Strengbergin tupakkatehdas

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Strengbergin tupakkatehdas.

Strengbergin tupakkatehdas oli 1762–1998 Pietarsaaressa toiminut tupakkatehdas.

Tehdasrakennuksen vanhempi punatiilinen osa on arkkitehtitoimisto Grahn, Hedman & Wasastjernan suunnittelema ja se on valmistunut 1898. Pallomaisen kellotornin hallitsema uudempi osa on arkkitehti Torben Grutin suunnittelema ja se on valmistunut 1909.[1] Kyseinen kello on läpimitaltaan pohjoismaiden suurikokoisin kello.[2]

Strengbergin tupakkatehtaan osuus Suomen tupakkamarkkinoista oli alimmillaan pulavuosina vajaa 20 %. Enimmillään markkinaosuus oli vuonna 1935 38 %.[3]

Vuonna 2018 Pietarsaaren sanomien järjestämässä äänestyksessä Strengbergin tupakkatehdas valittiin Pietarsaaren kauneimmaksi rakennukseksi.[4]

Nykyään tupakkatehtaan tiloissa toimii tupakkamuseo. Museo perustettiin 1930-luvulla. Museo oli 11 vuotta suljettuna, kunnes se avattiin uudelleen vuonna 2019.[5][6]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1700-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1745 valtiovalta määräsi kaupunkien porvarit viljelemään tupakkaa kotimaisten tupakkakehräämöjen raaka-aineeksi. Pietarsaaressa epäiltiin ilmaston soveltuvuutta tupakan viljelyyn, sillä etelämpänäkin pakkanen oli usein tuhonnut sadon. Vaasan läänin maaherran usean kehotuksen jälkeen viljely aloitettiin Pietarsaaressa. Tupakantaimet eivät ehtneet kasvaa täysikasvuisiksi ennen yöpakkasia. Lähin tupakkakehräämö oli tuohon aikaan Vaasassa.[7]

Keino viljelykustannusten kattamiseksi oli ryhtyä itse raaka-aineen jalostajaksi. Marraskuussa 1761 neljä Pietarsaarelaista kauppiasta ilmoitti maistraatille haluavansa perustaa tupakkatehtaan. Maistraatti lähetti anomuksen kauppakollegiolle Tukholmaan. Pietarsaaren tupakkatehtaalle myönnettiin oikeus tupakan valmistamiseen elokuussa 1762. Pormestari Lars Blom merkitsi 32:sta osuudesta neljä, 11 muuta osakasta kukin kaksi tai kolme. Epävakaan taloudellisentilanteen vuoksi tuotanto kehräämössä alkoi vasta 1767.[8]

Niclas Malm johti tupakkatehdasta vuodesta 1766 kuolemaansa 1785 asti.[9] Malmin Kuoleman jälkeen tehdasta ryhtyi johtamaan hänen vävynsä Adolph Lindskog, joka hankki omistukseensa koko tehtaan. Lindskog omistuksen aikana tehtaan tuotanto oli enimmillään noin 38 000 kiloa. Tuolloin tehdas valmisti toppatupakkaa, kehrättyä puristettua rullatupakkaa, sekä nuuskaa. Valmisteet myytiin Pietarsaaressa sekä lähialueella.[10]

1800-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Adolph Lindskogin kuoltua 1838, tehtaan omistus siirtyi hänen lapsilleen. He joutuivat myymään tehtaan taloudellisten vaikeuksiensa vuoksi vuonna 1842. Kaksi kolmas osaa tehtaasta siirtyi neljän kauppiaan haltuun. Yksi heistä oli Philip Ulric Strenberg, joka lunasti lunasti kolmen muun kaupiiaan osuudet itselleen vuonna 1851. Kolmas kolmannes siirtyi Vuonna 1845 apteekkari Victor Schaumanille. Vuonna tehtaan nimeksi muutettiin Ph. U. Strengberg & C:o Tobaks-Fabrik.[11]

