Suomalainen kodin taloustiede

Suomalainen kodin taloustiede (kotitalouden taloustiede), joka perustettiin asetuksella n:o 99/1946 Helsingin yliopistoon, oli ensimmäinen kotitalousalan professuuri Euroopassa. Viran nimi muutettiin kuluttajaekonomiaksi vuonna 1995. Kuluttajaekonomiana virka on kuulunut Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan taloustieteen laitoksen oppiaineisiin.

Kodin taloustieteen professuuri

Viran suunnittelu ja perustaminen

Kodin taloustieteen perustamispäätös tehtiin niiden esimerkkien innoittamana, joita saatiin englanninkielisestä maailmasta. Kodin taloustiede oli, paitsi taloustieteen haara, myös yksi niin sanottuja kotitaloustieteitä. Kotitaloustieteet olivat vakiintuneet Amerikan Yhdysvaltojen korkeakoululaitokseen jo 1900-luvun alkupuolella. Kotitalousopetus alkoi varhain myös Englannissa mutta kotitalousprofessuuria Englantiin ei perustettu. Euroopan ensimmäinen kotitaloudellinen professorin virka perustettiin Suomeen vuonna 1946.

Ensimmäinen tieteellistä kotitalousopetusta koskenut eduskunta-aloite esitettiin Suomessa 13. helmikuuta 1928 (Toivomusaloite n:o 34/1928). Filosofian tohtori, kansanedustaja Kaino Oksanen jätti kaksi toivomusaloitetta kotitalouden ottamiseksi yliopistolliseksi oppiaineeksi. Toivomuksen kohteena oli vuonna 1928 ”kotitaloustiede” ja 11. marraskuuta 1930 ”kotitalouden taloustiede”. Kan-sanedustaja Oksasen aloitteet saattoivat perustua ainakin osittain filosofian tohtori K. T. Jutilan Amerikan matkoillaan sikäläisestä kotitalousopetuksesta keräämille tiedoille. Tohtori Jutila oli opiskellut Rockefeller-stipendiaattina Yhdysvalloissa ja Kanadassa 1927, ja vuonna 1930 hän teki näihin valtioihin uuden matkan. Vuosina 1927 ja 1931 hän kirjoitti Emäntälehteen korkeimmasta kotitalousopetuksesta Yhdysvalloissa. Elli Saurio (1866–1966), joka nimitettiin tammikuussa 1950 suomalaisen kodin taloustieteen professorin viran ensimmäiseksi viranhaltijaksi, aloitti 1930-luvulla väitöstutkimuksensa professori K. T. Jutilan ohjauksessa.

Kansanedustaja Oksasen jälkimmäinen toivomusaloite koski kotitalouden taloustieteen ja puutarha-tieteen opettajavirkojen perustamista yliopistoon. Asiasta käytiin Eduskunnassa keskustelua, jolloin ministeri, metsänhoidon professori 1911–34 A. K. Cajander suositteli kotitalous-tieteen sijoittamista yliopiston maatalous-metsätieteelliseen tiedekuntaan, sillä kotitalouden kehittämistä oli harrastettu maatalouspiireissä ja valtion menosäännössä siihen kohdistuvat menot sisältyivät maatalousministerin pääluokkaan.. – Näin tapahtuikin.

Kotitaloustieteet mainittiin niin sanotun Cajanderin komitean kahdessa mietinnössä: komiteanmietinnöt 1930:2 ja 1932:8. Cajanderin komitea ehdotti tiedekunnan molempien virkatutkintojen muuttamista linjamuotoisiksi. Kotitalous oli yksi linjamuotoiseen tutkintoon kaavailluista uusista tutkintoaineista. Kotitalous olisi soveltunut erityisesti naisopiskelijoille ja olisi sisältänyt aluksi vain kodin taloustieteen. Opetuksesta olisi vastannut kiinteä ylimääräinen professori..

Toisessa mietinnössään Cajanderin komitea esitti, että maataloustieteisiin kuuluvana annettaisiin yleistä kotitalouden opetusta kotitalouden talousopetuksen sijasta ja kotitaloustieteeseen ehdotettiin varsinaisen professorin virka. Suunnan muutoksella haluttiin helpottaa yliopistollisen kotitalousopetuksen laajentamista myöhemmin. Kotitalouden varsinaisen professorin opetusalaan olisi kuulunut kolme aiheryhmää: 1) ruokatalousoppi, 2) kodinhoito-oppi ja työtiede sekä 3) kodin talousoppi..

