Strowgerin kytkin

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Strowgerin kytkin on sähkömekaaninen laite.
Numeron valitsimien rivistö.

Strowgerin kytkin oli Almon Brown Strowgerin vuonna 1891 patentoima ensimmäinen puhelinkytkin, joka mahdollisti puhelimen numeronvalitsimen käytön ja aloitti puhelinvaihteen automatisoinnin.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kytkimen keksimisen taustasta kerrotaan tarinaa, että Kansas Cityssä asuva hautausurakoitsija Almon Strowger (1839-1902) oli sitä mieltä, että hän menetti asiakkaita, koska paikallisessa käsivälitteisessä puhelinvaihteessa oli töissä hänen kilpailijansa vaimo, joka ohjasi hautausurakoitsijalle pyydetyt puhelut aviomiehelleen. Tämä epäily motivoi Strowgerin kehittämään numerovalintajärjestelmää, jolla pääsisi eroon puhelinvälittäjistä. Strowger kehitti tämän vuoksi laitteen, jota myöhemmin kutsuttiin "Strowbergin kytkimeksi". Se mahdollisti puhelun välityksen numerovalitsimella valitulle kohteelle ohitse käsivälitteisen vaihteen.[1]

Keksintönsä kaupallistamiseksi Strowger perusti Strowger Automatic Telephone Exchange Companyn vuonna 1891. Vuonna 1892 yritys asensi ja avasi ensimmäisen puhelinvaihteen 75 asiakkaalle LaPorten kaupungissa, Indianassa. Ensimmäisissä automaattipuhelimissa valintakiekon sijaan oli kaksi näppäintä, joita soittajan piti painaa niin monta kertaa, että vaihteen kytkimet askelsivat oikealle linjalle ja avasivat sen. Ensimmäiset puhelinnumerot olivat siis kaksinumeroisia ja vaihteen kapasiteetti oli 99 puhelinta. Vuonna 1896 yritys toi markkinoille ensimmäisen valintakiekkopuhelin, mitä ratkaisua sitten puhelimet hyödynsivät 1900-lopulle saakka.[2]

Englantilainen Strowgerin kytkin, malli BPO 2000

1896 Strowger myi patenttinsa työtovereilleen ja vuonna 1898 hän myi myös osakkeensa yrityksestä, joka silloin toimi nimellä Automatic Electric Company.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Chaline, Eric: 50 konetta, jotka muuttivat maailmaa (50 Machines that Changed the Course of History). Suom. Veli-Pekka Ketola. Quid Publishing, (suom. versio Moreeni 2013), 2012. ISBN 978-952-254-160-4. Suomi

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Chaline, sivut 101
  2. Chaline, sivut 100-103