Strömberg (yritys)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Oy Strömberg Ab
Perustettu 1889
Perustaja Gottfrid Strömberg
Kotipaikka Helsinki
Toimiala sähkötekniikka
Emoyhtiö ABB (nykyisin)

Oy Strömberg Ab oli suomalainen sähköteknisen alan yritys. Se sai alkunsa Berliinissä sähkötekniikkaa opiskelleen Gottfrid Strömbergin Helsinkiin vuonna 1889 perustamasta Gottfr. Strömbergin sähköliikkeestä, josta tuli Ab Gottfr. Strömberg Oy -niminen osakeyhtiö vuonna 1909. Myöhemmin nimi muuttui vielä lyhyempään muotoon Oy Strömberg Ab. Fuusion seurauksena vuonna 1983 yrityksen nimi muuttui muotoon Kymi-Strömberg Oy ja edelleen vuonna 1988 ABB Strömberg ja viime vuosina puhtaasti ABB:n Suomen yksikkö.

Yrityksen perustaminen ja toiminta Venäjän vallan aikana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yritys toimi aluksi Kampissa, jonne se perusti 1891 dynamotehtaan. Ensimmäisen vuosikymmenen ajan Gottfrid Strömberg oli yhtä aikaa toimitusjohtaja, kaupallinen johtaja, suunnittelujohtaja, teknillinen johtaja ja talousjohtaja. 1890-luvulla yrityksessä ei ollut vielä muita insinöörejä kuin Strömberg itse. Työntekijöitä oli tässä vaiheessa yli 40. Vuosisadan vaihteessa Strömbergin liiketoiminta oli laajentunut niin suureksi, että oli tarve saada laajempi tontti tehtaan toiminnalle. Strömbergin tehdas muutti 1898 Sörnäisiin. Tehtaan toiminta vakiintui 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Strömbergistä tuli suomalaisen teollisuuden konetoimittaja. Strömberg tunnisti myös silloisten kotimarkkinoiden kasvukohteet eli talonrakentamisen ja asuinrakennuksissa tapahtuvan sähköistämisen. Strömberg pääsi mukaan myös silloin käynnistyneisiin julkisiin hankintoihin eli kaupunkien sähkölaitoksiin. Tällöin Strömberg aloitti suurten sähkölaitoksia varten kehitettyjen tasavirtageneraattoreiden valmistamisen.[1][2]

Kilpailua suomalaismarkkinoista käytiin 1900-luvun alussa saksalaisten Siemensin ja AEG:n sekä ruotsalaisen Asean kanssa. Sen aikaisessa toiminnassa Strömberg oli enemmän yksityisten tuotteiden toimittaja, kun taas saksalaiset ja ruotsalaiset kilpailijat olivat päässeet jo sarjatuotantoon. Strömberg oli 1900-luvun alussa päässyt myös Venäjän markkinoille, jolloin Strömbergin dynamoita ja valaistuslaitoksia myytiin Pietariin. Teollinen muuntajavalmistus alkoi vuonna 1913. Muuntajista tulikin yritykselle sittemmin 1920-luvulla tärkeä tuote.[3][4]

Vuonna 1909 Strömberg joutui yrityksen kasvun vuoksi laajentamaan yrityksen omistusta ja vastuunkantajia. Gottfrid Strömberg säilytti itsellään hallituksen puheenjohtajan ja toimitusjohtajan tehtävät. 1910-luvulla tehtaan toiminta laajeni niin, että koko Sörnäisten tontti oli otettava tehdaskäyttöön. Työntekijöitä oli tällöin yli 200. Uutta laajempaa tehdasaluetta varten etsittiin samanaikaisesti uutta tonttia, joka löytyi Pitäjänmäeltä vuonna 1911, jolloin uuden tehtaan suunnittelu myös käynnistyi. Yhtiö oli kehittänyt vaihtovirtakoneen, jonka ensimmäinen suuri toimitus tuli Myllykosken puuhiomoon vuonna 1912. Siitä alkoikin uuden tuotteen esiinmarssi, joka saikin 1920-luvulla vallitsevan aseman sähköistyksessä.[5][6]

