Sundarbansin kansallispuisto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Bengalintiikeri on Sundarbansin tunnetuimpia eläinlajeja.

Sundarbansin kansallispuisto sijaitsee puoliksi Intiassa, Länsi-Bengalin osavaltiossa, ja puoliksi Bangladeshissa. Se on maailman suurin mangrovemetsäalue ja yksi suurimmista bengalintiikerin suojelualueista. Sundarbansissa asuu myös lukuisia lintu- ja matelijalajeja, muun muassa suistokrokotiili.

Sundarbans muodostuu 54 pienestä saaresta Ganges- ja Brahmaputrajokien laajassa yhteisessä suistossa. Alueen ilmasto on trooppinen: keskimääräinen ylin lämpötila on 34 °C ja alin 20 °C. Talvella vallitsee pohjoisen ja koillisen välinen tuuli, kesällä lounaistuulet ovat yleisimpiä. Trooppiset hirmumyrskyt ja niitä heikommat matalapaineet ovat varsin yleisiä kahden sadekauden aikana toukokuussa ja lokakuussa.

Alueesta tuli luonnonsuojelualue 1974 ja kansallispuisto 1983. Vuodesta 1987 asti se on ollut Unescon maailmanperintökohde.[1]

Sundarbans on saanut nimensä kaakaokasveihin kuuluvasta sundri-puusta, joka on yleinen kansallispuiston mangrovemetsissä. Sundrin hengitysjuuret nousevat korkealle, joten sen juuristo ei kuole hapenpuutteeseen tulvien aikana. Tulvantorjunta alueella on muuttanut alueen tasapainoa, ja sundrit saattavat olla vaarassa hävitä kilpailussa muille puille.[2]

Sundarbansia uhkaavat myös vaatimukset alueen öljyvarojen hyödyntämisestä.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Opettajan verkkopalvelu Edu.fi (Arkistoitu versio)
  2. Taksvärkki 2002 (Arkistoitu versio)
  3. Heather Timmons: Shell to Avoid Oil Drilling At Sites Listed By Unesco 31.8.2003. The New York Times Company. Arkistoitu 26.3.2016. Viitattu 3.2.2008. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä Aasian maantieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.