Suomen merivoimat
Suomen merivoimat | |
---|---|
[[Tiedosto:|250px|Suomen merivoimien tunnus]] Suomen merivoimien tunnus |
|
Toiminnassa | 1918– |
Valtio | Suomi |
Puolustushaarat | merivoimat |
Rooli | puolustushaara |
Komentajat | |
Nykyinen komentaja | Juha Rannikko |
Suomen merivoimiin kuuluvat rannikkojoukot ja laivasto. Pääosa Suomen merivoimista on kuulunut Suomen laivastoon. 1927 yhdistettiin rannikkotykistön ja laivaston johtoportaat, minkä jälkeen 1933 oli Suomen laivaston nimeksi vakiintunut Suomen merivoimat. Merivoimien suorittama rannikkopuolustus oli 1923–1927 jakautunut Suomen laivastoksi, Suomen rannikkotykistöksi ja Suomen sotasatamaksi. [1]
Merivoimat nimettiin 1952 yhdeksi Suomen kolmesta puolustushaarasta. Merivoimissa työskentelee 2 300 henkilöä. Varusmiespalveluksen merivoimissa suorittaa vuosittain 4 300 asevelvollista. Merivoimien komentaja on vara-amiraali Juha Rannikko.
Merivoimien tehtävät
Puolustusvoimien rakenne |
---|
Puolustushaarat |
Joukot |
- Vastaa valtakunnallisesta merivalvonnasta ja meritiedustelusta
- Turvaa valtakunnan alueellisen koskemattomuuden merialueella tarvittaessa voimakeinoja käyttäen yhteistoiminnassa ilmavoimien ja rajavartiolaitoksen kanssa
- Vastaa valtakunnan meriyhteyksien turvaamisesta ja johtaa meriliikenteen suojaamisen
- Torjuu merialueen kautta suuntautuvat hyökkäykset yhteistoiminnassa muiden puolustushaarojen ja rajavartiolaitoksen kanssa
- Pitää yllä korkeaa valmiutta, kehittää merivoimien taktiikkaa ja taisteluvälineitä sekä vastaa niiden huollosta
- Kouluttaa merivoimien tarvitseman henkilöstön ja tukee vapaaehtoista maanpuolustuskoulutusta
- Antaa lain edellyttämää virka-apua muille viranomaisille
- Osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön
- Huolehtii Suomen meri- ja rannikkoalueiden suojaamisesta.
Merivoimien joukko-osastot
Merivoimat koostuu esikunnasta ja kuudesta joukko-osastosta ja laitoksesta. Merivoimien esikunta sijaitsee Turussa, Heikkilän kasarmialueella.
Merivoimien joukko-osastot ovat:
- Suomenlahden Meripuolustusalue (Upinniemi, Kirkkonummi; Kirkonmaa, Kotka; Isosaari, Helsinki)
- Saaristomeren Meripuolustusalue (Turku)
- Merisotakoulu (Suomenlinna, Helsinki)
- Merivoimien Materiaalilaitos (Turku)
- Merivoimien Tutkimuslaitos (Espoo ja Turku)
- Uudenmaan Prikaati (Dragsvik, Raasepori)
Uudenmaan Prikaati on Suomen ainoa joukko-osasto, jossa varusmiespalveluksen voi suorittaa ruotsiksi.
Merivoimien historia
1918–1939
Itsenäisen Suomen merivoimien runko muodostui aluksi maahan itsenäistymisen ja sisällissodan jälkeen jääneistä Venäjän aluksista, joita ei oltu voitu kuljettaa jäissä pois. Kun Saksan keisarikunta luovutti merivoimille tykkiveneet Uudenmaan ja Hämeenmaan, merivoimat vahvistui huomattavasti, sillä nämä kaksi alusta olivat Ilmarisen ja Väinämöisen tuloon saakka merivoimien voimakkaimmat alukset.
