Suksametoni
| |
Suksametoni
| |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| Trimetyyli-[2-[4-okso-4-[2-(trimetyyliatsaniumyyli)etoksi]butanoyyli]oksietyyli]atsaniumdikloridi | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | M03 |
| PubChem CID | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C14H30N2Cl2O4 |
| Moolimassa | 361,30 |
| SMILES | Etsi tietokannasta: , |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | ? |
| Metabolia | ? |
| Puoliintumisaika | renaalinen |
| Ekskreetio | ? |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
? |
| Reseptiluokitus |
|
| Antotapa | intravenoosi, intramuskulaarinen |
Suksametoni eli sukkinyylikoliini (lääkenimiä: Midarine, Myolaxin, Sukolin, Ruotsissa Celocurin sekä Norjassa Curacit) on lihasrelaksantti.[1] Se on siis herpauttaja, lihastonusta laskeva eli relaksoiva lääke. Suksametoni on esiintynyt lääkeaineena lähinnä kirurgian puolella, anesteettisessa käytössä etenkin leikkaussaleissa. Lääkettä annostellaan joko intravenoosisesti taikka intramuskulaarisesti.[2] Lääkeainetta on saatettu antaa myös ECT-hoidon yhteydessä, lihasten voimakkaasta jännittymisestä aiheutuvien mahdollisten vaurioitten kuten luunmurtumien välttämistä varten. Suksametonin eduiksi on katsottu nopea vaikuttavuus. Suksametoni ei kasvata verenpainetta, eikä imeydy istukan läpi synnytyksen aikana.[2]
Vasta-aiheita ja varotoimia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kliinisiä vasta-aiheita ovat olleet: maksavaurio, huono yleistila, uniapnea, nestetasapainon häiriöt.[2] Glaukoomasta eli silmänpainetaudista kärsivillä potilailla on käyttöä varottava, sillä sukkinyylikoliini kasvattaa silmän sisäistä painetta.[3] Samanaikainen morfiinin vaikutus voi johtaa hengityselinlamaan ja sitä kautta seuraavaan kuolemaan. Lääkettä annettaessa on varmistettava potilaan hengitys sekä mahdolliset aputoimet, kuten esimerkiksi hapen saanti maskin kautta tai jopa intubointi. Suksametonille ei ole tunnettua vasta-ainetta.[2][1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Halldin, Matts: Nukutus ja puudutus. Wsoy/SHKS, Helsinki/Porvoo 1971. Ei isbn-tunnusta. Alkuteos ruotsiksi: Narkos och bedövning. (s. 194–196, 197–199.)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Rosenberg, Per & Takkunen, Olli (toim.): Anestesiaopas, Duodecim, 1993, Helsinki/Vammala, Vammalan Kirjapaino Oy. ISBN 951-8917-37-X.
- Koulu, Tuomisto (toim.): Farmakologia ja toksikologia, 6. painos, 2001, Kuopio, Medicina Oy.