Suomen 1. divisioona (1918–1939)
| 1. divisioona | |
|---|---|
| Toiminnassa | 1918–1939 |
| Valtio |
 Suomi |
| Puolustushaarat | Maavoimat |
| Rooli | Helsingin, Suomenlinnan ja Santahaminan vartiointi |
| Osa joukkoa | Suomen puolustusvoimat |
| Tukikohta | Helsinki |
| Sodat ja taistelut | ei |
| Komentajat | |
| Tunnettuja komentajia | Birger Åkerman |
1. divisioona oli Suomen puolustusvoimien yhtymä, joka perustettiin sisällissodan päätyttyä ja se lakkautettiin talvisodan alettua, jolloin divisioona muodosti suojajoukkojen 1. prikaatin.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Divisioonan perustamisesta annettiin määräys 8. kesäkuuta 1918, jolloin sen muodostajaksi määrättiin eversti Birger Åkerman. Sen tehtäväksi määrättiin Helsingin, Suomenlinnan ja Santahaminan vartiointi.[1]
Divisioonan vahvuudeksi määritettiin kolme jalkaväkirykmenttiä: Suomen valkoinen kaarti, Karjalan kaartin rykmentti ja Helsingin jalkaväkirykmentti. Kussakin rykmentissä piti olla neljä pataljoonaa (perustettaessa vain kolme), tiedonanto- ja miinanheittäjäkomppania. Divisioonaan kuuluisi lisäksi pioneeripataljoona n:o 1, Uudenmaan rakuunarykmentti n:o 1 ja tykistörykmentti n:o 1.[2]
Åkermanin käytössä olivat jo perustettujen rykmenttien lisäksi sodan aikaiset ja edelleen kotiuttamatta olevat Loviisan, Varsinais-Suomen ja Pohjois-Pohjanmaan rykmentit, joilla piti täydentää jo olemassa olevia rykmenttejä.[3]
Helsingin vartiopataljoonasta muodostettiin 21. syyskuuta 1918 Helsingin etappipataljoona, joka liitettiin divisioonaan. 23. elokuuta divisioonan rykmentit nimettiin uudelleen Valkoisen kaartin rykmentiksi, Itämeren jalkaväkirykmentti 1:ksi. Elokuun lopulla siirrettiin Karjalan kaartin rykmentti 2. divisioonaan, josta siirrettiin rykmentin tilalle Porin jalkaväkirykmentti 2 (entinen jääkärirykmentti 2).[4]
Uuden asevelvollisuuslain myötä miesvahvuus kasvoi ja perustettiin uusi Keski-Suomen rykmentti, joka liitettiin divisioonaan. Perustetun rykmentin kantajoukkona oli Savon jääkärirykmentin I pataljoona, joka siirrettiin Hämeenlinnaan. Sen tuli irtautua rykmentistään 25. maaliskuuta 1919 mennessä ja uuden rykmentin oltava luotuna toukokuun loppuun mennessä.[5]
Porin jalkaväkirykmentti 2 siirrettiin 3. divisioonaan. Muiden divisioonien välisten siirtojen jälkeen oli kussakin divisioonassa alun perin suunnitellut kolme rykmenttiä. Samalla päätettiin antaa joukko-osastoille täydennysmaakuntansa mukaiset nimet.[5]
Komentajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- kenraaliluutnantti Birger Åkerman 1918–1929
- kenraalimajuri K. L. Oesch 1929–1930
- kenraalimajuri E. Heinrichs 1930–1938
- kenraalimajuri T. Laatikainen 1938–1939
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kronlund, Jarl (toim.): Suomen puolustuslaitos 1918–1939 – Puolustusvoimien rauhan ajan historia. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1992. ISBN 951-0-14799-0.