Vuonna 1927 säädetty laivastolaki mahdollisti uusien alusten rakentamisen, sillä tähän asti Merivoimien aluskanta oli käsittänyt ainoastaan muista maista saatuja aluksia. Ensimmäinen laivastolain puitteissa rakennettu alus oli sukellusvene Vetehinen, joka oli samalla ensimmäinen itsenäisessä Suomessa rakennettu sota-alus. Laivastolain puitteissa rakennettiin lopulta kaksi panssarilaivaa, joista tuli merivoimien kaikkien aikojen raskaimmat alukset, ja viisi sukellusvenettä, joista on nykyään jäljellä enää Vesikko.
Vuonna 1936 kaikki merivoimien alukset, joiden nimi käsitti vain tyyppikirjaimen ja numeron, nimettiin uudestaan "oikeilla" nimillä, sillä persoonattomasti nimetyllä aluksella palvelemisen oli katsottu alentavan palvelumotivaatiota.
Talvisota (1939–1940)
- Pääartikkeli: Talvisodan merisotatoimet
Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Jatkosota (1941-1944)
- Pääartikkeli: Jatkosodan merisotatoimet
- Katso myös: Jatkosodan hyökkäysvaiheen merisotatoimet
Jatkosodan aikana laivaston merkitys kasvoi. Jatkosodan aattona Suomen merivoimat miehittivät Ahvenanmaan Operaatio Kilpapurjehduksen myötä. Hyökkäysvaiheen aikana suomalaiset vartiomoottoriveneet partioivat Neuvostoliiton aluevesillä, moottoritorpedoveneet ja sukellusveneet suorittivat pitkiä partioretkiä ja miinalaivat miinoittivat yhteistyössä natsi-Saksan kanssa Suomenlahtea. Myös niin sanottua saattuetoimintaa suoritettiin eli sota-alukset saattoivat aseistamattomia rahti- ja matkustaja-aluksia[2]. Merisotatoimista surullisin oli Panssarilaiva Ilmarisen uppoaminen syyskuun puolivälissä. Alus vei mukanaan 271 miestä [3].
Lapin sota (1944–1945)
Lapin sodan alkuvaiheessa merivoimat iskivät saksalaisten selustaan tekemällä 1. lokakuuta Oulusta käsin maihinnousun Tornioon.
1940-luvun jälkipuolisko
Jatkosodan päättäneen Moskovan välirauhansopimuksen ehtojen mukaisesti Suomen tehtäväksi tuli suorittaa merimiinakenttien raivaus Suomenlahdella. Nämä miinat olivat Suomen, Saksan ja Neuvostoliiton laskemia. Vuosina 1944–1948 yli 2 000 miehen ja 200 aluksen voimin raivattiin laaja merialue Suomenlahden perukasta Ahvenanmaalle asti puhtaaksi sodan aikana lasketuista miinoista. Tässä työssä menetti henkensä 28 miestä. Kotkan Haapasaaressa sijaitsee raivaajamuistomerkki. Yksittäisiä miinoja on löytynyt Suomenlahden saaristoista vielä 2000-luvullakin.