Agronomiatutkinnon linjajako toteutui metsähallituksen pääjohtaja A. K. Cajanderin pääministeri-kaudella 1937–39 . Aloitteentekijänä ja asian valmistelijana oli toiminut maanviljelystalouden pro-fessori Rurik Pihkala. Marraskuussa 1938 kotitaloustiede kuului asetusluonnoksessa maatalousopintosuunnan uusien pääaineiden joukkoon ja tiedekunta hyväksyi ehdotuksen yksimielisesti mutta maatalousopintosuunnan linjajakoasian tullessa loppukäsittelyyn 23. maaliskuuta 1939, asetusluonnos ei enää sisältänyt kotitalouslinjaa. Potentiaalisten viranhakijoiden puute ehkä aiheutti kotitalouslinjan poistamisen. Filosofian kandidaatti Elli Saurio mahdollisesti piti päämääränään kotitaloudellista yliopistovirkaa, mutta Saurion jatkotutkimus keskeytyi työn ohjaajan, professori Jutilan erottua Suomen Pankin virkaan siirtymisen vuoksi yliopistovirasta.

Helsingin yliopisto teki ensimmäisen yliopistollisia kotitalousvirkoja koskevan virkaehdotuksen vuonna 1941 ja aloitteentekijänä toimi tälläkin kertaa professori Pihkala, mutta vasta konsistorin vuonna 1943 asettaman toimikunnan laatima suunnitelma menestyi. Kahta kotitaloudellista virkaa, ravintokemian ja kodin taloustieteen professuureja, ehdotettiin jo valtion vuoden 1945 tulo- ja menoarvioon mutta tuloksetta. Virkaehdotus toistettiin sellaisenaan seuraavana vuonna, valtiovarainministeri Johan Helon virkakaudella ja tällä kertaa kodin taloustieteen ylimääräisen professorin virka saatiin vuoden 1946 tulo- ja menoarvioon. Kahdesta ehdotetusta kotitalousvirasta toteutettiin aluksi vain perustamiskustannuksiltaan halvempi virka, sillä elettiin sotien jälkeistä niukkuuden aikaa. Ravintokemian varsinaisen professorin virka saatiin valtion budjettiin mukaan vuonna 1947.

Kodin taloustiede perustettiin Helsingin yliopistoon, sen maatalous-metsätieteelliseen tiedekuntaan 31. tammikuuta vuonna 1946 asetuksella n:o 99. Asetuksessa määriteltiin yleisluontoisesti suomalaisen kodin taloustieteen olemus:

Eduskunnan osoitettua tarkoitukseen tarpeelliset varat perustetaan Helsingin yliopiston kanslerin esityksestä ja opetusministerin esittelystä mainitun yliopiston maatalous-metsätieteelliseen tiedekuntaan kiinteä ylimääräisen professorin virka, joka kuuluu 30 palkkausluokkaan. Kodin taloustieteen ylimääräisen professorin viran haltijan tehtävänä on antaa opetusta ja johtaa tutkimustyötä kodin piiriä koskevien ensisijaisesti yksityistaloudellisten sekä kansantaloudellisten ja sosiaalisten kysymysten aloilla.

Kodin taloustiede oli eräs taloustieteiden laji, ja sen opetus- ja tutkimusala oli ensisijaisesti yksityis-taloudellinen. Professori Elli Saurio laati oppiaineestaan määritelmän hakuteosta varten:

Kodin taloustiede on taloustieteen haara, jonka tutkimuskohteita ovat perheiden ja yksilöiden tulot, menot, luotto, säästöt, vakuutukset, sosiaaliturva ja verot, ajan ja energian käyttö eri toimintoihin, asunnon toiminnallinen suunnittelu ja varustaminen välineillä, perheen ja sen jäsenten muuttuvat roolit suomalaisessa yhteiskunnassa, elintasojen määräytyminen ja ylläpitäminen, kuluttaja ostajana..

