Sumujen laituri
Sumujen laituri | |
---|---|
Le Quai des brumes | |
Ohjaaja | Marcel Carné |
Käsikirjoittaja | Jacques Prévert |
Perustuu | Pierre Mac Orlanin romaaniin Le Quai des brumes |
Tuottaja | |
Säveltäjä | Maurice Jaubert |
Kuvaaja | Louis Page |
Leikkaaja | René Le Hénaff |
Tuotantosuunnittelija | Alexandre Trauner |
Pukusuunnittelija | Chanel |
Lavastaja | Alexandre Trauner |
Pääosat | |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Ranska |
Tuotantoyhtiö | Ciné Alliance |
Levittäjä | Netflix |
Ensi-ilta | 1938 |
Kesto | 91 min |
Alkuperäiskieli | ranska |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
Sumujen laituri (Le Quai des brumes) on Marcel Carnén ohjaama ranskalainen runollista realismia edustava elokuva vuodelta 1938. Elokuva on sävyltään varjoisa ja surumielinen, ja sitä on myöhemmin pidetty yhtenä seuraavan vuosikymmennen film noir -elokuvien innoittajista.[1]
Sumujen laituri perustuu Pierre Mac Orlanin vuonna 1927 julkaistuun romaaniin, jonka pohjalta käsikirjoituksen laati Jacques Prévert.
Elokuvassa armeijasta karannut Jean kohtaa Le Havren satamakaupunkiin saavuttuaan nuoren Nellyn ja nousee tämän ”suojelijoita” vastaan tuhoisin seurauksin. Tärkeitä teemoja sumuun kietoutuvassa kuvauksessa ovat viha, rakkaus, kosto ja mustasukkaisuus.
Yksityiskohtia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Elokuvan juoni poikkeaa merkittävästi Mac Orlanin romaanista. Jean Gabinin tulkitsema miespääosa on yhdistelmä kahdesta eri romaanihenkilöstä, boheemitaiteilija Jean Rabesta ja sotilaskarkuri Marcel Lannoisista. Elokuvan Nelly on puolestaan monimutkaisesta taustastaan huolimatta suloinen ja viaton, romaanissa taas prostituutioon päätyvä tanssityttö.
Alkuperäinen tapahtumapaikka on kuuluisa kabaree nimeltä Lapin Agile Pariisin Montmartren kaupunginosassa. Kyseessä on merkittävä taide-elämän keskus, jossa myös kirjailija Pierre Mac Orlan vietti 1900-luvun vaihteessa aikaansa.
Elokuvaohjaaja Jean Renoir vihastutti Marcel Carnén muistelmien mukaan käsikirjoituksesta vastanneen Jacques Prévertin nimittämällä Sumujen laituria fasistiseksi elokuvaksi.
Ian McEwanin menestysromaanin perustuvassa vuoden 2007 Sovitus-elokuvassa käytetään viittauksena taustalla pyörivää Nellyn ja Jeanin ikonista kohtausta.
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jean Gabin | … | Jean |
Michel Simon | … | Zabel |
Michèle Morgan | … | Nelly |
Pierre Brasseur | … | Lucien |
Édouard Delmont | … | Panama |
Raymond Aimos | … | vahti Vittel |
Robert Le Vigan | … | taiteilija |
René Génin | … | tohtori |
Marcel Pérès | … | autonkuljettaja |
Léo Malet | … | sotilas |
Jenny Burnay | … | Lucienin ystävä |
Roger Legris | … | hotellipoika |
Martial Rèbe | … | asiakas |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Hal Erikson: Port of Shadows - synopsis AllMovie. Viitattu 1.4.2013. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Sumujen laituri Yle Teema. 11.9.2014 / Päivitetty 5.10.2014. Viitattu 6.7.2022.
- Travers, James: Le Quai des brumes (1938) - Marcel Carne French Films.org. Viitattu 6.7.2022. (englanniksi)
- Port of Shadows Filmaffinity. Viitattu 6.7.2022. (englanniksi)