Suomen presidentinvaali 2000

Suomen presidentinvaali 2000

16. tammikuuta 2000 (1. kierros) 6. helmikuuta 2000 (2. kierros)

Ehdokas Tarja Halonen Esko Aho Puolue Sosiaalidemokraatit Keskusta Äänet 1 644 532 1 540 803 Kannatus 51,6 % 48,4 %

Presidentti ennen vaaleja Martti Ahtisaari Sosiaalidemokraatit Uusi presidentti Tarja Halonen Sosiaalidemokraatit

Osa artikkelisarjaa
Suomen politiikka
Laki ja julistukset Itsenäisyysjulistus (1917) Hallitusmuoto (1919) Ministerivastuulaki (1922) Valtakunnanoikeudesta annettu laki (1922) Valtiopäiväjärjestys (1928) Perustuslaki (2000) Muut sopimukset FINEFTA-sopimus (1961) Vapaakauppasopimus (1973) Itävallan, Suomen ja Ruotsin liittymissopimus (1994)
Toimeenpanovalta Tasavallan presidentti Alexander Stubb Tasavallan presidentin kanslia Valtioneuvosto Orpon hallitus Pääministeri Petteri Orpo Ministeri Ministeriöt Keskushallinto Valtion keskushallinnon virastot ja laitokset Aluehallinto Aluehallintovirasto Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Paikallishallinto Poliisilaitokset Työ- ja elinkeinotoimistot
Lainsäädäntövalta Lainsäädäntöprosessi Eduskunta Puhemies Eduskuntaryhmä Kansanedustaja Pääsihteeri Valiokunnat SuV PeV UaV VaV TrV HaV LaV LiV MmV PuV SiV StV TaV TiV TuV TyV YmV
Tuomiovalta Yleinen tuomioistuin Korkein oikeus Hovioikeus Helsinki · Itä-Suomi · Rovaniemi · Turku · Vaasa Käräjäoikeus (Luettelo) Hallintotuomioistuin Korkein hallinto-oikeus Hallinto-oikeus Ahvenanmaa · Helsinki · Hämeenlinna · Itä-Suomi · Pohjois-Suomi · Turku · Vaasa Erityistuomioistuin Markkinaoikeus Työtuomioistuin Vakuutusoikeus Valtakunnanoikeus Syyttäjälaitos Syyttäjälaitos Valtakunnansyyttäjä
Laillisuusvalvonta ja tarkastus Eduskunnan oikeusasiamies Valtioneuvoston oikeuskansleri Tarkastus Valtiontalouden tarkastusvirasto Valtiovarain controller -toiminto Finanssivalvonta Valtuutetut Elintarvikemarkkinavaltuutettu Lapsiasiavaltuutettu Tasa-arvovaltuutettu Tiedusteluvalvontavaltuutettu Tietosuojavaltuutettu Yhdenvertaisuusvaltuutettu
Suomen Pankki Pääjohtaja Pankkivaltuusto BOFIT
Muut toimielimet Valtion liikelaitos Valtionyhtiöt Talousarvion ulkopuoliset rahastot Valtion asuntorahasto Valtion eläkerahasto Maatilatalouden kehittämisrahasto Valtion ydinjätehuoltorahasto Huoltovarmuusrahasto Valtiontakuurahasto Rahoitusvakausrahasto Valtion televisio- ja radiorahasto Maatalouden interventiorahasto Palosuojelurahasto Öljysuojarahasto Muut julkisoikeudelliset rahastot Sitra Työllisyysrahasto Julkisoikeudelliset laitokset Eläketurvakeskus Kansaneläkelaitos Keva Kuntien takauskeskus Suomen metsäkeskus Suomen Pankki Työterveyslaitos Suomen riistakeskus Yliopistolaitos Julkisoikeudelliset säätiöt Kansallisgalleria Julkisoikeudelliset säätiöyliopistot
Vaalit Eduskuntavaalit 2015 · 2019 · 2023 · 2027 Presidentinvaalit 2006 · 2012 · 2018 · 2024 Europarlamenttivaalit 2009 · 2014 · 2019 · 2024 Kuntavaalit 2012 · 2017 · 2021 · 2025 Aluevaalit 2022 · 2025 Puolueet Kansanäänestykset Kieltolaki (1931) EU-jäsenyys (1994)
Oikeus Säädöskokoelma Hallituksen esitys Lakialoite Säädöskieli Kansalaisaloite Hallintolainsäädäntö Hallintolainkäyttö Hallintolaki Hyvän hallinnon periaatteet Julkisuuslaki Kielilaki Kielitaitolaki Kuntalaki Koulutus Hallintotiede
Politiikka Suomen valtiontalous Talousarvio Politiikka Elinkeinot Euroooppa Koulutus Kulttuuri Kunnat ja alueet Liikenne Liikunta Maatalous Metsätalous Nuoriso Oikeus Omistajaohjaus Puolustus Sisäpolitiikka Sosiaali Talous Tiede Terveys Työ Viestintä Ympäristö Pohjoismainen yhteistyö Kansalaisuus Avoimuusrekisteri Euroopan unioni Suomen edustusto Frontex
Ulkosuhteet Ulkomaankauppapolitiikka Kehityspolitiikka Johto TP-Utva Kansainvälisten asiain foorumi Rajat Suomen diplomaatiset edustustot Diplomaattiset edustustot Suomessa Diplomaattiset edustajat YK (1955) OECD (1969) Etyj (1975) Suomen Euroopan neuvoston jäsenyys (1989) Nato (2023) Erityisedustusto
Muu julkishallinto Kunnallishallinto Hyvinvointialueet Kirkollishallinto Ahvenanmaan itsehallinto Hallinnollinen aluejako Maakunnat Seutukunnat

