Suomalaisen teatterin historia
Suomalaisen teatterin historia alkoi Turun akatemian vihkiäisistä vuonna 1640. Opiskelijoista koottu teatteriryhmä esitti saksalaisen ylioppilaskomedian Studentes, ja se on ensimmäinen tiedossa oleva teatteriesitys Suomessa.[1]
Teatterin varhaishistoria, kiertävien teatteriseurueiden kausi 1600-1800[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomalaisen kansanperinteen menoista voi löytää piirteitä, jotka muistuttavat nykyaikaista näyttämötaidetta. Näitä ovat šamaanin loitsinta, häät ja hautajaiset, karhun ja hirven peijaiset sekä kevätkylvöjuhla.[2]
Harrastajateatteri kukoisti 1600-luvulla Turun akatemiassa.[3] Ruotsin maaseutukaupungeissa kiersi 1600-luvun lopulla ulkomaisia kiertueteattereita. Osa näistä saattaa olla vieraillut Turussakin, mutta siitä ei ole varmaa tietoa. Suuri Pohjan sota vuosina 1700-1721 pysäytti teatteritoiminnan vuosikymmeniksi. Ensimmäisiä yksittäisiä ulkomaisia esiintyjiä tunnetaan 1730-luvulta.[4] 1700-luvun lopulla Turku kuului jo ruotsalaisteattereiden kiertueohjelmaan. Niiden esitystilana toimi Uudellatorilla sijainnut varasto ja myöhemmin 1810-luvulla Rettigin tupakkatehtaan piharakennuksen yläkerta siihen asti, kunnes uusi teatteritalo rakennettiin.[3]
Ruotsalainen kiertueteatteri vallitsi Suomessa 1760-luvulta 1870-luvulle asti. Aluksi Carl Gottfried Seuerlingin johtama ruotsalainen teatteriryhmä vieraili useasti Suomessa, pääsiassa Turussa, mutta myös muissa kaupungeissa. Suomen sodan jälkeen Seurlingin lesken, Margareta Seuerlingin, johtama ryhmä jäi Suomeen. Suomen kaupungeissa kiertävä ryhmä piti päämajaansa Turussa. Vuodesta 1813 ryhmää johtanut Karl Gustav Bonuvier käytti ryhmästään nimitystä Finska Teathern. Bonuvierin seurue rakennutti Turkuun ensimmäisen teatteritalon. Seurue rekrytoi näyttelijänsä Ruotsista, mutta vuonna 1818 siihen liittyi turkulainen Maria Silfva, jota pidetään ensimmäisenä suomalaisena näyttelijänä.[5] Silfvan aviomiehen, Carl Wilhelm Westerlund, aikana seurue teki kiertueita pieniäkin sisä-Suomen paikkakuntia myöten. Westerlundin jälkeen ryhmä jatkoi toimintaansa vuoteen 1854 asti[6] ja esitti kotimaista draamaa ensimmäisen kerran Porvoossa 2. helmikuuta 1845, esittäessään Runebergin näytelmän Friaren från landet.[7]
Kaupunkien pienuuden vuoksi teatteritoiminta keskittyi 1800-luvulla markkina-aikojen ympärille. Pienet seurueet kiersivät markkinoiden perässä kaupungista toiseen. 1800-luvun puolivälissä Seurahuoneiden rakennuskauden yhteydessä nähtiin merkittävä porvarillisen harrastajateatterin kukoistuskausi.[8]
1830- ja 1840-lukujen vaihteessa höyrylaivaliikenteen ja teatteritilojen kohentumisen seurauksena tukholmalaiset ja pietarilaiset korkeatasoiset ryhmät alkoivat tehdä vierailuja Turkuun, Helsinkiin ja Viipuriin. Tukholmalaiset teatterit vierailivat kaupungeissa talvikausina. Pietarin saksalainen hoviteatteri teki vierailuja Viipuriin 1830-luvulta 1870-luvulle. 1800-luvun lopulla Tallinnan saksalainen teatteri oli vakiovieras Helsingissä.[9]
Ensimmäiset suomalaisista näyttelijöistä koostuneet seurueet perustettiin 1870-luvun alussa. Myös ne olivat luonteeltaan kiertueteattereita.[10]
