Sture Bergwall

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sture Ragnar Bergwall (vuosina 1993–2002 Thomas Quick; s. 26. huhtikuuta 1950 Falun, Ruotsi) on ruotsalainen mies, joka tuomittiin useista murhista mutta jonka tuomiot purettiin myöhemmin uusintaoikeudenkäynneissä.

Tunnustukset ja tuomio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Quick joutui vuonna 1991 hoitoon Säterin vankimielisairaalaan useista alaikäisten raiskauksista, törkeästä tapon yrityksestä ja pankkiryöstöstä. Hän alkoi tunnustamaan terapiaistunnoissa henkirikoksia pari vuotta myöhemmin, kun häntä oltiin kotiuttamassa.[1]

Quick tunnusti yli 20 Ruotsissa, Norjassa ja Suomessa tehtyä murhaa, mutta hänet tuomittiin kuudessa oikeudenkäynnissä vain kahdeksasta vuosina 1976–1988 tehdystä murhasta.[2] Teknisten todisteiden puuttuessa ainoat todisteet Quickia vastaan olivat hänen omat kertomuksensa, jotka hän perusti murhien uutisointeihin.[1] Quick tuomittiin elinikäiseen pakkohoitoon Säterin vankimielisairaalaan.[1]

Tuomionpurut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joulukuussa 2008 Quick perui Ruotsin television dokumenttiohjelmassa tunnustuksensa ja kielsi olleensa osallinen mihinkään niistä murhista, joista hänet oli tuomittu. Hän kertoi tunnustaneensa murhat lääkkeiden vaikutuksen alaisena ja terapeuttien sekä poliisin johdattelemana.[3] Hän myös palautti nimensä Sture Bergwalliksi.

  • 28. toukokuuta 2010 tuomioistuin katsoi uusintaoikeudenkäynnissä Quickin syyttömäksi israelilaisen Yenon Levin vuonna 1988 Taalainmaalla tapahtuneeseen murhaan. Syyttäjä katsoi myös, että todisteet eivät riittäneet Quickin tuomitsemiseen toistamiseen ja luopui syytteestä.[4]
  • Syyskuussa 2010 Quickille myönnettiin uusintaoikeudenkäynti vuonna 1988 Norjassa tapahtuneesta 10-vuotiaan Therese Johannesenin murhasta, jonka tuomio perustui täysin Quickin antamiin tietoihin.[5] Oikeus vapautti Quickin kesäkuussa 2011 syytteestä.[6]
  • Tammikuussa 2012 hovioikeus purki tuomion, joka koski 11-vuotiaan Johan Asplundin murhaa. Asplund katosi Sundsvallissa 7. marraskuuta 1980 eikä hänen ruumistaan koskaan löydetty. Quick oli tunnustanut 13 vuotta myöhemmin surmanneensa pojan. Rikostekninen näyttö oli puutteellista.[7] Tuomioistuin palautti jutun käräjäoikeuden käsiteltäväksi. Maaliskuussa 2012 syyttäjä Jonas Almström kuitenkin luopui syytteestä.[8]
  • Syyskuussa 2012 purettiin tuomio, jonka Quick sai kahden norjalaisen naisen murhasta.[9]
  • Toukokuussa 2013 Quick vapautettiin hollantilaisen parin vuonna 1984 tapahtuneesta murhasta.[10]
  • Heinäkuun viimeisenä päivänä vuonna 2013 Quick vapautettiin viimeisistäkin murhasyytteistä.[11]

Myöhemmät vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viimeisen tuomionpurun jälkeen Bergwall anoi hallinto-oikeutta vapauttamaan hänet pakkohoidosta. Ennen päätöksen tekemistä hallinto-oikeus määräsi Bergwallin uuteen mielentilatutkimukseen 23. lokakuuta 2013.[12] Joulukuussa valmistuneessa mielentilatutkimuksessa todettiin, että Bergwallin hoidon pitää jatkua, mutta hänet pitäisi päästää suljetusta pakkohoidosta avohoitoon.[13]

19. maaliskuuta 2014 Falunin hovioikeus päätti, että Bergwall pääsee välittömästi vapaaksi. Päätöksen mukaan hän ei saa käyttää alkoholia tai huumaavia aineita ja hänen on säännöllisesti käytävä avohoidossa. Bergwall aikoo muuttaa asumaan Jämtlandiin,[14] ja hän aikoo kirjoittaa kokemuksistaan kirjan.[15]

