Sulo Lonka
Sulo Eelis Lonka (30. syyskuuta 1916 Helsinki – 4. huhtikuuta 1996 Hämeenlinna) oli suomalainen insinööri, yrittäjä ja yritysjohtaja, joka sai teollisuusneuvoksen arvonimen.[1]
Longan vanhemmat olivat rakennusmestari Vihtori Lonka ja Emma Elisabet Henrikson, aiemmin Karlsson, ja puoliso vuodesta 1941 Sirkka Kummila. Lonka kävi viisi luokkaa Hämeenlinnan yhteiskoulua ja valmistui insinööriksi Tampereen teknillisestä opistosta vuonna 1937. Hän meni toimistoinsinööriksi ja työnjohtajaksi hämeenlinnalaiseen Kummilan rakennusliikkeeseen, jossa oli ollut jo harjoittelijana. Yhtiön toimitusjohtaja Longasta tuli vuonna 1945, sen perustajan ja samalla Longan appivanhemman Hilpi Kummilan kuoltua.[1][2]
Lonka jatkoi Kummilan johdossa aina vuoteen 1978 asti ja oli vielä sen jälkeen neljä vuotta yrityksen hallituksen puheenjohtaja. Hänen johdossaan yrityksestä kehittyi alallaan suurin Kanta-Hämeessä. Se rakensi asuintaloja sekä liike- ja julkisia kiinteistöjä, kuten kouluja ja esimerkiksi Hattelmalan piirimielisairaalan, mutta myös useita eri alojen tehdasrakennuksia. Yritys osallistui myös Hämeen linnan entisöintiin. Yrityksen puusepäntehdas yhtiöitettiin Kantolan Puutyö Oy:ksi ja se laajensi liiketoimintaansa omalla betonituotetehtaalla. Betonisten ratapölkkyjen valmistus yhtiöitettiin K-Betoni-yhtiöksi. Neuvostoliitossa Longan johtama Kummila oli mukana Kostamuksen rakentamisessa.[1][2][3]
Lonka osallistui laajasti rakennusalan yhteistyöhön ja oli Hämeenlinnan kaupunginvaltuuston ja kaupunginhallituksen jäsen. Teollisuusneuvoksen arvonimen hän sai vuonna 1968. Sotilasarvoltaan Lonka oli reservin insinöörimajuri (1967).[1][2][3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Sulo Lonka Biografiasampo. Viitattu 9.2.2022.
- ↑ a b c Kuka kukin on 1978, s. 546
- ↑ a b Ihmiset. Kuolleita. Teollisuusneuvos Sulo Lonka. (Tilaajille) Helsingin Sanomat. 13.3.1996. Viitattu 9.2.2022.