Kesällä 1914 käynnistynyt ensimmäinen maailmansota lisäsi Strömbergin tuotteiden kysyntää. Venäjän armeija tarvitsi monenlaisia sähköteknisiä ja myös muita konepajatuotteita. Maksut tulivat ruplina ja ajallaan. Yhtiö oli aina ensimmäiseen maailmansotaan asti tuonut tarvitsemansa kojeet pääasiassa Saksasta. Sodan vuoksi tuonti tyrehtyi, ja yritys joutui organisoimaan oman kojetuotantonsa. Valmistusohjelmaan tuli tällöin kojekaapit, erilaiset katkaisijat, kytkimet, sulakkeet, jännitteensäätäjät sekä kokonaiset kojetaulut. Tuotantoon tuli myös lukuisia armeijan tarvikkeita, joiden valmistusta siirrettiin jo osin Pitäjänmäelle. Tällaisia sotatarvikkeita olivat muun muassa kranaatinsytyttimet, jotka matkasivat Strömbergin tehtaalta Venäjän armeijalle. Tilanne oli suotuisa niin kauan kuin sotaa käytiin. Työntekijämäärä kohosi aina 800:aan. Maailmansodan päättyminen itärintamalla vuoden 1917 aikana tyrehdytti Venäjän-kaupan. Kaupan osuus oli kohonnut 90 prosenttiin yrityksen liikevaihdosta. Venäjän toimitusten romahdettua työntekijämäärä putosi alle 300:n.[7][8]

Gottfrid Strömberg menettää valtansa yrityksessä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen itsenäistyttyä tammi–toukokuussa 1918 käyty sisällissota pysäytti tehtaan toiminnan neljäksi kuukaudeksi. Lisäksi Gottfrid Strömbergin valta perustamassaan yrityksessä lipui hänen käsistään valuuttatappioiden vuoksi. Hän uskoi Suomen markan vahvistumiseen eikä toisaalta realisoinut kertyneitä ruplia. Lisäksi hänen henkilökohtainen omaisuutensa puolittui avioeron myötä. Siinä aviovaimo Jenny Stromberg sai vuonna 1919 puolet Strömbergin omaisuudesta. Jenny myi osuutensa yrityksestä saksalaiselle Siemensille ja sveitsiläiselle Brown, Boveri & Cie.:lle. Lisäksi samaan aikaan ruotsalainen Asea yritti vallata yritystä. Gottfrid Strömberg ei ollut siihen valmis luopumaan osakkeistaan. Hän luopui kuitenkin toimitusjohtajan tehtävistä ja toimi edelleen hallituksen puheenjohtajana.[9][8]

Vuonna 1920 yhtiön oli pakko alaskirjata mittavat 2,5 miljoonan markan valuuttakurssitappiot. Vuoden 1921 tilinpäätöksen pelasti fuusio Suomen Sähköteollisuuden kanssa ja nimeksi tuli Suomen Sähkö Oy Gottfr. Strömberg – Finska Elektriska Aktiebolaget Gottfr. Strömberg. Koska yrityksen talous oli huonossa kunnossa, yrityksen oli myytävä omaisuuttaan. Vuonna 1922 yritys joutui myymään omistamansa osan Suomen Kaapelitehdas Oy:stä Suomen Gummitehdas Oy:lle.[7] Vuonna 1924 rahoittajana toiminut Kansallispankki nimitti saneerajaksi yritykseen insinööri Harald Herlinin, joka pian osti yhtiöstä sen hissitoiminnan. Hissitoiminta oli perustettu Strömbergin tytäryhtiönä Oy Kone Ab:n nimellä vuonna 1910. Herlin toimi Strömbergin saneerajana vuosina 1924–1929. Valta Strömbergin järjestelyissä siirtyi rahoittajille. Yhtiön perustajalle Gottfrid Strömbergille jäi hallituspaikka, ja hän osallistui hallituksen kokouksiin ”vain kutsuttaessa”. Vuonna 1930 yrityksen osake-enemmistö eli 58 % siirtyi ruotsalaiselle Asealle ja sveitsiläiselle Brown, Boveri & Cie:lle toiminnan jatkuessa kuitenkin ennallaan omana suomalaisena yrityksenään Strömbergin nimellä. Entisillä omistajilla oli tämän jälkeen jäljelle jäänyt vähemmistöosuus yrityksestä.[8]