Kansallinen teatteri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomalaisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa alettiin kiinnostua saksalaisten esikuvien mukaisesta kansallisesta teatterista. Tällaisen teatterin toivottiin rakentavan kansallista identiteettiä sekä edistävän kansan kieltä ja kirjallisuutta.[11] Kansallisen teatterin tärkeimpiin puuhamiehiin lukeutuvat Zachris Topelius ja Fredrik Cygnaeus. Topeliuksen kaavailuissa näyttelijät olisivat ainakin aluksi Suomessa asuvia ruotsalaisia ammattilaisia, mutta myöhemmin ehkä myös suomeksi esiintyviä suomalaisia näyttelijöitä.[12]
Vuosina 1850–1853 Helsingin, Turun ja Viipurin teatteritalot vuokrattiin Edvard Stjernströmin Finska sällskapet -ryhmälle. Ryhmä kiersi esiintymässä vuoden mittaan niissä kaikissa.[13]
Aleksanteri II:n myöntämän lainan turvin Helsinkiin Erottajalle saatiin rakennettua uusi teatteritalo vuonna 1860. Uuteen teatteritaloon kiinnitettiin J. F. Högfedtin johtama pysyvä näyttelijäkunta vuoden kestävillä sopimuksilla teatterin johtokunnan alaisuuteen. Talossa oli myös tarkoitus kouluttaa suomalaisia näyttelijöitä ja sinfoniaorkesteria.[14][13]
Uusi teatteritalo ehti kuitenkin toimia vain muutaman vuoden, kun se vuoden 1863 keväällä paloi. Uusi teatteri, Nya Teatern, valmistui paikalle vuonna 1866. Teatterin tueksi perustettiin pian myös kannatusyhdistys, jonka jäsenet sitoutuivat takaaman mahdollisia tappioita. Yhdistyksen kautta teatterin toiminta ja ohjelmisto olivat vahvasti sidoksissa oppineeseen ja varakkaaseen helsinkiläisyleisöön.[14]
Svenska Teatern, vanhin ammattiteatteri 1860 ->[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen vanhin ammattiteatteri Svenska Teatern sijaitsee Erottajalla Helsingin sydämessä. Teatteri sai alkunsa vuonna 1827, kun Helsingin ensimmäinen teatterirakennus valmistui. Pienen puurakenteisen, Esplanadin puistossa nykyisen Mikonkadun tienoilla sijainneen rakennuksen suunnitteli saksalaissyntyinen Carl Ludvig Engel, joka oli suunnittelut suuren osan silloisesta Helsingin keskustasta. Teatterissa ei tuolloin ollut vakituista teatteriseuruetta, mutta tuohon aikaan Helsingissä vieraili säännöllisesti kiertäviä ulkomaisia teatteriseurueita, jotka olivat useimmiten matkalla Pietariin tai sieltä pois. Ennen teatteritalon rakentamista ryhmät olivat esiintyneet aitoissa, varastoissa ja muissa vaatimattomissa tiloissa, kuten Kampin vanhassa tupakkavarastossa, jota kansan parissa kutsuttiin "komedialadoksi".
Teatterista tuli pian suosittua viihdettä, ja Engelin teatteritalo kävi ahtaaksi. Ensimmäinen kotimainen ooppera Kung Karls jakt (Kaarle-kuninkaan metsästys) esitettiin harrastelijavoimin vuonna 1852. Esitys vauhditti Helsingin uuden teatteritalon rakentamishanketta, mikä johti Nya Teaternin syntyyn vuonna 1860. Syksyllä 1860 vihittiin käyttöön uusi, arkkitehti G. T. Chiewitzin piirtämä teatteritalo, joka seisoi samalla paikalla kuin nykyinen Svenska Teatern. Talo oli ensimmäinen kivestä rakennettu teatteritalo. Vihkimistilaisuudessa 28.11.1860 paikalliset amatöörit esittivät kotimaisen Zachris Topeliuksen tekstiin perustuvan musiikkinäytelmän Kypron prinsessa, jonka sävelsi Fredrik Pacius.
