Suomen Lalli-liitto
Suomen Lalli-liitto oli vuonna 1929 perustettu suomalainen äärioikeistolainen järjestö, joka ehti toimimaan vain vajaan vuoden. Lalli-liiton keskeisinä teemoina olivat aitosuomalaisuus sekä kommunismin, parlamentarismin ja demokratian vastustaminen. Järjestön tavoitteena oli vallankaappaus ja diktaattorin asettaminen Suomen johtoon. Lalli-liiton toimintaa leimasivat kuitenkin sen koko olemassaolon ajan lähinnä sisäiset ristiriidat, erilaiset salaliittoteoriat ja valehtelu. Järjestön merkittävimpänä saavutuksena pidetään sitä, että Lalli-liiton on katsottu toimineen Lapuan liikkeen esiasteena.[1]
Perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lalli-liiton edeltäjä oli marraskuussa 1928 perustettu Suomalainen Kansanpuolue, jonka johtohenkilöt olivat Niilo Rauvala, Pertti Uotila ja Lennartti Pohjanheimo. Sen äänenkannattajana toimi Pohjanheimon kustantama lehti Nouseva Suomi. Puolueen vaatimuksiin kuului muun muassa ei-kansallisena pidetyn leijonan korvaaminen Suomen vaakunassa karhulla sekä Helsingin nimen muuttaminen Sampolaksi. Toiminta loppui kuitenkin jo vuodenvaihteen jälkeen ja helmikuussa 1929 samat miehet perustivat Suomen Lalli-liiton. Puheenjohtajaksi valittiin Niilo Rauvala ja järjestön rahoituksesta vastasi pääosin Lennartti Pohjanheimo. Liiton sihteerinä ja epävirallisena pääideologina toimi merimies Antti Salamaa, joka tunnettii muun muassa äärimmäisenä ruotsin kielen vastustajana.[1]
Toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Järjestön toimintaan yritettiin saada mukaan aikakauden huomattavimpia äärioikeistolaisia vaikuttajia. Liiton jäsenet levittivät huhuja, että mukana olisivat muun muassa puolustusvoimain komentaja kenraalimajuri Aarne Sihvo, suojeluskuntien päällikkö Lauri Malmberg sekä Etsivän Keskuspoliisin päällikkö Esko Riekki. Väitetyt kytkökset suojeluskuntaan hermostuttivat sisäministeri T. M. Kivimäen ja hän määräsi Etsivän Keskuspoliisin seuraamaan Lalli-liiton toimintaa. Järjestö levitti myös huhuja kommunistien vallankaappauksesta sekä suunnitteli itse 12 000 miehen marssia Helsinkiin elokuuksi 1929. Sen tarkoituksena oli keskeyttää eduskunnan toiminta ja asettaa maan johtoon diktaattori.[1]
Vallankaappaushankkeeseensa Lalli-liitto pyysi mukaan Aarne Sihvoa ja väitti, että siinä olivat mukana myös entinen valtionhoitaja P. E. Svinhufvud ja itsenäisyysmies Heikki Renvall. Kevään aikana liiton johtajaksi kaavailtiin ainakin Vihtori Kosolaa sekä Arvi Kalstaa, joka tiettävästi suostuikin tehtävään. Järjestön toimintaan onnistuttiin toukokuun liittokokoukseen mennessä saamaan mukaan joukko tunnettuja äärioikeistolaisia vaikuttajia, kuten jääkäriluutnantti Antti Isotalo, jääkärikapteeni Iivari Hyppölä sekä liikemies Rafael Haarla. Kevään aikana Haarla kävi tapaamassa sisäministeri Kivimäkeä ja vaati tältä ammattiyhdistysliikkeen lakkauttamista. Ellei sitä lakkautettaisi oikeusteitse, tulisi se Haarlan mukaan tapahtumaan väkivalloin. Fasistien vallankumoushankkeet otettiin lopulta maan poliittisessa johdossa niin vakavasti, että uhanneen virkamieslakon johdosta presidentti Lauri Kristian Relander päätti hajottaa virkamiesten palkankorotuksia vastustaneen eduskunnan ja järjestää uudet vaalit. Virkamieslakko olisi lamaanuttanut myös poliisin toiminnan ja näin mahdollistanut vallankaappauksen.[1]
Lalli-liitto ei kuitenkaan onnistunut saavuttamaan suurta suosiota. Sen provokaatioihin ja epäjärjestyksen lietsontaan perustunutta toimintatapaa ei arvostettu ja kielteistä julkisuutta toivat myös jäsenten rikosepäilyt. Varainkeruuta hoitanut Jeremias Kosonen laittoi rahat omiin taskuihinsa, eikä liitolla myöskään ollut lupaa rahankeräykseen. Kosonen keräsi varoja myös Vapaussodan Rintamamiesten Liitolle, joka lopulta teki hänestä rikosilmoituksen ja Kosonen joutui syytteeseen petoksesta, kavalluksesta ja väärennöksestä. Lisäksi päärahoittajana toiminut Lennartti Pohjanheimo sai syytteen sivellisyysrikoksesta. Viimeisin kohu syntyi joulukuussa 1929, kun Antti Salamaa ja Kaarlo Kalervo jakoivat Helsingissä itse painamiaan väärennettyjä kommunistien lentolehtisiä tarkoituksenaan lietsoa väkivaltaisuuksia ja levottomuuksia. Vuodenvaihteeseen mennessä Lalli-liitto oli käytännössä jo lakannut, mutta sen entisiä jäseniä oli samaan aikaan mukana käynnistämässä Lapuan liikkeen toimintaa.[1]
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Uola, Mikko: ”Lalliliitto - poliittinen mörkö vai Lapuan liikkeen edelläkävijä?”, Historiallinen aikakauskirja 77. Helsinki: Suomen historian ystäväin liitto & Suomen historiallinen seura, 1979. ISSN 0018-2362.