Professori Saurio tukeutui määritelmää laatiessaan neljään ulkomaiseen lähdeteokseen: Fitzsimmons 1950. Managemant of Family Resources; Ogburn–Nimkoff 1955. Technology and Changing Fam-ily; Dubberke 1958. Betriebswirtschaftliche Theorie des privaten Haushaltes; Bock–Specht 1958. Verbraucherpolitik.

Virka täytettiin kaksi kertaa

Maanviljelystalouden professori, vt. agraaripolitiikan professori Rurik Jonatan Pihkala (1875–1973) toimi kodin taloustieteen vt. professorina vuosien 1946–49 aikana. Tässä viranhoitotehtävässä häntä avusti syyslukukaudella 1946 maatalous- ja metsätieteiden tohtori Nils Christian Westermarck (1910–2002) ja vuosina 1947–49 filosofian maisteri Laura Maria Harmaja (1881–1954). Maisteri Harmajan avustustehtävä oli kauden loppupuolella nimellinen, sillä hän sairastui joulukuussa 1947 ja avustustehtävä siirtyi sijaisille. Tiedekunnan pöytäkirjojen mukaan sijaisina toimivat muun muassa filosofian lisensiaatti Elli Saurio ja kotitalousneuvos, filosofian tohtori Katri Helena Laine. Syyskuun lopussa 1948 professori Pihkala erosi maanviljelystalouden professorin virasta mutta vielä omasta virastaan eron saatuaan hän jatkoi kodin taloustieteen ylimääräisen professorin viran hoitamista ja kodin taloustieteen laitoksen esimiehenä toimimista.

Filosofian tohtori Elli Saurio nimitettiin kodin taloustieteen kiinteän ylimääräisen professorin virkaan 27. tammikuuta 1950. Nimityksen myötä tohtori Elli Sauriosta tuli ensimmäinen taloustieteelliseen professorin virkaan nimitetty nainen Suomessa.(Kervinen 2005) Ruotsinkielisen maanviljelystalouden professori Nils Westermarckin ehdotuksesta tohtori Saurio alkoi hoitaa kodin taloustieteen professorin virkaa jo kevätlukukauden 1950 alusta ja tiedekunta peruutti vt. kodin taloustieteen professori Pihkalalle antamansa viranhoitomääräyksen esittäen konsistorille, että myös maisteri Laura Harmajalle 22. tammikuuta 1947 annettu määräys sanotun viran hoitamisen avustamisesta peruutettaisiin. Professori Saurio vastasi kodin taloustieteen laitoksen toiminnasta käytännössä eläkkeelle jäämiseensä saakka. Tasavallan Presidentti myönsi 18. marraskuuta 1966 hänelle eron virastaan seuraavasta vuodenvaihteesta alkaen. Professori Saurion kuolinpäivä oli 26. joulukuuta 1966.

Kodin taloustieteen kiinteä ylimääräisen professorin virka jäi avoimeksi toisen kerran vuoden 1967 alusta professori Elli Saurion jäätyä eläkkeelle. Ruotsinkielisen maanviljelystalouden professori Nils Westermarck toimi o.t.o. kodin taloustieteen laitoksen vt. esimiehenä vuosina 1967–71. Professori Westermarckia viran hoidossa avustaneita henkilöitä olivat maatalous- ja metsätieteiden tohtori Maire Honkanen, dosentti Alma Annikki Suviranta, maatalous- ja metsätieteiden kandidaatit Sirkku Päivikki Hintsala ja Kerttu Eva-Liisa Oittila sekä valtiotieteiden kandidaatti Tuttu-Liisa Marjatta Kajatsalo. Maanviljelystalouden laitoksen yp. assistentti 1951–71, maatalous- ja metsätieteiden tohtori Maire Inkeri Honkanen (omaa sukua Tiinonen) toimi vuoden 1972 alusta lähtien kodin taloustieteen laitoksen esimiehenä kodin taloustieteen kiinteän ylimääräisen vt. professorin ominaisuudessa. Tohtori Honkanen nimitettiin mainitun professorinviran haltijaksi 1. syyskuuta 1972 alkaen. Eläkkeelle professori Maire Honkanen siirtyi syyslukukauden 1991 alusta lukien.