Yritystoiminnan kehittymistä edesauttoi 1920-luvulla vaihtovirran läpilyönti sähköistyksissä. Kehittyvä Suomen metsäteollisuus myös edesauttoi Strömbergin liiketoimintaa. Myytäviä tuotteita olivat vaihtovirtakoneet, muuntajat ja oikosulkumoottorit.

Suuryritykseksi – Strömbergin toiminta Helsingin Pitäjänmäellä ja Vaasassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Strömbergin valmistama hakuvalonheitin Espoon Haukilahdessa vuonna 1940.

Mukana 1930-luvun suomalaisen talouselämän kasvussa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Strömberg muotoutui 1930-luvulla varsinaiseksi teollisuusyritykseksi. Tällöin tehdastuotanto ohitti asennustoiminnan yrityksen kokonaisliikevaihdossa.[10] Vuonna 1934 Sörnäisten tehdas tuhoutui tulipalossa, ja Strömberg muutti viimeisimpään toimipaikkaansa Pitäjänmäen teollisuusalueelle. Työntekijöitä yrityksessä oli vuoden 1934 lopulla Pitäjänmäellä lähes 700.

1930-luku oli Suomessa taloudellisen kasvun aikaa. Vahvan sysäyksen sähkötekniselle teollisuudelle antoi valtion päätös valjastaa Imatrankoski sähköenergian tuotantoon. Samoihin aikoihin yhtiössä kehitettiin uusi täysin suljettu oikosulkumoottori, jolla se pystyi kilpailemaan menestyksellisesti puunjalostusteollisuuden vaativissa käyttöympäristöratkaisuissa. 1930-luvun lopulla yhtiö sai markkinoille uudistetut kolmi- ja yksivaihemuuntajatyypit. Uusina tuotteina yritys alkoi valmistaa sähköliesiä, liikennevälineiden voimansiirtolaitteita, valaistuslaitteita, tuuletinlaitteita ja ilmansuodatinlaitteita. [11][12]

Sotien aika – laajentuminen Vaasaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sotien aikana 1943 Strömbergin omistus muuttui suomalaiseksi, kun tehtiin suunnattu osakeanti suomalaisrahoittajille.[8] Lisäksi toinen maailmansota ja erityisesti jatkosodan viime vaiheen ankarat Helsingin suurpommitukset helmikuussa 1944 saivat aikaan sen, että tuotantoa siirrettiin Vaasaan, jossa Strömbergin tehdas Huutoniemellä aloitti toimintansa. Se katsottiin Helsinkiä turvallisemmaksi paikaksi muun muassa sotatarviketuotannolle, johon Strömberg osallistui. Sotatarvikkeina valmistettiin muun muassa panssariammuksia, sytyttimiä ja tulenjohtolaitteita.