Suomen presidentinvaali 2000 järjestettiin tammi-helmikuussa. Koska kukaan ehdokkaista ei saanut ensimmäisellä kierroksella 16. tammikuuta vaadittua yli puolta annetuista äänistä, pidettiin 6. helmikuuta toinen kierros, jossa tasavallan presidentiksi valittiin Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen ehdokas, ulkoasiainministeri Tarja Halonen. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Suomen presidentiksi valittiin nainen.

Presidentti Martti Ahtisaarella olisi ollut mahdollisuus asettua ehdolle toiselle perättäiselle kaudelleen, mutta hän päätti kieltäytyä ehdokkuudesta. Ahtisaaren mielestä SDP ei ollut kiinnostunut hänen ehdokkuudestaan, minkä lisäksi Tarja Halosella oli hänen sanojensa mukaan ”hirveä hinku” presidentiksi. Seitsemästä ehdokkaasta neljä oli naisia, mikä oli enemmän kuin koskaan aiemmin Suomen presidentinvaalissa.

Vihreä liitto asetti ensimmäistä kertaa oman ehdokkaan presidentinvaaleissa, Heidi Hautalan.

Taustaa

Valmistauduttaessa vuoden 2000 presidentinvaaliin tiedettiin, että uusi perustuslaki, joka astui voimaan samanaikaisesti tasavallan presidentin toimikauden alkamisen kanssa, siirsi valtaoikeuksia presidentiltä lähinnä pääministerille ja valtioneuvostolle, mutta osittain myös eduskunnalle. Tästä seurasi, että suomalaisten kärkipoliitikkojen mielenkiinto presidentin tehtävää kohtaan näytti hiipuvan. Esimerkiksi SDP:n puheenjohtaja Paavo Lipponen ei missään vaiheessa osoittanut kiinnostusta vaihtaa pääministerin tehtävää Mäntyniemen isännän paikkaan.

Naisten nousu presidenttipörssin kärkeen alkoi 1990-luvun alkupuolella silloisen keskustalaisen ministerin Eeva Kuuskosken vahvana kannatuksena. Tämä oli seurausta naisten poliittisesta menestyksestä muualla Euroopassa ja koko maailmassa. Kuuskosken suosio osoittautui pian ohimeneväksi, mutta Elisabeth Rehnin nousu oli jo pitempiaikainen ilmiö. Varsinkin Rehnin menestys vuoden 1994 presidentinvaalissa avasi tietä muidenkin puolueiden näkyville naispoliitikoille. Jo vuosina 1996 ja 1997 tehtyjen mielipidemittausten perusteella ennakoitiin, että vuoden 2000 vaalista tulisi naisten välinen ottelu.