Kodin taloustieteen laitos 1946–72

Laitoksen toimitilat

Huoneisto osoitteessa Kirkkokatu 4, johon kodin taloustieteen laitos syksyllä 1946 sijoitettiin, oli varsinaisesti maanviljelystalouden laitoshuoneisto (Helsingin yliopiston toimintakertomus 1946–47). Vuonna 1863 valmistunut kiinteistö Kirkkokatu 4 Kirkkokadun ja Meritullinkadun kulmauksessa purettiin 1970-luvulla mutta sen "sisartalo" Kirkkokadun vastakkaisella puolella on yhä jäljellä, tosin korotettuna. Kiinteistöstä Kirkkokatu 2 voi yhä nähdä, millaisena Kirkkokatu 4 kohosi aikoinaan kaupunkiympäristössään..

Kodin taloustieteen laitoksen osoite oli virallisesti Kirkkokatu 4 vuoteen 1967 asti mutta käytännössä professori Elli Saurio siirsi joulukuussa 1958 laitoksen kotiinsa osoitteeseen Albertinkatu 44 B 15. Kiinteistö Albertinkatu 44 sijaitsee Albertinkadun ja Eerikinkadun kulmauksessa Helsingissä. Talon kahteen portaikkoon A ja B käydään Albertinkadulta. Talossa oli hissi jo 50-luvulla. Huoneisto n:o 15, jonka pinta-ala on noin 100 m², sijaitsee kolmannessa kerroksessa ja huoneiston ikkunat ovat Eerikinkadulle. Kodin taloustieteen laitos oli Albertinkadulla professori Saurion virkakauden loppuun saakka. – Vasta vuoden 1967 puolivälissä laitos muutti Helsingin Viikkiin maata-loustieteellisten laitosrakennusten niin sanottuun A-taloon eli taloudellisten laitosten rakennukseen. Viikissä kodin taloustieteen laitoksen toimitila oli 260 m².

Kirkkokatu 4:ssä kodin taloustieteen laitokselle luovutettiin kaksi huonetta, joista toiseen pääsi vain toisen kautta. Näissä tiloissa tapahtui pääaineen lisäksi kodin rakennus- ja sisustusopin ja työopin opetus, minkä lisäksi ruotsinkielisen maanviljelystalouden professori Nils Westermarck käytti etummaista huonetta luento- ja seminaarihuoneena. Kodin taloustieteen assistentti Kyllikki Korpi mainitsee kodin taloustieteen laitoksen muuton syyksi tilan puutteen Kirkkokadulla. Luultavasti myös Kirkkokatu 4:n hissittömyys oli muuton syitä. Kodin taloustieteen laitos sijaitsi talon ylimmässä kerroksessa ja professori Sauriolla oli sekä akuutteja että krooniseksi muuttuvia jalkavaivoja. Professori Saurion jalka oli murtunut kesällä 1957 ja kuolemaan johtanut syöpätauti alkoi paranemattomana säärihaavana.

Laitoksen assistentit ja dosentit

Kodin taloustieteen laitokseen oli vuonna 1946 perustettu yksi ylemmän palkkaluokan assistentin toimi. Lisensiaatintutkinnon suoritus oli yp. assistentin toimien yleisvaatimuksena. Kodin taloustieteen laitoksen assistenteilta edellytettiin lisäksi hyvät tiedot kansantaloustieteessä ja yksityistaloustieteessä. Assistentti oli velvollinen avustamaan laitoksensa esimiestä laitoksen hoidossa ja harjoitustöiden ohjauksessa – myös kesäisin. Vuosina 1946–72 kodin taloustieteen laitoksessa työskenteli paitsi [linkki, josta ass.taulukkoon??] laitosassistentteja assistentteja myös muilla nimikkeillä.