Sotavuosina kojeet nousivat koneiden jälkeen suurimmaksi tuoteryhmäksi. Kojeiden merkitys nousi sodan jälkeen tuontisäännöstelyn vuoksi entistä suuremmaksi. Sotavuosina käynnistettiin myös suurten vesivoimageneraattoreiden valmistus. Sotaa seuranneena 20 vuotena yritys valmisti kaikkiaan viisikymmentä vesivoimageneraattoria. Työntekijämäärä Pitäjänmäellä oli vuoden 1945 lopulla 1 600 henkilöä.[13]

Sotien jälkeinen sotakorvausaika ja vahva yrityksen kasvu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sotien jälkeen Strömberg oli merkittävä tekijä niin Suomen sotakorvaustomituksissa kuin Suomen sähköistämisessä. Sotakorvaustuotteita olivat muuntajat, moottorit, generaattorit ja erilaiset kojeet. Strömbergin osuus Suomen sotakorvaustoimituksista oli noin 4 % – suurimmillaan se oli vuosina 1945, 1948 ja 1949 eli noina vuosina noin neljännes. Yrityksen kasvu sodan jälkeen vuodesta 1945 aina 1950-luvun aluun oli Strömbergin historian nopeinta. Strömberg nousi sotien jälkeen Suomen kymmenen suurimman teollisuusyrityksen joukkoon niin liikevaihdon kuin työntekijän määrän osalta.

Vaasan yksikön tuotanto pääsi käyntiin välittömästi sotien jälkeen 1945. Tuotantoyksiköt rakennettiin ns. Strömberg Parkin alueelle. Alueelle rakennettiin vuosina 1941–48 konetehdas, moottoritehdas ja kontaktoritehdas. Seuraavassa vaiheessa Parkin alueelle rakennettiin 1950–1956 muuntajatehtaat, liesitehdas ja korkeajännitelaboratorio. Vaasan tehtailla työskenteli parhaimmillaan 5 000 Strömbergin työntekijää. Suomalaisille kotitalouksille Strömberg tulikin tutuksi ennen kaikkea sähköliesistä, joiden tuotantoa varten perustettiin Vaasaan vuonna 1955 oma liesitehdas.[14]

1960-luku oli vahvan tuotekehityksen aikaa. Vuonna 1965 tehty päätös rautateiden sähköistämisestä toi tilauksia Strömbergille. Strömberg toimitti yhdessä Valmetin kanssa VR:n tarvitseman sähköjunakaluston. Sähköjunien moottorikäyttöön Strömberg kehitti tyristorikäyttöisen tasavirtakatkojan.[15] Vuonna 1970 Valtionrautatiet tilasi osana idänkauppaamme Sr1-sähkövetureita Neuvostoliitosta. Niihin tuli kuitenkin Strömbergin kehittämä tasavirtamoottoreille soveltuva veturin tehonsäätö- ja ohjauselektroniikka.[16] 1970-luvun alussa Strömberg käynnisti vuosia kestäneen tutkimusohjelman, jota johti DI Martti Harmoinen ja joka tähtäsi vaihtovirtamoottorin taajuusmuuttajan kehittämiseen. Yksi keskeisistä asioista oli päätös käyttää pulssinleveystekniikkaa moottoriin kierrosnopeuden säätöön. Ensimmäinen suuri käyttökohde oli Helsingin metro, joka otettiin käyttöön 1982.[17] Helsingin metrossa käyttöönotettua tekniikkaa ei oltu aikaisemmin käytetty missään. Helsingin metro oli maailman ensimmäinen taajuusmuuttajatekniikkaa ja oikosulkumoottoreita käyttävä kulkuneuvo.[18] Näin kehitetyt taajuusmuuttajat oikosulkumoottoreiden nopeuden säätöön nousivat keskeiseksi vientimenestykseksi. Elektroniikan mukaantulo tuli keskeiseksi tekijäksi Strömbergin tuotteissa. Puolijohdetekniikkaa käytettiin generaattorien jännitteen säätöön ja sen jälkeen paperikoneiden konekäyttöön. Tehoelektroniikan alueella markkinoille tuotiin elektroninen rele.

