Suomen jääkiekon historia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mitalit
Miesten jääkiekko
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Peking 2022
Hopeaa Hopeaa Calgary 1988
Hopeaa Hopeaa Torino 2006
Pronssia Pronssia Lillehammer 1994
Pronssia Pronssia Nagano 1998
Pronssia Pronssia Vancouver 2010
Pronssia Pronssia Sotši 2014
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Ruotsi 1995
Kultaa Kultaa Slovakia 2011
Kultaa Kultaa Slovakia 2019
Kultaa Kultaa Suomi 2022
Hopeaa Hopeaa Tšekkoslovakia 1992
Hopeaa Hopeaa Italia 1994
Hopeaa Hopeaa Sveitsi 1998
Hopeaa Hopeaa Norja 1999
Hopeaa Hopeaa Saksa 2001
Hopeaa Hopeaa Venäjä 2007
Hopeaa Hopeaa Valko-Venäjä 2014
Hopeaa Hopeaa Venäjä 2016
Hopeaa Hopeaa Latvia 2021
Pronssia Pronssia Venäjä 2000
Pronssia Pronssia Latvia 2006
Pronssia Pronssia Kanada 2008
Kanada-cup/Maailmancup
Hopeaa Hopeaa Maailmancup 2004
Pronssia Pronssia Kanada-cup 1991
EM-kilpailut
Hopeaa Hopeaa Yhdysvallat 1962
Pronssia Pronssia Tšekkoslovakia 1985
Pronssia Pronssia Neuvostoliitto 1986
Pronssia Pronssia Itävalta 1987
Pronssia Pronssia Suomi 1991

Suomessa nähtiin ensimmäisen kerran jääkiekko tai sen tapaista peliä jo 1800-luvun viimeisellä vuosikymmenellä, jolloin Lennart Borgström käynnisti Helsingissä Pohjoissataman luistinradalla jääkiekon pelaamisen. Peli oli jonkinlaista jääkiekon ja jääpallon sekoitusta, eikä pelialue muistuttanut nykyisin käytettävää kaukaloa. Maaleina toimi kaksi tolppaa, mutta kentällä ei ollut minkäänlaisia reunuksia.

Borgströmin jääkiekko sai julkisuutta Suomen Urheilulehdessä huhtikuussa 1899.

»Uutta jääurheilua, englantilaista ns. hockipeliä, näkee nykyään aamuisin Pohjoissataman radalla innokaasti harjoitettavan. Se käy päinsä seuraavasti: Kahteen ryhmään jaetut luistinjalkaiset osanottajat koettavat varstantapaisilla sauvoilla vihollisen vastustaessa lyödä pyöreätä jäätä myöten liukuvaa kiekkoa vastapuolen portin läpi (2 jäähän kiinnitettyä punaista toista metriä pitkää patsasta, jotka ovat puolentoista metrin päässä toisistaan). Peli on aika huvittavaa, kysyy väsymättömiä sääriä ja käsivarsia sekä aika paljon neuvokkuutta, mielenmalttia ja nopeutta.»
(Urheilulehti[1])

Pohjoissatamassa peliä pelattiin kiinnostuksen hiipumisen takia vain yhden talven ajan ja seuraavan kerran jääkiekkoa nähtiin Suomessa vasta 1927-1928 Tampereella, jolloin insinööri Yrjö Salminen toi Pyhäjärvellä sijainneelle Tampereen Pyrinnön luistinradalle Englannista ostamiaan jääkiekkomailoja ja kiekkoja. Paikalla olleet olivat lähinnä jääpalloilijoita, jotka ottivat mailat kokeiltavakseen.

15. tammikuuta 1928 järjestettiin ensimmäinen jääkiekko-ottelu, jossa vastakkain pelasivat Tampereen Pyrintö ja Tampereen Palloilijat. Suomi hyväksyttiin kansainvälisen jääkiekkoliiton jäseneksi 10. helmikuuta 1928.

Euroopan parhaat pelaajat olivat pitkään harjoitelleet tekojäällä, mutta suomalaiset olivat täysin riippuvaisia ulkoradoista. Maan ensimmäinen tekojäärata avattiin 22.11.1956 Tampereella. Suomen kolme ensimmäistä merkittävää voittoa olivat 3–1-voitto Tšekkoslovakiasta vuoden 1967 MM-kisoissa, 5–2-voitto Kanadasta olympialaisissa 1968 ja 3–1-voitto arkkivihollisesta Ruotsista MM-kisoissa 1970.

Suomen maajoukkue nousi kansainväliseksi menestyjäksi 1960-luvulla. Calgaryn talviolympialaisissa 1988 Suomi sijoittui ensimmäisen kerran hopealle ja voitti kisoissa Neuvostoliiton numeroin 2–1.

Teemu Selänne aloitti NHL-uransa kaudella 1992–1993 ja teki suurimman suomalaissaavutuksen parantamalla Mike Bossyn tulokaskauden maaliennätystä peräti 23 maalilla. Uudeksi ennätykseksi tuli 76 maalia. Selänne teki 132 pisteellään myös tulokaskauden piste-ennätyksen. Aikaisempi oli 109 pistettä tehneen Peter Stastnyn nimissä.

Pentti Lindegren: Jääkiekon tulo Suomeen, s. viii-ix, 197-198. ReadMe. ISBN 978-952-220-034-1.

Tunnettuja pelaajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Nro. 2/1899.