Ehdokasasetelma

Martti Ahtisaaren presidenttikauden puolivälistä saakka oli pohdittu, viitsisikö Ahtisaari asettua enää ehdolle presidentinvaaliin vuonna 2000, koska hän oli saanut osakseen kovaa, jopa ilkeää ja usein henkilökohtaisuuksiin menevää kritiikkiä. Ahtisaari viivytti omaa ilmoitustaan pitkään, mutta lopulta vapun alla 1999 hän ilmoitti, ettei hän aio olla mukana SDP:n esivaalissa. Toukokuussa 1999 järjestetyssä esivaalissa Lipposen hallituksen ulkoministeri Tarja Halonen voitti vastaehdokkaansa Pertti Paasion ja Jacob Södermanin 58 prosentin ääniosuudella.

Puolueista ensimmäisenä lähti liikkeelle Vihreä liitto, joka nimesi jo keväällä 1998 omaksi ehdokkaakseen EU-parlamentaarikko Heidi Hautalan. Keskustan esivaalissa syyskuussa 1999 puolueen puheenjohtaja Esko Aho voitti edeltäjänsä, EU-parlamentaarikko Paavo Väyrysen kahden kolmasosan ääniosuudella.

Vaikeinta oman presidenttiehdokkaan löytäminen oli Kokoomukselle. Kun eduskunnan puhemies Riitta Uosukainen oli elokuussa 1999 kieltäytynyt ehdokkuudesta, vahvimmaksi nimeksi nousi valtiovarainministeri Sauli Niinistö. Kuitenkin myös Niinistö ilmoitti syyskuussa, ettei hän lähde tavoittelemaan tasavallan presidentin paikkaa. Tämän jälkeen Kokoomuksen ehdokasta etsittiin myös puolueen ulkopuolelta, ja välillä näytti siltä, että Kokoomus jäisi kokonaan ilman omaa presidenttiehdokasta. Puolueen naiset, etunenässä kansanedustaja Pirjo-Riitta Antvuori, taivuttelivat Uosukaisen harkitsemaan ehdokkuuttaan uudelleen, ja lopulta lokakuussa 1999 Uosukainen suostui ehdolle.

Vuoden 1994 presidentinvaalin toisella kierroksella Martti Ahtisaaren vastaehdokkaana ollut RKP:n Elisabeth Rehn epäröi pitkään lähtöään uuteen yritykseen. Rehnin kausi YK:n erityistehtävissä päättyi kesällä 1999, ja asiaa loppukesän ajan mietittyään hän suostui RKP:n ehdokkaaksi syyskuun alussa. Eduskuntapuolueista Vasemmistoliitto asettui SDP:n Tarja Halosen taakse ja Kristillinen liitto antoi kannattajilleen vapaat kädet. Suurempien puolueiden varjossa Remonttiryhmä asetti ehdokkaakseen puheenjohtajansa ja ainoan kansanedustajansa, AKT:n entisen puheenjohtajan Risto Kuisman ja Perussuomalaiset Suomen EU-jäsenyyden vastustajana tunnetun valtiotieteen tohtori Ilkka Hakalehdon.

Verrattuna vuoden 1994 presidentinvaalin ehdokasasetelmaan kaikki ehdokkaat olivat nyt kokeneita poliitikkoja, ja lisäksi kaikki neljä naisehdokasta olivat olleet uranuurtajia eri aloilla. Elisabeth Rehn oli ollut Suomen ensimmäinen nainen puolustusministerinä (vuosina 1990–1995), Riitta Uosukainen ensimmäinen nainen eduskunnan puhemiehenä (vuodesta 1994), Tarja Halonen ensimmäinen nainen ulkoministerinä (vuodesta 1995) ja Heidi Hautala ensimmäinen nainen eduskuntapuolueen puheenjohtajana (vuosina 1987–1991).

Vaaliteemat

Presidentinvaalin kärkiehdokkaista Tarja Halonen korosti hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämistä ja puolustamista, Esko Aho taas alueellisen eriarvoistumiskehityksen pysäyttämistä ja vastustamista. Myös perheasiat nousivat keskiöön: Ahon rinnalla esiintyi hänen puolisonsa Kirsti Aho, ja myös heidän neljä lastaan olivat esillä. Haloselta tivattiin vaalikamppailun aikana toistuvasti, aikooko hän avioitua elämänkumppaninsa Pentti Arajärven kanssa ja aikooko hän liittyä kirkkoon. Kumpaankaan kysymykseen Halonen ei antanut suoraa vastausta.