Talon omistaja, Nya Teaterhusaktiebolaget (Uusi teatteriosakeyhtiö), hoiti siitä lähtien teatterin toimintaa. Yhtiö vuokrasi taloa niin lyhyiksi kuin pidemmiksikin ajanjaksoiksi ruotsinkielisille teatteriryhmille. Chiewitzin teatteritalon tarina jäi kuitenkin hyvin lyhyeksi, sillä toukokuun 8. päivän vastaisena yönä vuonna 1863 teatteri tuhoutui täysin rajussa tulipalossa. Jälleenrakennustyöt käynnistyivät nopeasti, ja jo lokakuussa 1866 teatterirakennus vihittiin käyttöön juhlallisella konsertilla. Siitä lähtien Svenska Teatern on toiminut samassa rakennuksessa. Svenska Teaternin perustamisvuotena pidetäänkin juuri vuotta 1866, vaikka samalla paikalla oli jo aiemmin ollut teatteritoimintaa. Tällä kertaa rakennuksen suunnittelijana toimi pietarilainen arkkitehti Nicolas Benois. Noin kuusi kuukautta myöhemmin perustettiin Garantiföreningen för Svenska Teatern, jonka hallitus vielä nykyäänkin johtaa teatteria. Keväällä 1867 palkattiin myös vakituinen näyttelijäkaarti, ja siitä lähtien toiminta on jatkunut keskeytyksettä.
Ensimmäisinä vuosina teatteria kutsuttiin Nya Teaterniksi (Uudeksi teatteriksi). Kun Helsinkiin perustettiin vuonna 1872 suomenkielinen kansallisnäyttämö teatteria alettiin vuonna 1887 kutsua Svenska Teaterniksi (Ruotsalaiseksi Teatteriksi).
Suomenkielinen teatteri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1869 fennomaanien iltamissa esitettiin Aleksis Kiven Lea suomen kielellä. Pääosaa esitti suosittu ruotsalaisnäyttelijä Charlotte Raa. Tätä tapahtumaa pidetään suomenkielisen ammattiteatterin alkuna[15] ja se oli ensimmäinen Helsingin teatteritalossa esitetty suomenkielinen näytelmä.[16] Suomen kieltä oltiin toki kuultu jo aiemmin teatterilavalla. Ainakin jo 8. helmikuuta 1833, kun Maria Westerlund (Silfva) esitti suomenkielisiä lauluja ja tekstikatkelmia Helsingissä esityksessä Finska flickan eller Hittebarnet på Kyrkogården.[6] Kokonaisia näytelmiäkin oli esittetty harrastajavoimin jo 1840-luvun lopulta.[17]
Ensimmäisenä kotimaisista näyttelijöistä koostuvana teatterina voidaan pitää Nya Teaternin näyttelijän August Westermarkin vuosina 1870–1872 johtamaa kiertueteatteria, jota kutsuttiin nimillä Uusi suomalainen oppilasteatteri ja myöhemmin Unga Finska Teatern. Teatteri esiintyi pääasiassa ruotsiksi, mutta sillä oli myös suomenkielisiä näytäntöjä. Osa Westermarkin näyttelijöistä (kuten August Aspegren, Aurora Toikka, Oskari Vilho) siirtyi perustettavaan Suomalaiseen Teatteriin ja muodosti sen puheosaston ydinjoukon.[18]
1800-luvun puolivälissä syntyi useassa Euroopan maassa kansankielisen teatterin kokeiluja. Aate levisi myös Suomeen ja suomenmieliset aikalaiset vaativat kansankielistä teatteria. Tärkeimpiä suomenkielisen teatterin puolestapuhujia oli Kaarlo Bergbom. Bergbom oli jo ohjannut fennomaanien teatteria 1860-luvulla Arkadia-yhdistyksessä ja Suomalaisen Seuran iltamissa. Suomalainen Teatteri perustettiin 22. toukokuuta 1872 Bergbomin ja hänen sisarensa Emilie Bergbomin johdolla ja sitä ylläpiti fennomaanien piiristä tuleva kannatusyhdistys. Aluksi teatteri toimi kiertueteatterina esiintyen eri paikkakunnilla aina Pietarissa asti. Vuonna 1875 Arkadia-teatteri ostettiin Suomalaisen Teatterin kotipaikaksi ja 1880-luvulla teatteri alkoi esiintyä pääasiassa Helsingissä sen suomenkielisen väestön kasvaessa nopeaan tahtiin.[19]