Kodin taloustieteen laitoksessa oli tavallista enemmän opetuksessa avustavia henkilöitä lukuvuoden 1956–57 aikana. Fulbright-professori Mary Brown Allgood Pennsylvanian valtionyliopistosta (USA) työskenteli kodin taloustieteen laitoksessa lukuvuoden 1956–57 ajan ja hänen assistentteinaan toimivat tohtori Anitra Karsten (1902–1988) ja maatalous- ja metsätieteiden kandidaatti, koti-talouden työopin opettaja Eila Palsanen. Tohtori Karsten oli anonut elokuussa 1956 nimitystä kodin taloustieteen laitoksen vapaaehtoiseksi assistentiksi. Professori Saurio oli ehdottanut kandidaatti Palsasen määräämistä professori Allgoodin tilapäiseksi assistentiksi, koska kandidaatti Palsanen sopi hyvin tehtävään oltuaan vuoden ajan stipendiaattina Michiganin yliopistossa Yhdysvalloissa.

Filosofian tohtori Anitra Karsten oli kodin taloustieteen laitoksen ensimmäinen dosentti. Hän haki dosentuuria maaliskuussa 1956 ja maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan pöytäkirjojen mukaan hänet nimitettiin huhtikuussa 1959 hänet kuluttajapsykologian dosentiksi Helsingin yliopistoon mutta kuluttajapsykologian virkaa ei perustettu kyseiseen tiedekuntaan ja uusi dosentuuri oli tavallaan tarpeeton. Professori Saurio teki 50-luvulla toistuvasti mutta turhaan laitosekonomiaa, suurkeittiötekniikkaa, kotitalous- ja laitoskoneoppia, asunto-oppia, vaatetusoppia, perhe- tai kuluttajapsykologiaa ja kotitalouspedagogiikkaa koskevia virkaehdotuksia tavoitteenaan tieteellisen kotitalousopetuksen normaalin kasvun ja laajenemisen tukeminen Suomen korkeakoululaitoksessa.

Ajankohtana, jolloin tohtori Karsten haki dosentuuria, tiedekunnan 25 dosentin joukossa oli vain yksi naisdosentti, maatalous- ja metsätieteiden tohtori Armi Kaila. Vuonna 1971 tiedekunnan 30 dosentista 10 prosenttia (3) oli naisia. Naisdosenttien nimet olivat Eva Eklund, Annikki Linnasalmi ja Eva Tapio. Kun kodin taloustieteen kiinteä ylimääräisen professorin virka avautui professori Saurion eläkkeelle jäämisen johdosta, sitä hakivat tohtorit Alma Annikki Suviranta ja Maire Inkeri Honkanen. Molemmat olivat viran hakuvaiheessa kodin taloustieteen dosentteja mutta myös nämä kodin taloustieteen dosentuurit jäivät lyhytaikaisiksi.

Kodin taloustieteen laitoksen opetus- ja tutkimustoiminta

Lisensiaatintutkinnon suoritus oli ylemmän palkkaluokan (yp.) assistentin toimien yleisvaatimuksena. Kaikki kodin taloustieteen laitoksen assistentit olivat kandidaattitasoisia ajanjaksolla 1946–72. Jatkotutkimuksia ei syntynyt professori Elli Saurion virkakaudella. Maisteri Leo Salovaaran lisensiaatintutkimus ”Kriitillinen analyysi kulutustutkimusten mahdollisuudesta kuvata elintasoa ja siinä tapahtuneita muutoksia” hylättiin tiedekunnassa 12. syyskuuta 1957 äänestyksen jälkeen. Maatalo-usprofessoreiden Pihkala, Mäki ja Westermarck kielteinen kanta hyväksymiseen ratkaisi asian. Filosofian maisteri, maatalous- ja metsätieteiden kandidaatti Vappu Niinimäki-Eräjään lisensiaatin-tutkimukseksi tarkoitettu työ "Pyykin työntutkimus" hylättiin maatalous-metsätieteellisessä tiede-kunnassa toukokuussa 1963.

Professori Elli Saurio korosti kodin taloustiedettä opettaessaan opiskelijoiden omaehtoisen ajattelun tärkeyttä. Ihmisen oli käytettävä omaa järkeään ja pyrittävä kehittymään siinä taidossa. Kodin taloustieteeseen sisältyi taloustieteen kannalta täysin uutena näkökulmana kokonaisvaltainen ihmisen näkökulma. Kodin taloustiede tarkoitti kotitalouden taloustiedettä ja pienimmillään kotitalous voi koostua yhden ainoan toimintakykyisen ja päätösvaltaisen ihmisen taloudesta. Jos kodin taloustiede olisi päässyt vapaasti laajenemaan yliopistoympäristössään, siitä olisi saattanut eriytyä ajan mittaan esimerkiksi yksilön taloustiede omine erityisine tutkimusongelmineen. Näin ei käynyt. Kodin taloustiede on yhä, yli 60 vuoden kuluttua perustamisestaan, yhden professuurin käsittävä taloustiede ja tunnetaan kuluttajaekonomianimisenä.

