasavallan presidenttiä presidentintoimeen kuuluvissa tehtävissä sekä huolehtia tämän henkilökohtaisesta ja käytössään olevien tilojen turvallisuudesta.

Tasavallan presidentin 1. adjutantti johtaa ylimmän tason valtiollisten tapahtumien, kuten Suomeen ja ulkomaille suuntautuvien valtiovierailujen ja itsenäisyyspäivän juhlavastaanoton valmistelua sekä toimeenpanoa. 1. adjutantti toimii myös tasavallan presidentin protokollapäällikkönä, mikä rooli vanhimmalla adjutantilla on ollut jo adjutantti-instituution alusta lähtien.

Suomen valtiollisten ritarikuntien suurmestarina toimii tasavallan presidentti. Vuodesta 1981 lähtien 1. adjutantti on toiminut Suomen Valkoisen Ruusun ja Suomen Leijonan ritarikuntien hallituksen toisena sihteerinä. 2000-luvulta alkaen on myös tavaksi muodostunut kutsua 1. adjutantti Vapaudenristin ritarikunnan hallituksen kokouksiin.

Tasavallan presidentin 2. adjutantti toimii tarvittaessa 1. adjutantin sijaisena. 2. adjutantin tärkeimpiä tehtäviä ovat presidentin ulkomaanmatkojen valmistelu sekä tasavallan presidentin isännöimien, mittavampien kotimaassa järjestettävien tilaisuuksien valmistelu ja toimeenpano. Lisäksi 2. adjutantti huolehtii tarvittaessa presidentin puolison ohjelman valmistelusta ja toteutuksesta.

Tasavallan presidentin 3. adjutantti huolehtii ensisijaisesti presidentin päivä- ja kotimaan ohjelman valmistelusta ja toteutuksesta. Lisäksi 3. adjutantti avustaa tarpeen mukaan eläkkeellä olevia presidenttejä.

Valtionhoitajien ja presidenttien adjutantit vuodesta 1918 alkaen

Alla olevassa taulukossa on esitetty kaikki Suomen valtionhoitajien ja tasavallan presidenttien adjutantteina toimineet henkilöt.