Suomalainen Teatteri 1872 ->[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomalaisen Teatterin (myöh. Suomen Kansallisteatteri) ensimmäiset näytännöt esitettiin Porissa 13. lokakuuta 1872. Ensi-illan ohjelmistossa oli mm. Runebergin runosta sovitettu kuvaelma Pilven veikko ja Sotilasvanhuksen joulu. Perustajana toimi Kaarlo Bergbom ja paikkana oli hotelli Otavan salonki, jossa oli teatterinäytöksiä pidetty aiemminkin.[20]
Suomenkielisen ammattiteatterin alkuna voidaan pitää Aleksis Kiven Lean kantaesitystä vuonna 1869.[15] Ensimmäinen suomenkielinen kotimainen ammattiteatteri, Suomalainen Teatteri, perustettiin toukokuussa 1872 Kaarlo Bergbomin johdolla ja sen ensiesitys oli Porissa 13.10.1872.[20] Vielä Kung Karls jaktin aikana keskusteltiin Topeliuksen esittämän kaksikielisen kotimaisen teatterin mahdollisuudesta, mutta 1860-luvun loppua kohden liike jakaantui kieliryhmien mukaan.[21] Suomalainen Teatteri pyrki toteuttamaan kansansivistyksellistä linjaa, Nya Teattern korosti enemmän taiteellista puolta.[22]
Teatterimuseo on perustettu vuonna 1962[23] ja ensimmäinen näyttely avattiin vuonna 1963.[24] Suomen Näyttelijäliitto on perustettu vuonna 1913.[25]
Ensimmäinen teatterirakennus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Karl Gustav Bonuvierin seurue rakennutti tiettävästi Suomen ensimmäisen varsinaisen teatteritalon Turkuun 1810-luvulla lähelle Åbo Svenska Teaterin nykyistä toimitaloa. Bonuvier’n puurakenteinen teatteri tuhoutui Turun suuressa palossa 1827. Paikalle pystytettiin kaupunginarkkitehti P. J. Gylichin piirtämä uusi puurakenteinen teatteri, jossa ulkomaalaiset vierailevat teatterikiertueet esiintyivät 1830-luvun taitteessa.[26]
Uuden ajanmukaisen teatteritalon aikaansaaminen kaupunkiin oli kuitenkin herännyt tuonaikaisen turkulaisten teatterin ystävien mielessä, ja sen toteuttamisen näkyvimmiksi hahmoiksi nousivat tohtori Nils Henrik Pinello ja kauppaneuvos Abraham Kingelin. Rakentamispäätös saatiin aikaan vuonna 1836, ja jo 21. tammikuuta 1839 uusi teatteritalo voitiin vihkiä tarkoitukseensa. Uuden uusklassismia edustavan teatterin suunnitteli jälleen P. J. Gylich ja julkisivun suunnitteli Carl Ludvig Engel. Alkuvuosikymmenet teatteritalo palveli lukuisten, pääasiassa Ruotsista saapuneiden teatterikiertueiden ja myöhemmin myös vierailevien suomalaisten teatterien esityspaikkana. Vuosien 1894–1919 aikana teatteri toimi pääasiassa Svenska Inhemska Teaterin teatterina, joka toimi kotimaisin näyttelijöiden voimin. Myös Turun Suomalainen Teatteri aloitti teatterin alivuokralaisena vuosina 1918–1928. Nykyisin tämä Suomen vanhin yhä käytössä oleva teatteritalo toimii Åbo Svenska Teaternin tyyssijana.[26]
Kolmisalista, eurooppalaiseen tyyliin kultaelementein, samettiverhoin ja punaisin plyysein sisustettua teatterirakennusta on kunnostettu useaan kertaan, mm. vuonna 1881 talossa riehuneen tulipalon jälkeen ja Hansakorttelin rakentamisen yhteydessä 1980-luvulla. Vuoden 2005 aikana toteutettiin massiivinen ja kallis paalutusurakka rakennuksen vajoamisen pysäyttämiseksi.
