Suljettu saari

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee elokuvaa. Dennis Lehanen romaanista Suljettu saari on eri artikkeli.
Suljettu saari
Shutter Island
Shutter Island.png
Ohjaaja Martin Scorsese
Käsikirjoittaja Laeta Kalogridis
Steven Knight
Perustuu Dennis Lehanen romaaniin
Suljettu saari (Shutter island)
Tuottaja Martin Scorsese
Bradley J. Fischer
Mike Medavoy
Arnie Messer
Säveltäjä Robbie Robertson
Kuvaaja Robert Richardson
Leikkaaja Thelma Schoonmaker
Pääosat Leonardo DiCaprio
Mark Ruffalo
Ben Kingsley
Michelle Williams
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Paramount Pictures
Ensi-ilta Yhdysvallat 19. helmikuuta 2010
Suomi 19. helmikuuta 2010
Kesto 138 min
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 80 000 000 $
Tuotto 294 800 000 $
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto
IMDb
Elonet
AllMovie

Suljettu saari (Shutter Island) on vuonna 2010 ensi-iltansa saanut Martin Scorsesen ohjaama trillerielokuva. Elokuva perustuu Dennis Lehanen samannimiseen romaaniin.

Elokuva kertoo Teddy Danielsista (Leonardo DiCaprio) , hänen menneisyydestään ja vankilamielisairaalasta.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Vuonna 1954 kaksi Yhdysvaltain liittovaltion tutkijaa selvittää Rachel Solando -nimisen potilaan katoamista Massachusettsissa sijaitsevasta, saarella eristyksissä olevasta vankimielisairaalasta. Tutkijat joutuvat pian vaikeuksiin, kun vankilakahakka ja hurrikaani sulkevat heidät saarelle. Toinen sheriffeistä, Teddy Daniels, alkaa nähdä harhanäkyjä toisen maailmansodan aikaisesta keskitysleiristä ja tuhopolton seurauksena kuolleesta vaimostaan. Kadonnut potilas löytyy yllättäen, mutta Daniels epäilee, ettei löytynyt potilas todellisuudessa ole Rachel Solando. Daniels löytääkin oikean Solandon saarella olevasta luolasta, jossa tämä aikoo pysyä piilossa. Solando paljastaa Danielsille, mitä saarella tosiasiassa tapahtuu: potilailla tehdään ihmiskokeita ja heille suoritetaan lobotomioita. Danielsille selviää myös, etteivät hänen uusi työparinsa Chuck ja saaren muu henkilökunta ole niin rehellisiä, kuin antavat ymmärtää. Daniels nimittäin kuulee Solandolta, että saarelle on aikaisemminkin tuotu tutkijoita, jotka on saatu luulemaan itseään hulluiksi ja melisairaiksi muun muassa lääkkeillä, jotka saavat ihmisen näkemään harhanäkyjä.

Tämän jälkeen tapahtuu suuri käänne, kun Danielsin väitetään tappaneen vaimonsa tämän hukutettua heidän yhteiset lapsensa. Näin ollen luolassa piileskelevä Solando ja Danielsin harhanäyt vaimostaan olisivat johtuneet vierotusoireista, jotka aiheutuivat Danielsille annetuista lääkkeistä. Myös Daniels itse olisi tällöin mielisairas ja ollut saarella potilaana jo kaksi vuotta, ja hänen parinsa Chuck olisi hänen hoitajansa ja he olisivat vain leikkineet roolileikkiä kokeillakseen, saisiko se Danielsin hyväksymään vaimonsa teot. Suuren henkisen kamppailun jälkeen Daniels suostuu uskomaan hänelle kerrotun olevan totta. Loppujen lopuksi sairaalan henkilökunta joutuu toteamaan, ettei roolileikki todellisuudessa parantanutkaan Danielsia, ja hänet viedään lobotoitavaksi. Se, oliko Daniels alun perinkin tutkija vai mielisairas, jää kuitenkin katsojan itsensä pääteltäväksi.[1] Vastaavasti myös Danielsin mielenterveyden tosiasiallinen tila hänen joutuessaan lobotoitavaksi jää pitkälti avoimeksi.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.


Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Leonardo DiCaprio  … Edward "Teddy" Daniels  
 Mark Ruffalo  … Chuck Aule  
 Ben Kingsley  … Sairaalan päälääkäri John Cawley  
 Michelle Williams  … Dolores Chanal, Teddyn vaimo  
 Emily Mortimer  … Rachel Solando, karannut potilas  
 Max von Sydow  … Jeremiah Naehring, yksi sairaalan johtavista lääkäreistä  
 Jackie Earle Haley  … George Noyce  
 Ted Levine  … Vankilanjohtaja  
 John Carroll Lynch  … McPherson  
 Elias Koteas  … Andrew Laeddis  
 Patricia Clarkson  … Ethel Barton  

Arvostelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nyt-liitteen viisi kriitikkoa antoivat elokuvalle pistekeskiarvon 3,6/5.[2] Elokuva on eräässä arvioissa katsottu jäävän jälkeen Scorsesen parhaista ohjaustöistä, joskin keskinkertaisenakin kriitikko pitää sitä antoisampana kuin monien vähemmän taitavien täysosumat.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Saku Schlidt: Suljettu saari 2.5.2020. Episodi.
  2. Kriitikon valinta. Tv-Nyt, 2010, nro 10, s. 20.
  3. Petri Immonen, Scorses matkaa syvälle b-elokuvan maailmaan, Helsingin Sanomat 10.6.2012 sivu C 9

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiquote-logo.svg
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Suljettu saari.