Presidentti (vuoteen 1919 asti valtionhoitaja)	1. adjutantti (vuoteen 1972 asti vanhempi adjutantti)	2. adjutantti (vuoteen 1972 asti nuorempi adjutantti)	3. adjutantti
C. G. E. Mannerheim 1918–1919	Kapteeni Heikki Kekoni 31.12.1918 asti	Vänrikki (res.) Bertel Rosenbröijer 1918–1919
	Everstiluutnantti Kasimir Lilius 1.1.–16.4.1919	Kapteeni Heikki Kekoni 16.4.1919 asti
	Kapteeni Heikki Kekoni 16.4.1919 alkaen	Luutnantti (res.) Akseli Gallen-Kallela* maaliskuu 1919 alkaen
K. J. Ståhlberg 1919–1825	Everstiluutnantti Carl Aejmelaeus-Äimä 1919–1926	Ratsumestari Aksel Falkenberg 1919–1925
Lauri Kristian Relander 1925–1931		Luutnantti Väinö Erland Hämeen-Anttila 1925–1926
	Everstiluutnantti (1929 eversti) Heikki Kekoni 1926–1937	Majuri (1937 everstiluutnantti) Börje Söderström 1926–1937
P. E. Svinhufvud 1931–1937	Eversti (1937 kenraalimajuri) Heikki Kekoni 26.2.1937 asti
Kyösti Kallio 1937–1940	Eversti Aladár Paasonen 1937–1939 ja 1940–1941	Majuri (1940 everstiluutnantti) Åke Slöör 1937–1941
Risto Ryti 1940–1944
	Everstiluutnantti Åke Slöör 1941	Majuri Bertil Nordlund 1941–1948
	Everstiluutnantti Börje Söderström 1941–1944
C. G. E. Mannerheim 1944–1946	Everstiluutnantti (1945 eversti, 1955 kenraalimajuri) Ragnar Grönvall 1944–28.2.1962
J. K. Paasikivi 1946–1956
		Majuri (1955 everstiluutnantti) Jouko Suninen 1948–1955
		Kapteeni (1956 majuri, 1961 everstiluutnantti) Urpo Levo 1955–1965 (pl. 1962–1963)
Urho Kekkonen 1956–1982
	Kenraalimajuri Reino Hirva 18.11.1960–7.9.1961
	Eversti (1963 kenraalimajuri) Kaarlo Leinonen** 1961–1963	Komentajakapteeni Bo Klenberg 1961–1964 (2. adjutantin sijaisena 26.9.–5.11.1958)	(tasavallan presidentin adjutantin apulainen) Kapteeni Stig-Erik Malmén 16.10–7.12.1963
	Eversti (1969 kenraalimajuri, 1974 kenraaliluutnantti) Urpo Levo 1963–1974 (1. adjutantin sijaisena 20.12.1963–9.2.1965)	Majuri (1968 everstiluutnantti) Keijo Tuominen 1964–1969
		Majuri Esa Seppänen 1970–1971
	Kommodori Bo Klenberg 1974–1977	Majuri (1973 everstiluutnantti) Sami Sihvo 1972–1976	Majuri (1976 everstiluutnantti) Lasse Wächter 1972–1976
	Eversti (1977 kenraalimajuri) Henrik Anttila 1977	Everstiluutnantti Lasse Wächter 1976–1977	Majuri Juha Engström 1976–1977
	Everstiluutnantti (1980 eversti) Lasse Wächter 1977–1984	Majuri (1980 everstiluutnantti) Juha Engström 1977–1985	–
Mauno Koivisto 1982–1994			Komentajakapteeni Juhani Kaskeala 1982–1985
	Kenraalimajuri Veikko Vesterinen 1984–1987	Komentajakapteeni Juhani Kaskeala 1985–1987	Majuri Esa Tarvainen 1985–1987
	Komentajakapteeni (1988 komentaja) Juhani Kaskeala 1987–1989	Majuri Esa Tarvainen 1987–1989	Majuri Kari Kasurinen 1988–1989
	Everstiluutnantti Esa Tarvainen 1989–1992	Majuri (1991 everstiluutnantti) Kari Kasurinen 1989–1992
	Everstiluutnantti (1996 eversti) Kari Kasurinen 1992–1996	Komentaja Antero Karumaa 1992–1996	Komentajakapteeni Antero Karumaa 1992
			–
Martti Ahtisaari 1994–2000			Majuri Mika Peltonen 1994–1996
	Komentaja (1999 kommodori) Antero Karumaa 1996–2000	Everstiluutnantti Mika Peltonen 1996–2000	Majuri Jari Kallio 1996–2000
Tarja Halonen 2000–2012	Everstiluutnantti Mika Peltonen 2000–2001	Everstiluutnantti Jari Kallio 2000–2001	Majuri Kim Mattsson 2000–2001
	Everstiluutnantti Jari Kallio 2001–2003	Everstiluutnantti Kim Mattsson 2001–2003	Majuri Risto Kolstela 2001–2003
	Everstiluutnantti Kim Mattsson 2003–2006	Majuri (2004 everstiluutnantti) Risto Kolstela 2003–2006	Komentajakapteeni Janne Muurinen 2003–2006
	Everstiluutnantti Risto Kolstela 2006–2008	Komentajakapteeni (2007 komentaja) Janne Muurinen 2006–2008	Majuri Jukka Jokinen 2006–2008
	Komentaja Janne Muurinen 2008–2010	Majuri (2009 everstiluutnantti) Jukka Jokinen 2008–2010	Majuri Marko Kivelä 2008–2010
	Everstiluutnantti Jukka Jokinen 2010–2012	Everstiluutnantti Marko Kivelä 2010–2012	Komentajakapteeni Kaarle Wikström 2010–2012
Sauli Niinistö 2012–2024
	Everstiluutnantti Marko Kivelä 2012–2014	Komentaja Kaarle Wikström 2012–2014	Majuri Petri Toivonen 2012–2014
	Komentaja Kaarle Wikström 2014–2016	Everstiluutnantti Petri Toivonen 2014–2016	Majuri (2015 everstiluutnantti) Pasi Seppälä 2014–2016
	Everstiluutnantti Petri Toivonen 2016–2018	Everstiluutnantti Pasi Seppälä 2016–2018	Komentajakapteeni Jan Brunberg 2016–2018
	Everstiluutnantti Pasi Seppälä 2018–2020	Komentaja Jan Brunberg 2018–2020	Majuri (2019 everstiluutnantti) Tino Savolainen 2018–2020
	Komentaja Jan Brunberg 2020–2022	Everstiluutnantti Tino Savolainen 2020–2022	Majuri (2021 everstiluutnantti) Ville Hukkanen 2020–2022
	Everstiluutnantti Tino Savolainen 2022–	Everstiluutnantti Ville Hukkanen 2022–	Komentajakapteeni Anna Eronen 2022–
Alexander Stubb 2024–

* Gallen-Kallelan mainitaan joissain lähteissä toimineen Mannerheimin 1. adjutanttina, mutta tämä on osin ristiriidassa muiden tietojen kanssa.

** Leinonen oli nimettynä tasavallan presidentin 1. adjutantin virkaan 9.2.1965 asti, mutta tosiasiallisesti hoiti tehtävää 18.12.1963 asti, jolloin aloitti Lehdon virkamieshallituksessa puolustusministerinä.