Teatterikoulutus Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomessa teatterialan koulutusta ovat antaneet seuraavat oppilaitokset
- Nya Teaternin oppilaskoulu (1866−1868)[27]
- Dramatiska föreningenin oppilaskoulu (1892−1894)[27]
- Suomen Kansallisteatterin oppilaskoulu (1904−1918)[27]
- Svenska Teaterns elevskola (myöh. Svenska Teaterskolan, perustettu 1908)[27]
- Suomalaisen Maaseututeatterin oppilaskoulu (1909−1911)[27]
- Suomen Näyttämöopisto (1920−1940)[27]
- Suomen Teatterikoulu (aloitti 1943)[27]
- Tampereen yliopiston Näty (aloittanut 1967)[27]
- Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu (Suomen Teatterikoulu ja Svenska Teaterskolan yhdistettiin 1979 Teatterikorkeakouluksi, joka liittyi 2013 Taideyliopistoon)[27]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen kirjallisuushistoria 1: Hurskaista lauluista ilostelevaan romaaniin. Päätoimittaja: Yrjö Varpio. Toimittaneet Yrjö Varpio ja Liisi Huhtala. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1999. ISBN 951-717-886-7.
- Suomen teatteri ja draama. Toimittaneet Mikko-Olavi Seppälä ja Katri Tanskanen. Helsinki: Like, 2010. ISBN 978-952-01-0147-3.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ HY: Vappu lähestyy, ja ylioppilaat laulavat. Helsingin yliopistomuseossa avautuu 28.4. näyttely ylioppilaiden esiintymisen ilosta ja intohimosta (Kutsu tiedotusvälineiden edustajille: Helsingin yliopisto, Viestintäosasto, 22.4.2009)tarvitaan parempi lähde
- ↑ Suomen näyttämötaide. Artikkeli teoksessa Spectrum tietokeskus. 16-osainen tietosanakirja. 11. osa, Sip–Tal. Helsinki: WSOY, 1980. ISBN 951-0-07250-8.
- ↑ a b Suomen teatteri ja draama, s. 17.
- ↑ Suomen teatteri ja draama, s. 15
- ↑ Suomen teatteri ja draama, s. 16–17
- ↑ a b Suomen teatteri ja draama, s. 18
- ↑ Suomen teatteri ja draama, s. 19
- ↑ Suomen teatteri ja draama, s. 20.
- ↑ Suomen teatteri ja draama, s. 22.
- ↑ Suomen teatteri ja draama, s. 24
- ↑ Suomen teatteri ja draama, s. 25.
- ↑ Suomen teatteri ja draama, s. 26.
- ↑ a b Suomen teatteri ja draama, s. 23.
- ↑ a b Suomen teatteri ja draama, s. 27
- ↑ a b YLE: Aleksis Kiven päivä, suomalaisen kirjallisuuden päivä 10.10. Viitattu 15.12.2013.
- ↑ Suomen teatteri ja draama, s. 28.
- ↑ Suomen teatteri ja draama, s. 30
- ↑ Suomen teatteri ja draama, s. 30–31.
- ↑ Suomen teatteri ja draama, s. 31–32.
- ↑ a b Suomen kirjallisuushistoria 1 1999, s. 335
- ↑ Suomen kirjallisuushistoria 1 1999, s. 332–333.
- ↑ Suomen kirjallisuushistoria 1 1999, s. 336.
- ↑ Teatterimuseo / Valokiilassa tammikuu 2012: Teatterimuseon perustaminen vuonna 1962 Viitattu 15.12.2013.
- ↑ Teatterimuseo / Valokiilassa maaliskuu 2012: Helsingin teatterimuseo avataan yleisölle Viitattu 15.12.2013.
- ↑ Teatterimuseo / Valokiilassa tammikuu 2013: Suomen Näyttelijäliiton perustaminen Viitattu 15.12.2013.
- ↑ a b Tietoa meistä Åbo Svenska Teater. Arkistoitu 4.2.2015. Viitattu 31.8.2014.
- ↑ a b c d e f g h i Teatterimuseo / Valokiilassa Helmikuu 2013: Matkalla näyttelijäksi, Suomen Teatterikoulu 1950-luvulla Viitattu 15.12.2013.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||