Suolahden tervatehdas
Suolahden tervatehdas oli Suolahdessa Ala-Keiteleen rannalla Likolahdessa vuosina 1945–1998 toiminut tervaa kuivatislaamalla valmistanut tehdas, jonka omisti Suolahden Terva Oy.[1][2]
Tervatehtaan perustaminen sai alkunsa jatkosodan loppuvaiheessa, kun puolustusvoimat halusi korvata panssarivaunuissa käytetyn voiteluöljyn kotimaisella tervapohjaisella voiteluöljyllä. Tätä varten perustettiin kaksi tervatehdasta, toinen Suolahteen ja toinen Kainuuseen. Suolahden tervatehdas aloitti toimintansa vasta vuosi sodan päättymisen jälkeen syyskuussa 1945. Tehdas sijaitsi Ala-Keiteleen järven rannalla ja sinne voitiin kuljettaa raaka-aineena käytettyjä tervaskantoja vesitse koko Keiteleen vesistön alueelta. Tehtaalle rakennettiin myös oma leveäraiteinen pistoraide, joka haarautui 1923 perustetun Riihivuoren sahan raiteesta.[1]
Tehtaalle tuodut tervaskannot murskattiin ensin pieniin osiin murskaamossa ja sen jälkeen kantomurske siirtyi hihnakuljettimella polttouuneihin eli retortteihin, joita oli neljä kappaletta. Uuneissa murskeesta erottui kovassa kuumuudessa terva kaasuna, joka jäähdytettäessä tiivistyi nesteeksi. Tämä neste johdettiin yhdeksään 12 000 litran vetoiseen sammioon. Tehdas pystyi käsittelemään 60-70 kuutiometriä tervaksia vuorokaudessa. Työntekijöitä Tippalaksi kutsutussa tervatehtaassa oli noin parikymmentä ja tuotanto tapahtui kolmessa vuorossa.[1][2]
Tehtaan tuottaman tervan käyttö puolustusvoimien panssarivaunujen voiteluun päättyi pian sodan jälkeen, mutta sen jälkeen tervaa alettiin käyttää muun muassa junanvaunuissa sekä ohennettuna puunsuojausöljynä. Tervaa käytettiin myös suksivoiteena ja kumiteollisuuden raaka-aineena. Suolahden Terva Oy oli Suomen johtava tervantuottaja aina 1960-luvun alkuun saakka. Tervan kysynnän vähennyttyä Suolahden Terva Oy lopetti tervan valmistuksen 1970-luvulla. Suolahden tehdas muutettiin valmistamaan grillihiiliä ja brikettejä ja tämä toiminta jatkui aina tehtaan sulkemiseen saakka vuonna 1998.[1][2]
Tehtaan sulkemisen jälkeen entiset valkotiiliset tehdasrakennukset ovat jääneet tyhjilleen ja joitain niistä on purettu. Myös läheinen Riihivuoren saha lopetti toimintansa 1992. Tervatehtaalle johtanut pistoraide on edelleen jäljellä, mutta se ei ole enää liikennöintikunnossa. [1][3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]