Ruotsin korkeimman oikeuden oikeusneuvos Göran Lambertz on tuomionpurkujen jälkeen yhä väittänyt, että Bergwallille langetetut tuomiot olivat oikeita, ja hän julkaisi vuonna 2015 kirjan Quickologi, jossa puolustaa kantaansa. Kirjan vahvimmasta perustelusta löytyi kuitenkin olennainen asiavirhe.[16]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Lumikero, Kari: Ruotsin rikoshistorian emämoka? Murhista syyttömänä tuomittu vapautumassa MTV. 11.12.2013. Viitattu 12.12.2013.
  2. Kahdeksasta murhasta tuomittu saa uuden oikeudenkäynnin Ruotsissa Helsingin Sanomat. 17.12.2009. Viitattu 24.9.2010.
  3. Ruotsalainen sarjamurhaaja perui tunnustuksensa Helsingin Sanomat. 15.12.2008. Viitattu 24.9.2010.
  4. Kymmeniä murhia tunnustanut ruotsalaismies vapautui syytteestä Helsingin Sanomat. 28.5.2010. Viitattu 24.9.2010.
  5. Murhia tunnustanut ruotsalaismies saa uuden oikeudenkäynnin Helsingin Sanomat. 24.9.2010. Viitattu 24.9.2010.
  6. Murhia tunnustanut ruotsalaismies vapautui jo toisesta murhasta Lapin Kansa. 10.6.2011. Viitattu 19.6.2011.
  7. Thomas Quick får resning i Johan-målet Aftonbladet. 18.1.2012. Viitattu 25.3.2012.
  8. Quick-åtal i Johanfallet läggs ned Aftonbladet. 14.3.2012. Viitattu 25.3.2012.
  9. Ruotsi purkaa muka-sarjamurhaajan tuomioita Iltalehti. 24.9.2012. Viitattu 26.9.2012.
  10. Sarjamurhat tunnustaneen tuomioista kaksi purettiin Ruotsissa Iltalehti. 21.5.2013. Viitattu 22.5.2013.
  11. Viimeisetkin syytteet sarjamurhaajaksi epäiltyä vastaan nurin Ruotsissa Ilta-Sanomat. 31.7.2013. Viitattu 31.7.2013.
  12. Mielonen, Matti: Ruotsin "syytön sarjamurhaaja" uuteen mielentilatutkimukseen Helsingin Sanomat. 23.10.2013. Viitattu 23.10.2013.
  13. Kauhanen, Anna-Liisa: Ruotsissa sarjamurhatuomioista vapautetun miehen pakkohoito jatkuu Helsingin Sanomat. 16.12.2013. Viitattu 16.12.2013.
  14. Kervinen, Elina: Syyttömäksi todettu Ruotsin tunnetuin "sarjamurhaaja" laskettiin vapaaksi Helsingin Sanomat. 19.3.2014. Viitattu 19.3.2014.
  15. STT-TT: Ruotsalainen valesarjamurhaaja vapaaksi yli 20 vuoden jälkeen Ilta-Sanomat. 19.3.2014. Viitattu 19.3.2014.
  16. Gazett, Daniel: Lambertz: Ett pinsamt fel och det beklagar jag SVT Nyheter. 15.5.2015.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Josefsson, Dan: Mannen som slutade ljuga. Stockholm: Lind & Co., 2013. ISBN 978-91-7461-210-3.
  • Kwast, Christer van der: Bortom rimligt tvivel: Thomas Quick och rättvisan. Bladh by Bladh, 2015. ISBN 978-91-87371-51-6.
  • Lambertz, Göran: Quickologi. Lidingö: Fri tanke, 2015. ISBN 978-91-8751-327-5.
  • Mattsson, Janne: Gåtan Thomas Quick. Stockholm: Leopard, 2002. ISBN 91-7343-008-0.
  • Råstam, Hannes: Fallet Thomas Quick: Att skapa en seriemördare. Stockholm: Ordfront, 2012. ISBN 978-91-7037-604-7.
  • Råstam, Hannes: Kuinka tehtiin sarjamurhaaja: Thomas Quickin tapaus. (Fallet Thomas Quick, 2012.) Alkusanat Leif G. W. Persson. Jälkisanat Mattias Göransson. Suomentanut Tarja Lipponen. Helsinki: Johnny Kniga, 2013. ISBN 978-951-0-39868-5.
  • Svartström, Anna: Samsyn i utredningen ledde till att Quick fälldes. Hufvudstadsbladet, 6.6.2015, s. 17.
  • Svensson, Pelle: Quick: Den stora rättsskandalen. Stockholm: Blue Publishing, 2009. ISBN 978-91-977382-3-1.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]