Ensimmäinen lisensiaatintutkimus kodin taloustieteeseen valmistui ja hyväksyttiin kodin taloustieteen vt. professori Nils Westermarckin viranhoitokaudella vuonna 1971. Julkinen päätös maatalous- ja metsätieteiden kandidaatti Vuokko Onerva Juholan (omaa sukua Telama) lisensiaatintutkinnosta annettiin maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa 7. lokakuuta 1971. Tutkimuksen, jonka nimi oli ”Kotitalousopetus kotitalouspolitiikan kentässä 1850–1970”, olivat tarkastaneet kodin taloustieteen vt. professori Nils Westermarck, ravitsemustieteen apulaisprofessori Maija Pekkarinen ja talous- ja sosiaalihistorian henkilökohtainen ylimääräinen professori Sven-Erik Åström.

Maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa oli vuoteen 1969 asti vain kaksi pääaineeksi sopivaa kotitalousainetta: kodin taloustiede ja ravintokemia. Vuonna 1969 perustettiin kodin teknologia. Kodin taloustiede ja ravintokemia olivat sidotut toisiinsa siten, että kodin taloustieteen ja ravintokemian kotitaloudellisen linjan ylioppilaiden oli suoritettava toisesta kotitalousaineesta vähintään approbatur-opinnot. Mainitunlainen sidos, jossa yhteiskuntatieteellinen ja luonnontieteellinen pääaine olivat sidotut toisiinsa, oli tiedekunnassa ainutlaatuinen. Ravintokemian luonnontieteisiin painottuvalla linjalla tämä sidos ei ollut voimassa. Kodin taloustieteessä toteutettiin 1960-luvulla vastaavanlainen järjestely, missä kodin taloustieteen yhteiskunnallisen linjan ylioppilailta sidos ravintokemiaan oli poistettu.

Ylioppilaat pyrkivät yliopistoon kotitalousopintojen kiintiössä ja he valitsivat pääaineensa vasta myöhemmin perusaineiden opiskelun jälkeen. Näin ollen kotitaloudelliset pääaineet joutuivat ”kilpailemaan” uusien kotitalousylioppilaiden suosiosta. Maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa oli 1940-luvulla alettu rajoittaa uusien ylioppilaiden sisäänottoa. Leila Lappi kertoo vuonna 1972 kotitalousylioppilaiden määrän kiintiöimisestä:

Vuonna 1946 otettiin 20 opiskelijaa. Seuraavina kymmenenä vuotena oli kiintiö vain 15 ylioppilasta. Vuosina 1957–64 vuosittain otettavien opiskelijoiden määrä oli jälleen 20, ja vuodesta 1965 lähtien oli kiintiötä päätetty kohottaa viidellä ylioppilaalla. Vuoteen 1966 mennessä noin 350 opiskelijalla oli ollut mahdollisuus suorittaa kandidaatin tutkinto toinen kotitalousaineista pääaineena. Tutkinnon oli suorittanut 250 kandidaattia.

