Suomalaiset kylpylät

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Suomalaiset kylpylät
Kotimaisen kylpyläkulttuurin historiaa
Kuva on elokuvasta Syntipukki (1957), jota kuvattiin Hangon kylpylässä.
Kuva on elokuvasta Syntipukki (1957), jota kuvattiin Hangon kylpylässä.
Kirjailija Liisa Suvikumpu
Kieli suomi
Genre kylpylähistoria
Kustantaja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
Julkaistu 2014
Ulkoasu Anne Kaikkonen
Sivumäärä 240 s.
ISBN ISBN 978-952-222-239-8
Sarja: Kirjokansi 20
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Suomalaiset kylpylät – Kotimaisen kylpyläkulttuurin historiaa on suomalaisen kylpyläkulttuurin historiaa käsittelevä Liisa Suvikummun teos vuodelta 2014. Sen on kustantanut Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Teoksen kirjoittaja Liisa Suvikumpu on Euroopan historian dosentti Helsingin yliopistossa. Hän on tehnyt useita palkittuja kulttuurihistoriallisista teoksia.[1]

Suomessa kylpyläkulttuurin tutkimus on jäljessä Ruotsista, vaikka yksittäisten kylpylöiden historiaa onkin kartoitettu.[2] Tässä teoksessa on kylpyläkulttuuria ja sen historiaa laajasti eri näkökulmista käsitteleviä artikkeleita. Lisäksi siinä esitellään 29 suomalaista kylpylää ja Vihdin ja Lohjan kylpyläkeskittymä. Kirjoittaja kertoo, että kylpylöissä ei käyty pelkästään edistämässä terveyttä, vaan ne olivat iloisen seuraelämän keskuksia, joissa nautittiin raikkaan lähdeveden ohella myös kuplivaa sampanjaa.[2][3]

Suomalaisen kylpyläkulttuurin kultakautta oli aika 1830-luvulta toiseen maailmansotaan, ja siihen kauteen Suvikumpu keskittyy[3]. Osa kylpylöistä on jäänyt yleisöltä unohduksiin, mutta paratiisiksi luonnehdittuun Terijoen merikylpylään kohdistuu yhä suorastaan palvovaa asennetta. Pietarin-radan valmistuttua 1870 erityisesti se, mutta myös moni muukin suomalainen kylpylä, oli venäläisen ylhäisön suosiossa.[4][3] Sotien jälkeen kylpylöistä tuli sotaveteraanien hoitoon erikoistuneita parantoloita, kunnes syntyi uusi glamöröösiä luksusta tarjoava kylpyläkulttuuri, jossa keskitytään paljolti lapsiin.[5]

Arviot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seppo Paajanen (Etelä-Saimaa) antaa arvioksi: "Perusteellinen esitys on saatu sujuvaan muotoon." Kirjan kuvitusta kiittää niin Paajanen[6] kuin Merja Rätykin (Kirkko ja Kaupunki).[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]