1980-luvun alussa Strömbergin omistajilla, joita olivat pääasiassa omat asiakkaat, ei ollut varaa rahoittaa yritystä. Oy Tampella Ab luopui jo vuonna 1975 taloudellisten vaikeuksien vuoksi Strömberg-omistuksestaan myyden ne Kymi-Kymmene Oy:lle. Lisäksi ASEA myi 1980-luvun alussa Strömberg-omistuksensa myös Kymi-Kymmenelle, jolloin Kymi-Kymmenen Strömberg-omistus nousi 75 %:iin. Lopulta vuonna 1983 kaksi yhtiötä, Kymi-Kymmene ja Oy Strömberg Ab, fuusoitiin Kymi-Strömberg Oy:ksi. Yhtiöllä oli tällöin kaksi tuotantoryhmää: teollisuusryhmä Kymi keskittyi metsä- ja kemianteollisuuteen sekä teollisuusryhmä Strömberg sähkö-, elektroniikka- ja metalliteollisuuteen. Fuusion keskeinen rakentaja oli vuodesta 1972 Strömbergiä johtanut vuorineuvos Fredrik Castrén, josta oli tullut Kymi-Strömbergin toimitusjohtaja fuusiovaiheessa, mutta hän sai väistyä vuonna 1986, kun kahden erilaisen yrityskulttuurin eli Kymin ja Strömbergin fuusio ei osoittautunutkaan menestykseksi.

Vähän myöhemmin siihen yhdistettiin vielä metsäteollisuusyritys Kaukas, jonka johtajana toimi Casimir Ehrnrooth. Ehrnrooth nousi Kymi-Strömbergin johtoon ja hänen johdollaan Strömbergin osuus myytiin ASEA:lle. Myynnin tavoitteena oli Kymi-Strömbergin omistajilla vahvistaa päätoimialaa eli metsäteollista osaa tulevia kansainvälisiä yhdentymisiä ajatellen.[19]

Strömberg osaksi ABB-konsernia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1987 Strömberg siirtyi ruotsalaisen ASEA:n omistukseen, ja vuonna 1988 ASEA:n nimi muuttui fuusion kautta ABB:ksi. ABB on jatkanut toimintaansa Strömbergin Helsingin ja Vaasan tehtailla, ja se työllistää Suomessa 6 600 henkilöä.[20]

Johto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toimitusjohtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[21]

Hallituksen puheenjohtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[22]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Kaartinen 1989, s. 8–9.
  2. ↑ Herlin 2003, s. 46.
  3. ↑ Kaartinen 1989, s. 10–11.
  4. ↑ Kortelainen 2014, s. 52–53.
  5. ↑ Kaartinen 1989, s. 13.
  6. ↑ Kortelainen 2014, s. 54.
  7. ↑ a b Kaartinen 1989, s. 14.
  8. ↑ a b c d Kortelainen 2014, s. 55.
  9. ↑ Herlin 2003, s. 97.
  10. ↑ Kaartinen 1989, s. 15.
  11. ↑ Kaartinen 1989, s. 15–16.
  12. ↑ Herlin 2003, s. 94.
  13. ↑ Kaartinen 1989, s. 16.
  14. ↑ Kaartinen 1989, s. 16–17.
  15. ↑ Herlin 2003, s. 123.
  16. ↑ Repo, Harri: Strömberg melkein toimitti sähkökäytöt neuvostovetureihin – miksi kauppa kaatui? Tekniikka&Talous – Tekniikan Historia, 26.3.2014. Artikkelin verkkoversio. [vanhentunut linkki]
  17. ↑ Metrosta maailmalle 2013. ABB. Viitattu 2.1.2019.
  18. ↑ Sähkömoottorin kaasupolkimen kehittäjä 2016. Tekniikan Akateemiset 35/120. Arkistoitu 3.1.2019. Viitattu 2.1.2019.
  19. ↑ Herlin 2003, s. 156–157.
  20. ↑ Raunio, Helena: Suomen ABB:n tilauksissa kaikkien aikojen ennätys. Tekniikka&Talous, 14.2.2013. Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  21. ↑ Hoffman 1989, s. 515.
  22. ↑ Hoffman 1989, s. 513.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Strömberg_(yritys)&oldid=22049547”