Kotitalousylioppilaiden pääainevalinta kohdistui kodin taloustieteeseen ja ravintokemiaan suurin piirtein samassa suhteessa. Professori Elli Saurio ohjasi virkakaudellaan 1950–66 yhteensä 108 laudaturtyötä. Lukumäärään sisältyvät neljän Lappeenrannan kesäyliopistossa laudatur-opinnot suorittaneen tutkielmat. – Vuosina 1957–66 kesäyliopistojen kursseilla valmistui yli 500 arvosanakokonaisuutta kodin taloustieteessä. Kesäkursseilla kodin taloustiedettä opiskelevien määrää kasvattivat oppikouluihin perustetut kotitalouden ja tyttöjen käsitöiden nuoremman lehtorin virat, joihin alettiin vaatia vuonna 1961 tapahtuneen asetusmuutoksen seurauksena kaksi approbatur-arvosanaa. Kotitalouden lehtorin virkoihin oli toisena pakollisena aineena kodin taloustiede ja toisena ravintokemia. Käsitöiden lehtorin virkoihin a-arvosana voitiin hankkia kodin taloustieteessä, kansatieteessä tai taidehistoriassa. Vuoden 1963 asetuksen muutoksella arvosanavaatimus sekä kotitalouden että käsitöiden lehtorin virkojen osalta rajoitettiin yhteen tieteeseen mutta opiskelijamäärää piti kesäisin yhä korkeana se, että osa opiskelijoista tähtäsi korkeampiin arvosanoihin, joita vaadittiin eräisiin opettajavalmistuslaitosten lehtorin virkoihin.

Katso myös

• Kotitalous (taloustiede)

Lähteet

• Halonen, Tero: Maasta ja puusta pidemmälle: Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan historia. Helsinki: Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellinen tiedekunt, 2008. ISBN 9789521018787.
• Heinonen, Visa: 1998. Talonpoikainen etiikka ja kulutuksen henki. Kotitalousneuvonnasta kulutta-japolitiikkaan 1900-luvun Suomessa. Bibliotheca Historica 33. Suomen Historiallinen Seura. Helsinki 1998 ISBN 9517100809.
• Helsingin yliopisto: Viikin maataloustieteelliset laitokset. Toimituskunta: Unto Vartiovaara – Matti Antila – Tapani Lasola. Sanomapaino 1971, 33 s.
• Jutila, K. T.: Kotitalouden edistystyöstä Cornell-yliopistossa Yhdysvalloissa. Emäntälehti, 12/1927, s. 325–328.
• Jutila, K. T.: Amerikkalaista talousfilosofiaa. Emäntälehti, 1/1931, s. 10–11 ja 14.
• Jutila, K. T: Korkein kotitalousopetus Yhdysvalloissa. Emäntälehti, 4/1931, s. 209–212.
• Kervinen, Aila: Kansantaloustieteen piiristä kadonnut väitös. Tiedehenkilö Saurion tapaus. Kansantaloudellinen aikakauskirja 2/2005, s. 231–245. (Katsauksia ja keskustelua -palsta).
• Kivinen, Erkki ja Laitakari, Erkki: Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiede-kunnan vaiheita 50-vuotiselta taipaleelta. Silva Fennica 95. Helsinki: Uudenmaan Kirjapaino Oy, 1958.
• Korpi, Kyllikki: Kotitalouden akateemiset opinnot Suomessa. Kotitalous, 1/1961, s. 63–66.
• Lappi, Leila: Kotitalousaineita opiskelleet maatalous- ja metsätieteiden kandidaatit. Kodin taloustieteen pro gradutyö 1972, 76 s. + 16 liitesivua.
• Saurio, Elli: ”Kodin taloustiede”, Otavan Iso Tietosanakirja, Neljäs osa, s. 1170. , 1962.

Arkisto

• Helsingin yliopiston arkisto: Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan kokouspöytäkirjat.
• Helsingin yliopiston arkisto: Helsingin yliopiston toimintakertomukset 1946–72.
• Kansallisarkisto: Elli Saurion yksityisarkisto.
• Lappeenrannan kesäyliopiston arkisto

Kirjallisuus

• Komiteanmietintö 1930:2. Korkeimman maatalous- ja metsäopetuksen kehittämistä harkitsemaan asetetulta komitealta Maatalousyliopistokomitean mietintö n:o 1. Helsinki.
• Komiteanmietintö 1932:8. Korkeimman maatalous- ja metsäopetuksen kehittämistä harkitsemaan asetetulta komitealta. Maatalousyliopistokomitean mietintö n:o 2. Helsinki.

Monisteet

• Kuokka, Hilkka. 1961. Suomen kotitalouspolitiikkaa 1891–1961, Osa I. käsittää sivut 1–202. Kodin taloustieteen pro gradu-tutkielma.
• Lappi, Leila. 1972. Kotitalousaineita opiskelleet maatalous- ja metsätieteiden kandidaatit. Kodin taloustieteen pro gradu -tutkielma.