Suomen rajamuutokset

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suomen aluetta koskeneet valtiollisten rajojen muutokset

Suomen rajamuutokset tarkoittavat sellaisia valtiollisten rajojen muutoksia, jotka ovat historian aikana tapahtuneet nykyisen Suomen alueella. Ruotsin vallan ajasta puhuttaessa Suomen rajamuutokset ovat tosiasiassa Ruotsin valtakunnan itä- ja koillisrajojen muutoksia, koska Suomea ei vielä tuolloin ollut olemassa. Suomen suuriruhtinaskunnan aikaiset rajamuutokset liittyvät Venäjän keisarikunnan ulkoisten ja sisäisten rajojen muutoksiin.

Rajamuutoksissa ei huomioida vuokra-alueita (ns. väliaikaisia aluemuutoksia) eli Hankoa (1940–1944), Porkkalaa (1944–1956) eikä Saimaan kanavan Venäjän puoleista osaa (vuodesta 1963) kuten ei myöskään määräaikaisia rajankäyntejä.

Suomen alue osana Ruotsia (1323–1809)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen alueen määrittely Pähkinäsaaren rauhassa 1323
Suomen aluelisäys Täyssinän rauhassa 1595
Käkisalmen läänin ja Inkerimaan liittäminen Ruotsin valtakuntaan Stolbovan rauhassa 1617
Suomen aluemuutokset Uudenkaupungin rauhassa 1721
Suomen aluemenetys Turun rauhassa 1743

Pähkinäsaaren rauha 1323[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Pähkinäsaaren rauha

Ruotsin vallassa olleen Pohjanlahden itäpuolella ja Suomenlahden pohjoispuolella sijaitsevan alueen raja määriteltiin ensimmäisen kerran Pähkinäsaaren rauhassa Ruotsin ja Novgorodin välillä. Raja alkoi Suomenlahdella jakaen Retusaaren[1] ja kulki sitten Raja- eli Siestarjokea pitkin sekä Karjalankannaksen ja Savon halki päättyen perinteisen tulkinnan mukaan Pattijokea myöten Pohjanlahteen. Vaihtoehtoisen tulkinnan mukaan raja olisi kulkenut Pyhäjokea pitkin ja sopimuksen "Petajoki" olisi tarkoittanut Petäjäsojaa, jolloin Pyhäjoen suu olisi jäänyt novgorodilaisten hallintaan.

Kannatusta on saanut myös teoria, jonka mukaan yhtenäinen raja ulottui vain Karjalankannakselta eteläiseen Savoon. Tästä pohjoiseen oli tämän teorian mukaan luonnosteltu kaksi rajalinjaa, joista itäisempi olisi kulkenut Vienanmeren Kantalahteen. Vaihtoehtoisten rajalinjojen välinen harvaan asuttu alue olisi jäänyt valtakuntien yhteiseksi verotusalueeksi.

Riippumatta siitä, mikä teoria on oikea, keskiaikaisella rajalla tuskin oli vielä suurta merkitystä vuorovaikutusta, kaupankäyntiä, muuttoliikkeitä tai kulttuurivaihtoa haittaavana tekijänä.

Täyssinän rauha 1595[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Täyssinän rauha

Venäjän ja Ruotsin välinen raja määriteltiin Täyssinän rauhassa kulkevaksi pohjoisessa Varanginvuonoon. Ruotsin alueeseen liitettiin itäinen Savo ja pohjoinen Pohjanmaa sekä Kemin Lappi. Viimeksi mainittua hallittiin myöhemmin osana Västerbottenin lääniä.

Stolbovan rauha 1617[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Stolbovan rauha

Stolbovan rauhassa Venäjä luovutti Ruotsille Käkisalmen läänin. Tätä aluetta, samoin kuin Ruotsiin myös liitettyä Inkeriä, hallittiin ns. voittomaana, jonka asema oli hyvin erilainen kuin Ruotsin perinteisten alueiden. Läntinen Retusaari siirtyi hallinnollisesti Inkerin yhteyteen.[1]

Uudenkaupungin rauha 1721[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Uudenkaupungin rauha

Uudenkaupungin rauhassa Ruotsi luovutti Venäjälle voittomaana hallitsemansa Käkisalmen läänin itä- ja eteläosan sekä perinteisestä alueestaan Suomenlahden ulkosaaret, läntisen Karjalankannaksen ja Viipurinlahden länsirannikon. Ruotsille jäänyt Käkisalmen läänin pohjoisosa liitettiin nyt kiinteästi valtakuntaan.

