Sulo Hurstinen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sulo Hurstinen 1930-luvun alussa

Sulo Voipa Hurstinen (1. helmikuuta 1881 Kuhmalahti[1]5. syyskuuta 1979 Helsinki) oli suomalainen viulisti. Hurstinen antoi uransa aikana noin 1500 omaa konserttiesitystä Suomessa, muissa Pohjoismaissa, Baltiassa ja Saksassa.

Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sulo Hurstisen vanhemmat olivat director cantus Herman Hurstinen ja Emilia Yli-Pohja ja puoliso vuodesta 1907 Thyra Gabriela Lindelöf, matemaatikko Lorenz Lindelöfin tytär. Hurstinen kävi kahdeksan luokkaa lyseota, mutta ryhtyi sitten opiskelemaan musiikkia.[1] Hän opiskeli Helsingin musiikkiopistossa vuosina 1902–1905 muun muassa Viktor Novacekin johdolla sekä Prahassa ja Berliinissä. Hänen ensikonserttinsa oli Helsingissä vuonna 1906. Tiiviin konsertoinnin ohella Hurstinen opetti viulunsoittoa Tallinnan konservatoriossa vuosina 1913–1914, Helsingin musiikkiopistossa vuosina 1909–1910 ja 1918–1952 sekä Helsingin kansankonservatoriossa 1922–1964, yli 80 vuoden ikään saakka. Hurstinen julkaisi myös joitakin omia viulusävellyksiään sekä viulunsoiton opiskelun oppaita.

Hurstisen tytär Irma Hurstinen-Hellström oli konserttipianisti, joka soitti yhdessä isänsä kanssa monilla konserttikiertueilla.

Hurstinen palkittiin Suomen Leijonan Pro Finlandia -mitalilla 6.12.1956.[2]

Kirjallista tuotantoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mitä jokaisen viulunsoittajan tulee tietää. WSOY, 1911.
  • Viulukoulu. 1922.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c L. Arvi P. Poijärvi, Ilmari Havu, Mauno Jääskeläinen (toim.): Kuka kukin on (Aikalaiskirja). Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 1950, s. 212. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1949.
  2. Suomen Leijonan Pro Finlandia -mitalin saajat aakkosjärjestyksessä - Ritarikunnat ritarikunnat.fi. 9.10.2020. Viitattu 24.2.2023.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]