Stylometria
Stylometria[1] tai stylometriikka[2] on tutkimusala, jossa tekstien tekijyyttä tutkitaan tilastollisin menetelmin erilaisten tyyliseikkojen pohjalta. Siinä tutkitaan esimerkiksi tiettyjen sanojen esiintymismääriä ja lauseiden sanajärjestyksiä.[3]
Stylometrian kehitti vuonna 1851 englantilainen matemaatikko Augustus De Morgan. Hän uskoi, että kirjailijat pystyttäisiin tunnistamaan heidän käyttämiensä sanojen keskimääräisen pituuden perusteella. Vuonna 1944 Udny Yule analysoi Paavalin ja Hippokrateen tekstejä edistyneemmin menetelmin. Tietokoneet otettiin tutkimuksen avuksi 1960-luvulla.[3]
Stylometrisin menetelmin on pyritty selvittämään muun muassa Homeroksen, Shakespearen ja Paavalin kirjoitusten tekijöitä kiistanalaisissa tapauksissa.[3] Sen avulla etsitään haamukirjoittajia myös nykyajan teksteistä.[1]
Kirjallisuuden ja muiden tekstien tekijyyden selvittämisen lisäksi stylometriaa on alettu hyödyntämään myös musiikissa ja maalaustaiteessa. Tekniikkaa käytetään myös oikeudenkäynneissä testamenttien ja tunnustuksen aitouden toteamisessa.[3] Tekniikkaa sovelletaan myös rikostutkinnassa, ja esimerkiksi kirjepommien lähettäjä Unabomber jäi kiinni kirjeidensä tyylin analyysin ansiosta.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 Mattila, Tuomas: Haamukirjoittajat: näkymättömien tekijöiden salainen maailma, s. 125–128. Gaudeamus, 2025. ISBN 978-952-345-307-4
- 1 2 Anniina Wallius: Lennon vai McCartney? Tilastotiede löytää hittibiisien todelliset tekijät ja paljastaa kirjailijat nimimerkkien takaa 3.8.2018. Yle. Viitattu 10.1.2026.
- 1 2 3 4 Johnson, Jerry: Stylometry 2024. EBSCO. Viitattu 10.1.2026.