Presidentinvaalin aikaan myös Suomessa nousi kuumaksi puheenaiheeksi Itävallan eristäminen Euroopan unionin päätöksenteosta sen jälkeen, kun oikeistopopulistinen Itävallan vapauspuolue (FPÖ) oli päässyt Itävallan hallitukseen. Pääministeri Paavo Lipponen teki päätöksen Suomen liittymisestä Itävallan vastaiseen boikottirintamaan yksin, muita ministereitä, presidentti Martti Ahtisaarta ja eduskunnan ulkoasiainvaliokuntaa kuulematta; tosin Ahtisaari hyväksyi jälkikäteen Lipposen päätöksen. Johtavista presidenttiehdokkaista Esko Aho arvosteli Lipposta hätiköinnistä, Tarja Halonen puolestaan tuki Lipposta.

Tulokset

Suomen presidentinvaalin 16. tammikuuta ja 6. helmikuuta 2000 tulokset

Ehdokas		Puolue		1. kierros		2. kierros
				Ääniä	%	Ääniä	%
	Tarja Halonen	Suomen Sosialidemokraattinen Puolue	SDP	1 224 431	40,0	1 644 532	51,6
	Esko Aho	Suomen Keskusta	KESK	1 051 159	34,4	1 540 803	48,4
	Riitta Uosukainen	Kansallinen Kokoomus	KOK	392 305	12,8
	Elisabeth Rehn	Ruotsalainen kansanpuolue	RKP	241 877	7,9
	Heidi Hautala	Vihreä liitto	VIHR	100 740	3,3
	Ilkka Hakalehto	Perussuomalaiset	PS	31 405	1,0
	Risto Kuisma	Remonttiryhmä		16 943	0,6
Yhteensä				3 058 860	100 %	3 185 335	100 %
Lähde: Tilastokeskus

Halosen kannatus oli suurinta Helsingin (66,3 %) ja Uudenmaan (59,3 %) vaalipiireissä. Kaikkein vahvinta hänen kannatuksensa oli etelän keskisuurissa vanhoissa teollisuuskaupungeissa. Naisten keskuudessa Halosen suosio ylitti kaikki perinteiset puoluerajat: vasemmiston ja vihreiden lisäksi hän sai tukea myös kokoomuksen ja RKP:n naisäänestäjiltä, joiden alkuperäiset ehdokkaat eivät olleet mukana vaalin toisella kierroksella. Halonen oli suosittu myös nuorison, etenkin kaupunkilaisnuorten, ja radikaalien taiteilijoiden joukossa. Näkyviä Halosen tukijoita toisella kierroksella olivat muiden muassa RKP:n peruspalveluministeri Eva Biaudet ja entiset kokoomuslaiset naisministerit Ulla Puolanne, Helena Pesola ja Sirpa Pietikäinen.

Ahon vahvimmat kannatusalueet olivat maaseudulla, erityisesti Pohjanmaan pienissä kunnissa. Suurimman ääniosuuden hän sai Vaasan (70,0 %), Ahvenanmaan (60,6 %), Oulun (58,9 %) ja Lapin vaalipiireissä (55,8 %). Aho oli myös eläkeläisäänestäjien suosikki. Toisen kierroksen vaalipäivän lähestyessä Ahon taakse ryhmittyivät kokoomuksen ja RKP:n miesäänestäjät, mikä näkyi myös politiikan johtopaikoilla. Kokoomus ja RKP olivat virallisesti ilmoittaneet pysyvänsä puolueettomina vaalin toisella kierroksella, mutta muiden muassa puolustusministeri Jan-Erik Enestam ja sisäministeri Kari Häkämies ilmoittautuivat Ahon tukijoukkoihin. Myös Kristillisen liiton johto tuki Ahoa. Julkisuuden henkilöistä Ahoa kannattivat varsinkin monet urheilijat, esimerkiksi jääkiekkoilija Teemu Selänne, hiihtäjä Mika Myllylä sekä ralliautoilijat Juha Kankkunen ja Tommi Mäkinen.