Turun rauha 1743[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Turun rauha

Turun rauhassa Ruotsi luovutti Venäjälle itäisimmän osan Uudestamaasta, pienen alueen Hämeestä, kaakkoisen Savon sekä Etelä-Karjalan. Raja kulki Kymijokea pitkin, Mäntyharjun reittiä ja Saimaata Savonlinnan länsi- ja itäpuolelta.

Suomen suuriruhtinaskunta osana Venäjää 1809–1917[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen aluelisäys Haminan rauhassa 1809
Vanhan Suomen liittäminen Suomen suuriruhtinaskuntaan vuonna 1812
Rajankäynti Pohjois-Suomessa vuonna 1833
Siestarjoen kaupungin liittäminen Venäjään vuonna 1864

Haminan rauha 1809[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Haminan rauha

Haminan rauhassa Ruotsi luovutti suomalaiset lääninsä Venäjälle. Raja Venäjän ja Ruotsin välille vedettiin Tornion-, Muonion- ja Könkämäeno-jokia myöten Kilpisjärvelle sekä edelleen Kuohkimajokea Kuohkimajärvelle ja Koltajokea Kolta(pahta)järvelle saakka, joten Ruotsi luovutti myös Västerbottenin läänistä Tornionlaakson itäpuolen ja sekä koko Kemin Lapin ja Tornion Lapin itäosan. Luovutetuista alueista muodostettiin Suomen suuriruhtinaskunta.

Rajatarkistus 1812[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanha Suomi liitettiin Suomen suuriruhtinaskuntaan vuonna 1812 Venäjän keisarikunnan sisäisenä aluejärjestelynä. Alueeseen kuuluivat Suomenlahden ulkosaaret, pohjoinen Karjalankannas, Viipurinlahden länsirannikko, Laatokan Karjala, Raja-Karjala sekä Turun rauhassa (1743) Ruotsin Venäjälle luovuttamat alueet. Lisäksi Suomen suuriruhtinaskuntaan yhdistettiin Siestarjoen kaupunki.[2]

Rajatarkistus 1833[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen suuriruhtinaskunnan rajankäynnissä itäraja siirtyi idemmäksi Pohjanmaalla ja Lapissa.

Rajatarkistus 1842[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen suuriruhtinaskunnasta siirrettiin Siestarjoen Kankaankylän kaupunginosa kuulumaan Pietarin kuvernementtiiin.[2]

Rajatarkistus 1864[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen suuriruhtinaskunnasta siirrettiin Siestarjoen kaupunki kuulumaan Pietarin kuvernementtiin.[2]

Itsenäinen Suomi vuodesta 1917[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen aluelisäys Tarton rauhassa 1920
Suomen aluemenetys Moskovan rauhassa 1940
Suomen aluemenetys Moskovan välirauhassa 1944
Jäniskosken–Niskakosken aluemyynti vuonna 1947

Tarton rauha 1920[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Tarton rauha

Tarton rauhassa Suomeen liitettiin Venäjästä Petsamo korvauksena vuonna 1864 luovutetusta Siestarjoen asetehtaan alueesta.

Moskovan rauha 1940[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Moskovan rauha

Suomi luovutti Neuvostoliitolle Moskovan rauhassa Suomenlahden ulkosaaret, pohjoisen Karjalankannaksen, Viipurinlahden länsirannikon, Laatokan Karjalan, Raja-Karjalan, Kuusamon ja Sallan itäosat sekä läntisen Kalastajasaarennon Petsamosta.

Moskovan välirauha 1944[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Moskovan välirauha

Suomi luovutti Neuvostoliitolle Petsamon Moskovan välirauhassa, joka vahvistettiin Pariisin rauhassa 1947.

Aluemyynti 1947[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomi myi Neuvostoliitolle Jäniskosken–Niskakosken alueen Inarista.

Etyk[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingissä vuonna 1975 allekirjoitetussa Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin päätösasiakirjassa todetaan vallitsevien rajojen loukkaamattomuus ja alueellinen koskemattomuus. Päätösasiakirjan eli Helsingin sopimuksen mukaan rajoja voidaan muuttaa kansainvälisen oikeuden mukaisesti rauhanomaisin keinoin sopimusteitse.

Rajamuutoksia aiheuttaneet tapahtumat ja kestot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

rajamuutostapahtuma vuosi v.
Pähkinäsaaren rauha 1323 272
Täyssinän rauha 1595 22
Stolbovan rauha 1617 104
Uudenkaupungin rauha 1721 22
Turun rauha 1743 66
Haminan rauha 1809 3
rajatarkistus 1812 21
rajatarkistus 1833 9
rajatarkistus 1842 22
rajatarkistus 1864 56
Tarton rauha 1920 20
Moskovan rauha 1940 4
Moskovan välirauha 1944 3
aluemyynti 1947 70

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]