Sulaojan lähde

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sulaoja

Sulaojan lähde (pohjoissaameksi Suttesgáldu[1] tai Galbmagáldu[2]) on suuri, lampimainen lähde Utsjoella. Se sijaitsee kantatie 92:n varrella kymmenisen kilometriä Karigasniemestä itään. Lampi on noin 250 metriä pitkä ja leveimmillään 50 metriä leveä.[1]

Lähde on purkautuvalla vesimäärällä mitattuna Suomen suurin.[3] Se on myös saamelaisten vanha pyhä paikka, ja lähteen vedellä on uskottu olevan parantavia vaikutuksia.[4][5]

Lähde[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteen vesi on peräisin Luomusjoesta, josta se imeytyy hiekka- ja sorakerrosten läpi.[4] Pohjavettä purkautuu lähdelampeen noin 400 litraa sekunnissa (35 000 m³/vrk).[3][6] Purkautuvan veden lämpötila on noin 3 °C ympäri vuoden.[6] Lammesta lähtee talvipakkasillakin auki pysyvä Sulaoja (pohjoissaameksi Suttesjohka[1] tai Suttesája[2][7]), joka laskee tien eteläpuolelle Basijávriin.[1][8]

Sulaojan rannoilla on monimuotoista lähdekasvillisuutta, erityisesti lähdesammalia sekä runsaasti väinönputkea, jota on pidetty pyhänä ja tärkeänä rohtokasvina.[9][10]

Retkeily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sulaojalta koilliseen lähtee 63 kilometriä pitkä Kevon retkeilyreitti Kenesjärvelle. Reitiltä haarautuu rengasmainen Kuivin reitti, joka käy Guivilla.[11]

Sulaojalla on myös kaksi kilometriä pitkä luontopolku, jolla kerrotaan lähteestä ja tunturimittarin aiheuttamista tuhoista.[11]

Vedenottohankkeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sulaojan vettä.

Vuonna 2001 Utsjoen kunta käynnisti hankkeen, jossa suunniteltiin pohjaveden ottoa pullotettavaksi Sulaojan lähteen läheisyydestä.[5] Vettä oli tarkoitus ottaa 1 300 m³/vrk ja pumppauskaivon oli määrä sijaita 120 metrin päässä lähteestä.[5] Hanke herätti voimakasta vastustusta ja kunta vetäytyi hankkeesta.[5]

Vuonna 2016 suunniteltiin huomattavasti pienempää vedenottoa, noin 20–30 m³/vrk, jonka hydrologinen vaikutus olisi käytännössä olematon.[12][13] Metsähallitus hylkäsi maanvuokraushakemuksen keväällä 2017 muinaismuistolain perusteella. Uusi, kesäkuussa 2017 tehty hakemus on vireillä.[14]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Kansalaisen Karttapaikka Maanmittauslaitos. Viitattu 25.9.2012.
  2. a b Saavu Karigasniemelle! Karigasniemen kyläyhdistys. Arkistoitu 30.6.2012. Viitattu 8.1.2012.
  3. a b Heima, Timo-Pekka: Suomen suurin lähde on Karigasniemellä ESS.fi. 16.5.2011. Viitattu 8.1.2012.
  4. a b Kevon nähtävyydet Luontoon.fi. 10.1.2011. Metsähallitus. Viitattu 8.1.2012. [vanhentunut linkki]
  5. a b c d Renvall-Helander, Elina ja Markkula, Inkeri: Luonnon monimuotoisuus ja saamelaiset, s. 57–58. Helsinki: Ympäristöministeriö, 2011. Teoksen verkkoversio (viitattu 8.1.2012).
  6. a b Johansson, Peter: Geologia (PDF) (sivu 23) Paistunturin erämaa-alueen ja Kevon luonnonpuiston luonto, käyttö ja paikannimistö. 2006. Metsähallitus. Viitattu 8.1.2012. [vanhentunut linkki]
  7. Mattus, Ilmari: Paikannimistö (PDF) (sivu 245) Paistunturin erämaa-alueen ja Kevon luonnonpuiston luonto, käyttö ja paikannimistö. 2006. Metsähallitus. Viitattu 8.1.2012. [vanhentunut linkki]
  8. Rajala, Pekka: Sulaoja virkistää Lapin matkaajaa Ilkka.fi. 29.6.2011. Viitattu 8.1.2012.
  9. Tynys, Saara: Luontotyypit ja biotoopit (PDF) (sivu 35) Paistunturin erämaa-alueen ja Kevon luonnonpuiston luonto, käyttö ja paikannimistö. 2006. Metsähallitus. Arkistoitu 23.5.2011. Viitattu 8.1.2012.
  10. Saijets, Maiju: Väinönputki paransi saamelaisten vaivat 19.11.2009. YLE Lappi. Viitattu 8.1.2012. [vanhentunut linkki]
  11. a b Kevon reitit Luontoon.fi. 2018. Metsähallitus. Viitattu 3.11.2018.
  12. Suoninen, Inger-Elle: Yhden autokuorman verran pullotettua vettä vuorokaudessa – Kiistelty Sulaojan vedenpullottamo toisi työpaikkoja Utsjoelle 22.3.2017 (päivitetty 1.1.2018). Yle. Viitattu 2.1.2018.
  13. Nevalainen, Anna: Metsähallitus ei vuokraa vedenpullottamolle saamelaisten pyhää Sulaojan aluetta 23.5.2017 (päivitetty 1.1.2018). Yle. Viitattu 2.1.2018.
  14. Rasmus, Linnea: Pyhä lähde vai rahan lähde? – Sulaojan kiistelty vedenpullottamohanke on jälleen vireillä 1.1.2018. Yle. Viitattu 2.1.2018.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]