Tulokset maakunnittain

Ensimmäisen kierroksen tulokset

  Tarja Halonen

  Elisabeth Rehn

  Esko Aho

Ensimmäinen kierros

Maakunta	Halonen	Aho	Uosukainen	Rehn	Hautala	Hakalehto	Kuisma	Äänestäjien määrä	Ääniä	Hyväksytyt äänet	Hylätyt äänet
Etelä-Savo	35 260	43 780	12 433	3 087	2 225	1 060	514	135 153	98 662	98 359	303
Pohjois-Savo	54 265	68 795	13 141	5 365	3 102	1 538	643	203 996	147 259	146 849	410
Pohjois-Karjala	37 612	42 993	10 251	2 952	2 240	1 179	512	136 788	98 083	97 739	344
Kainuu	17 158	27 755	3 857	1 271	876	621	219	72 971	51 906	51 757	149
Uusimaa	356 278	155 713	113 873	93 360	41 165	6 290	5 115	1 030 546	774 121	771 794	2 327
Itä-Uusimaa	19 030	12 023	5 029	14 437	1 672	364	438	70 205	53 103	52 993	110
Varsinais-Suomi	114 662	78 960	38 931	20 514	9 608	3 168	1 523	360 024	268 209	267 366	843
Kanta-Häme	43 203	30 890	15 694	4 504	2 661	970	616	131 166	98 872	98 538	334
Päijät-Häme	49 788	35 402	18 891	5 168	3 244	1 180	666	159 063	114 666	114 339	327
Kymenlaakso	49 686	34 703	19 433	4 561	2 836	947	835	154 744	113 433	113 001	432
Etelä-Karjala	29 343	29 528	20 283	2 027	1 818	664	433	112 325	84 394	84 096	298
Keski-Suomi	59 858	65 501	15 592	5 731	4 645	1 555	723	210 868	154 006	153 605	401
Etelä-Pohjanmaa	23 336	74 567	14 157	3 495	1 454	1 454	361	158 210	119 150	118 824	326
Pohjanmaa	26 816	32 482	6 778	36 010	1 947	640	241	150 093	105 188	104 914	274
Satakunta	62 701	52 059	17 695	5 378	3 090	1 950	714	194 211	143 999	143 587	412
Pirkanmaa	120 017	81 436	38 378	13 857	9 210	3 652	1 784	358 640	269 210	268 334	876
Keski-Pohjanmaa	10 724	25 829	2 333	3 008	641	590	132	57 955	43 373	43 257	116
Pohjois-Pohjanmaa	70 230	100 314	16 076	7 392	5 828	2 643	1 005	280 748	204 028	203 488	540
Lappi	42 685	55 712	9 249	3 285	2 313	926	458	164 904	115 045	114 628	417
Ahvenanmaa	1 779	2 717	231	6 475	165	14	11	24 590	11 443	11 392	51

Toinen kierros

Maakunta	Halonen	Aho	Äänestäjien määrä	Ääniä	Hyväksytyt äänet	Hylätyt äänet
Etelä-Savo	46 669	57 195	135 153	104 363	103 864	499
Pohjois-Savo	70 149	86 573	203 997	157 250	156 722	528
Pohjois-Karjala	48 614	55 753	136 788	104 855	104 367	488
Kainuu	21 636	34 104	72 971	55 954	55 740	214
Uusimaa	495 469	290 348	1 030 549	790 870	785 817	5 053
Itä-Uusimaa	28 096	25 953	70 205	54 342	54 049	293
Varsinais-Suomi	152 539	123 259	360 024	277 162	275 798	1 364
Kanta-Häme	56 557	45 674	131 166	102 830	102 231	599
Päijät-Häme	66 660	52 298	159 063	119 560	118 958	602
Kymenlaakso	67 048	50 775	154 744	118 443	117 823	620
Etelä-Karjala	41 742	44 091	112 325	86 320	85 833	487
Keski-Suomi	78 495	84 227	210 868	163 374	162 722	652
Etelä-Pohjanmaa	32 065	93 911	158 210	126 547	125 976	571
Pohjanmaa	39 019	69 890	150 093	109 447	108 909	538
Satakunta	79 604	71 178	194 211	151 471	150 782	689
Pirkanmaa	157 589	120 669	358 640	279 668	278 258	1 410
Keski-Pohjanmaa	13 298	32 750	57 955	46 220	46 048	172
Pohjois-Pohjanmaa	90 618	126 767	280 748	218 316	217 385	931
Lappi	53 965	68 162	164 904	122 674	122 127	547
Ahvenanmaa	4 700	7 226	24 590	12 047	11 926	121

Aiheesta muualla

• Tilastokeskus: Presidentinvaalit 2000
• Doria.fi − Presidentin vaalit 2000, tilastokeskuksen julkaisu
• Ehdokkaiden esittely Helsingin Sanomien vaalikoneessa
• vaalit.om.fi − Ensimmäinen vaali 16.1.2000
• vaalit.om.fi − Toinen vaali 6.2.2000