Merivoimien komentajat
- Väinö Valve 1933–1946
- Jouko Pirhonen 1966-1974
- Stig Wikberg 1974-1977
- Bo Klenberg 1977-1978
- Jorma Haapkylä 1978-1980
- Jan Klenberg 1980-1983
- Juha Tikka 1983-1990
- Jouko Visa 1990-1996
- Esko Illi 1997–2001
- Hans Holmström 2001–2009
- Juha Rannikko 2009–
Merivoimien sodan ajan joukot
Merivoimien suunniteltu sodan ajan vahvuus on 31 500 henkilöä. Joukkoihin kuuluu:
- 2 ohjusvenelaivuetta
- 3 miinantorjuntalaivuetta
- 2 miinalaivaa
- 3 miinalauttaa
- 2 vartiovenettä
- 2 rannikkojääkäripataljoonaa
- 6 rannikkojääkärikomppaniaa
- 2 rannikko-ohjuskomppaniaa
- 4 meritorjuntaohjuspatteria
- 4 kiinteää rannikkotykistöyksikköä
- 8 liikkuvaa rannikkotykistöyksikköä
Merivoimien aluksia
Entisiä aluksia
- Pääartikkeli: Luettelo Suomen merivoimien entisistä aluksista
- Torpedovene S2 1918–1925
- Miinalaiva Louhi 1918–1945
- Sukellusvene Saukko 1930–1945
- Sukellusvene Vesikko 1934–1945
- Panssarilaiva Väinämöinen 1932–1947
- Panssarilaiva Ilmarinen 1934–1941
- Miinalaiva Riilahti 1940–1943
- Koululaiva Suomen Joutsen 1930–1955
- Miinalaiva Keihässalmi 1957–1994
- Tykkivene Karjala 1968–2001
- Helsinki-luokan ohjusveneet (Helsinki, Turku, Oulu, Kotka)
Nykyisiä aluksia
- Pääartikkeli: Luettelo Suomen merivoimien aluksista
Miinalaivat ja -lautat
- Miinalaiva Pohjanmaa
- Hämeenmaa-luokan miinalaivat (Hämeenmaa, Uusimaa)
- Pansio-luokan miinalautat (Pansio, Porkkala, Pyhäranta)
Ohjusveneet
- Rauma-luokan ohjusveneet (Rauma, Raahe, Porvoo, Naantali)
- Hamina-luokan ohjusveneet (Hamina, Tornio, Hanko, Pori)
Vartioveneet
- Kiisla-luokan vartioveneet (Kiisla, Kurki)
Miinanraivaajat
- Kuha-luokan miinanraivaajat (Kuha 21–26)
- Kiiski-luokan miinanraivaajat (Kiiski 1–7)
Muut alukset
- Syöksy-luokan komentoveneet (Jymy, Raju, Syöksy, Vinha)
- Kampela-luokan kuljetuslautat (Kampela 1–3)
- Valas-luokan kuljetusalukset (Vaarlahti, Vahakari, Valas, Vänö, sukeltajien tukialus Mursu)
- Fabian Wrede -luokan koulutusalukset (690 Fabian Wrede, 691 Willhelm Carpelan, 692 Axel von Fersen)
- Kajava-luokan koulutusalukset (Kajava)
- Jurmo-luokan joukkojenkuljetusveneet
- Uisko-luokan joukkojenkuljetusveneet
- L-luokan linnakeveneet
Tulevia aluksia
- MITO-luokan miinantorjunta-alus (kolme alusta)
Merivoimien muu kalusto
- Meritorjuntaohjus 85 (MTO-85)
- 130 mm tornikanuuna (130 53 TK)
- 130 mm rannikkokanuuna (130 K 54)
- 82 mm linnoitusheitin (82 KRH 36 RT)
- Rannikko-ohjus 06 (EuroSpike ER)
- ITO-91 (Matra Mistral)
Lähteet
- Pääesikunnan sotatalousosaston julkisessa kirjassa "Sotatekninen arvio ja ennuste (STAE)", joka on ilmestynyt 5.10.2004, käsitellään merivoimia toisessa osassa luvussa 7 otsikolla "Meripuolustuksen asejärjestelmät"
Viitteet
- ↑ http://www.mil.fi/merivoimat/esikunta/hist_aikajana.dsp?printable=1&
- ↑ Merivoimat palasuomenhistoriaa.net. Viitattu 19.5.2007.
- ↑ Valitut Palat: Tuntematon sota. Valitut Palat, 1991. ISBN 951-8933-34-0.
Katso myös
Kirjallisuutta
- Merensilta, Timo: Vesikko – Suomenlahden hiljainen vartija. Hobby-Kustannus Oy, 2009. ISBN 978-952-5334-07-4.
- Meriupseeriyhdistys ry: Suomen Laivasto 1969-2003. Meriupseeriyhdistys ry ja Suomi merellä -säätiö, 2008. ISBN 978-951-95298-4-4.
Aiheesta muualla
- Merivoimat Puolustusvoimien internetsivuilla
|