Suomen hallituskriisi 2017
Suomen hallituskriisi 2017 seurasi Suomen politiikassa 10. kesäkuuta 2017 pidettyjä perussuomalaisten puheenjohtajavaaleja. Pääministeri Juha Sipilä ja valtiovarainministeri Petteri Orpo ilmoittivat 12. kesäkuuta, etteivät he enää tee yhteistyötä koalitiohallituksessa perussuomalaisten kanssa Jussi Halla-ahon tultua valituksi puheenjohtajaksi. Kriisi ratkesi seuraavana päivänä, kun kaksikymmentä kansanedustajaa loikkasi Perussuomalaisten eduskuntaryhmästä muodostaen puolueen. Ryhmä käytti ensin nimeä "Uusi vaihtoehto", mutta puolue rekisteröitiin nimellä "Sininen tulevaisuus". Sipilän hallitus säilytti enemmistön eduskunnassa Sinisen tulevaisuuden jatkaessa hallituskoalition jäsenenä.[1]
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ennen kriisiä Perussuomalaisilla oli eduskunnassa 37 kansanedustajaa ja Sipilän hallituksessa viisi ministeriä. Puolueen pitkäaikainen puheenjohtaja ja ulkoministeri Timo Soini ilmoitti maaliskuussa 2017 eroavansa puheenjohtajan tehtävästä kesäkuussa Jyväskylässä pidettävässä puoluekokouksessa[2]. Eurooppa- ja kulttuuriministeri Sampo Terho ja europarlamentaarikko Jussi Halla-aho nousivat vahvimmiksi ehdokkaiksi Soinin seuraajaksi.[3] Puoluejohdon uskottiin tukevan Terhoa maahanmuuton ja monikulttuurisuuden kovan linjan kriitikkoa Halla-ahoa vastaan.
Halla-aho sai 10. kesäkuuta pidetyssä johtajavaalissa ensimmäisellä kierroksella enemmistön puolueen jäsenten äänistä ja valittiin perussuomalaisten puheenjohtajaksi. Samana päivänä puolueen varapuheenjohtajiksi valittiin Laura Huhtasaari, Teuvo Hakkarainen ja Juho Eerola, jotka kaikki olivat Halla-ahon kannattajia. Tultuaan valituksi Halla-aho lupasi viedä puoluetta kansallismielisempään ja euroskeptisempään suuntaan. Helsingin Sanomat kuvaili tulosta "vallankumoukseksi",[4] ja pääministeri Juha Sipilä totesi, että perussuomalaiset eivät ole sama puolue kuin ennen.[5]
Tapahtumat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Keskustan ja kokoomuksen puheenjohtajat pääministeri Juha Sipilä ja valtiovarainministeri Petteri Orpo neuvottelivat aamulla 12. kesäkuuta Halla-ahon kanssa koalitiohallituksen jatkosta Kesärannassa. Pian tämän jälkeen Sipilä ja Orpo molemmat twiittasivat, etteivät tekisi yhteistyötä Halla-ahon puolueen kanssa. Koalition lopettaminen Perussuomalaisten kanssa hyväksyttiin keskustan ja kokoomuksen eduskuntaryhmissä.
Sipilän odotettiin pyytävän virallisesti hallituksen eroa tasavallan presidentti Sauli Niinistöltä. Oppositiojohtajat Ville Niinistö ja Li Andersson vaativat ennenaikaisia vaaleja.[6] Keskustan ja kokoomuksen odotettiin toisaalta muodostavan uuden hallituksen RKP:n ja Kristillisdemokraattien kanssa ilman uusia vaaleja. Tällä hallituskoalitiolla olisi ollut 101 kansanedustajaa, mikä olisi ollut niukin mahdollinen parlamentaarinen enemmistö.[7]
Kriisiin liittyi dramatiikkaa, kun Sipilä itse lensi Helsingistä Turkuun viemään hallituksen eroanomusta Naantalin Kultarannassa olevalla presidentti Sauli Niinistölle. Niinistö odotti Sipilää Kultarantaan kello kolmeksi. Naantalissa Sipilä soitti Niinistölle ja ilmoitti, ettei hän jätäkään erokirjettään. Sipilä, kertoi, että oli puhunut Simon Elon kanssa, joka oli lähettänyt uuden ryhmän perustamispaperit ja kertonut, että ryhmässä oli 20 jäsentä.[8]
Tilanne oli näin saanut uuden käänteen 13. kesäkuuta, kun kaksikymmentä kansanedustajaa oli eronnut perussuomalaisten eduskuntaryhmästä ja perustanut ryhmän nimeltä Uusi vaihtoehto. Sen jäseniä olivat Soini, Terho ja kaikki muut hallituksen ministerit, jotka olivat edustaneet perussuomalaisia. Uusi vaihtoehto oli halukas jatkamaan hallituskoalition jäsenenä, minkä Sipilä ja Orpo eduskuntaryhmineen hyväksyivät.[9] Uudessa hallituskoalitiossa oli 106 kansanedustajaa. Kriisi ei aiheuttanut muutoksia Sipilän hallituksen kokoonpanoon.[10] Terho ilmoitti 19. kesäkuuta, että Uusi vaihtoehto -eduskuntaryhmän pohjalta perustetaan uusi puolue nimellä Sininen tulevaisuus.[11][12]
Näkemyksiä kriisistä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hallituskumppanit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sipilä ja Orpo katsoivat, etteivät jaa Halla-ahon kanssa samaa arvopohjaa ja pitivät haittana myös sitä, että Halla-aho aikoi johtaa puoluettaan Brysselistä käsin.[13] Sinisen tulevaisuuden jäsenet perustelivat lähtöään perussuomalaisista sillä, että Halla-ahon kannattajat olivat kaapanneet puolueen. Soini syytti puolueen sisäisestä skismasta äärioikeistolaista kansallismielistä Suomen Sisua.[14]
"Käsitervehdykset"
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tiina Elovaara, yksi loikanneista kansanedustajista, väitti nähneensä Halla-ahon kannattajien tehneen puoluekokouksessa sellaisia "käsitervehdyksiä", jotka eivät sovi perussuomalaisten toimintaan.[15] Myöhemmin Elovaara korosti, ettei puhunut natsitervehdyksistä, vaan käsimerkeistä: "En itse käyttänyt natsitervehdys-sanaa".[16] Hän tarkensi tarkoittaneensa puoluekokouksessa otettua valokuvaa.[17] Kuva oli otettu tilanteessa, missä puoluekokousedustajia oli pyydetty nostamaan kätensä, jos halusivat järjestää sähköisen äänestyksen presidenttiehdokkaasta.[18][19]
Jussi Halla-aho
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jussi Halla-ahon mukaan Sipilä erotti perussuomalaiset hallituksesta, koska ei hyväksynyt Halla-ahon vaatimusta noudattaa hallitusohjelmassa sovittua maahanmuuttopolitiikkaa.[20] Halla-aho muistutti, että perussuomalaiset olivat valinneet hänet puheenjohtajaksi demokraattisesti.[15]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Hallituskriisi raukesi perussuomalaisten jakautumiseen: monivaiheinen politiikan superpäivä kerrattuna Yle Uutiset. 13.6.2017. Viitattu 29.11.2024.
