Suippopyrstökurppa

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Suippopyrstökurppa
Suippupyrstokurppa tai siperiankurppa (Gallinago megala)
Suippupyrstokurppa tai siperiankurppa (Gallinago megala)
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Rantalinnut Charadriiformes
Alalahko: Kahlaajat Charadrii
Heimo: Kurpat Scolopacidae
Suku: Kurpat Gallinago
Laji: stenura
Kaksiosainen nimi

Gallinago stenura
(Bonaparte, 1831)

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Suippopyrstökurppa Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Suippopyrstökurppa Commonsissa

Suippopyrstökurppa (Gallinago stenura) on taivaanvuohta muistuttava kahlaajalintu. Lajin nimesi Charles Lucien Bonaparte 1831.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnun pituus on 25–27 senttimetriä, siipien kärkiväli 44–47 senttimetriä ja paino 90–150 grammaa, keskimäärin 115 grammaa. Muistuttaa suuresti taivaanvuohta, josta sen voi erottaa nokan muodosta ja höyhenpuvun pienistä eroista. Pakolento on heinäkurppamaisen raskas. Laululento on taivaanvuohimainen, mutta laulu aivan erilainen: höyryveturin rytmiä muistuttava, loppua kohden kiihtyvä sihinä. Koiraat voivat lennellä 10–15 yksilön ryhmissä sopivilla paikoilla ja esittää laululentoa. Sukupuolet ovat samannäköisiä.

Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pesii Siperian ja Kaukoidän tundralla ja taigalla. Maailman populaation koko on huonosti tunnettu, se on haarukassa 50 000–2 miljoonaa yksilöä. Lajin kanta on elinvoimainen. Se on muuttolintu, joka talvehtii Etelä-Aasiassa Pakistanista Indonesiaan. Sitä ei ole tavattu Suomessa.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pesimäaikana monentyyppisillä pohjoisilla kosteikoilla jokien, järvien ja lampien rannoilla sekä soilla. Pesii myös, taivaanvuohesta poiketen, kuivilla niityillä ja tunturikoivikoissa.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pesä on maassa hyvässä suojassa kasvillisuuden seassa. Munia on 4, joskus 3. Ilmeisesti vain naaras hautoo noin 3 viikkoa. Poikaset ovat pesäpakoisia.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maassa elävät pienet selkärangattomat ja myös siemenet.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Cramp, Stanley (päätoim.) 1985: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. Vol. III. – Oxford University Press. Hong Kong. ISBN 0-19-857506-8
  1. BirdLife International: Gallinago stenura IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 26.5.2014. (englanniksi)