- ↑ Vesala, Hanna: Lue Soinin luopumisilmoitus sanasta sanaan: ”Tekee perussuomalaisista kevään kiinnostavimman puolueen” Ilta-Sanomat. 5.3.2017. Viitattu 29.11.2024.
- ↑ Haapala, Timo: Kommentti: Soinin seuraajataiston tulos saattaa kaataa hallituksen Ilta-Sanomat. 5.3.2017. Viitattu 29.11.2024.
- ↑ HS-analyysi | Halla-aholaiset tekivät perussuomalaisissa täydellisen vallankumouksen – vastaavaa on Suomessa harvoin nähty Helsingin Sanomat. 10.6.2017. Viitattu 29.11.2024.
- ↑ Sipilä: Perussuomalaiset on nyt eri puolue – Hallitusohjelmaa ei muuteta Yle Uutiset. 10.6.2017. Viitattu 29.11.2024.
- ↑ Li Andersson ja Ville Niinistö: uudet vaalit olisivat reiluin tapa selkiyttää tilannetta Yle Uutiset. 12.6.2017. Viitattu 29.11.2024.
- ↑ Kristillisdemokraatit voivat ratkaista eduskunnan kohtalon – KD ajautui vaa'ankieliasemaan Länsiväylä. 13.6.2017. Viitattu 29.11.2024.
- ↑ Vesala, Hanna: Sipilä lensi itse tapaamaan tasavallan presidenttiä – perui tapaamisen viime hetkellä Ilta-Sanomat. 13.6.2017.
- ↑ Hallituskriisi raukesi perussuomalaisten jakautumiseen: monivaiheinen politiikan superpäivä kerrattuna Yle Uutiset. 13.6.2017. Viitattu 29.11.2024.
- ↑ Hallitus jatkaa nykyisellään – Sampo Terho hallituksen johtotrioon Yle Uutiset. 13.6.2017. Viitattu 29.11.2024.
- ↑ Uusi vaihtoehto -ryhmästä tulee Sininen tulevaisuus Ilta-Sanomat. 19.6.2017. Viitattu 29.11.2024.
- ↑ Finns Party breakaway group to be named Blue Reform YLE News. 19.6.2017. Viitattu 29.11.2024. (englanniksi)
- ↑ Incoronato, Katja: Juha Sipilä ja Petteri Orpo: Näihin asioihin hallitus kaatui Uusi Suomi. 12.6.2017. Viitattu 29.11.2024.
- ↑ Friday's papers: Hijab hate, political "purges" and Green leadership vote YLE News. 16.6.2017. Viitattu 29.11.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Seuri, Ville; Kempas, Karla & Ervasti, Anu-Elina: Hallitus on jatkamassa Uusi vaihtoehto -ryhmän kanssa – Ryhmän johtajat syyttivät Ylellä halla-aholaisia ”kaappauksesta” ja sopimattomista käsitervehdyksistä Helsingin Sanomat. 13.6.2017. Viitattu 29.11.2024.
- ↑ Palomaa, Antti & Blencowe, Annette: Onko tällä videolla uusi todiste puoluekokouksen käsimerkeistä? – Elovaara: "En pysty sitä sataprosenttisesti osoittamaan" YLE Uutiset. 14.6.2017.
- ↑ Tehtiinkö perussuomalaisten kokouksessa natsitervehdyksiä? Tästä kuvasta kiistellään Yle Uutiset. 14.6.2017. Viitattu 29.11.2024.
- ↑ Parkkonen, Tommi: Näkökulma: Höpöhöpö mitään natsitervehdyksiä Iltalehti. 14.6.2017.
- ↑ Kuva PS-kokouksen ”natsitervehdyksestä” – Taustalla olikin ”kiusallinen tilanne” Uusi Suomi. 14.6.2017. Viitattu 29.11.2024.
- ↑ Jussi Halla-aho paljastaa: Maahanmuuttovaatimus kaatoi hallituksen Uusi Suomi. 12.6.2017. Viitattu 29.11.2024.