Vuonna 1851 Strengbergin tehdasta laajennettiin ja uudenaikaistettiin. Nuuskaosasto koneellistettiin ja myös purutupakkaosasto uudenaikaistettiin. Kaupungin tupakkaviljelmät toimittivat tehtaalle raakatupakkaa 1860-luvulle saakka, jolloin viljely lopetettiin useiden katovuosien jälkeen.[12]

Tehtaan omistaneet Philip Ulric Strenberg ja Victor Schauman kuolivat molemmat vuonna 1872.[13] Tehtaan omistus siirtyi heidän leskilleen. Osakeyhtiöksi tupakkatehdas muutettiin vuonna 1881. Yhtiön nimi muuttui muotoon Ph. U. Strenberg & Co Aktiebolag.[14]

1880-luvun alussa tehdas valmisti satojatuhansia savukkeita vuodessa. Vuosikymmenen lopulla tehdas valmisti vuodessa useita miljoonia savukkeita. Vuosisadan vaihteen uudistusten myötä tuotanto kasvoi yli 100 miljoonaan savukkeeseen vuodessa.[15]

Tehtaaseen hankittiin 1889 höyrykäyttöinen generaattori, ensimmäisenä pietarsaarelaistyöpaikkana se sai sähkövalon vuosien 18961900 aikana. Tehdas laajeni käsittämään koko korttelin ja oli kaupungin suurin työnantaja.[16] Parhaimmillaan Strengbergillä oli 1 600 työntekijää.[17] Tehtaan pihalle rakennettiin vuonna 1898 voimalaitos, joka tuotti kaiken tehtaan tarvitseman sähkön.[18]

1900-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1920-luvulla Strengberg oli Suomen ja Pohjoismaiden suurin tupakkatehdas, työväkeä oli 1 300 ja osakepääomaa 30 miljoonaa markkaa. Yhtiö perusti tehtaan 1903 Härnösandiin, 1912 Osloon ja Kööpenhaminaan, mutta kaikki lakkautettiin melko pian.[19]

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen tehtaan tulos jäi tappiolliseksi. 1920-luvun puolivälissä kasvuvahti hidastui. Vuosina 1929–1931 hiipui lähelle puolta vuoden 1924 lukemista. Maailmansotien välisen ajan huippuvuosi oli 1935.[20]

Suomessa toimi 1900-luvulla kymmeniä tupakkatehtaita. Tupakkamerkkejä oli pari tuhatta piipputupakat ja sikarit mukaan lukien. Strengberg valmisti esimerkiksi Saimaata. Sitä valmistettiin vuoteen 1980 asti.[21][22]

H. Borgström Jr Tobaksbabriks Ab Helsingin Pohjoisrannassa joutui taloudellisiin vaikeuksiin. Strengberg osti sen 1919 ja lopetti sen toiminnan 1928.[19][23]

Strengberg siirtyi Oy Rettigin omistukseen vuonna 1976. 1990-luvulla tehtaan osti tupakkayritys R. J. Reynolds, joka sittemmin myi sen Swedish Matchille. Tehdas lakkautettiin vuonna 1998.[12]

Nuuska[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Historian professori Oscar Nikula kirjoittaa teoksessaan Strengbergs 1762–1962 nuuskasta: "Pietarsaaren nuuska oli ollut [...] korkeassa kurssissa 1700-luvulla ja tehdas valmisti sitä yhä runsaasti. Nuuska ei ollut pelkästään nautintoaine, vaan sitä pidettiin eräillä tahoilla tehokkaana lääkkeenä hammassärkyä, päänsärkyä, jäykkäkouristusta, kaatumatautia ja syöpää vastaan." Esimerkiksi vuonna 1854 Strengberg valmisti kuutta nuuskalaatua, kolmea nenänuuskaa Jakobstads rappé, West rappé ja Melange rappé ja kolmea suunuuskaa Ordinärt No 1, Ordinärt No 2 ja Ordinärt No 3.

Virginia-nuuskatehdas Tampereella aloitti 1898 kilpailun nuuskamarkkinoista. Suurin tuottaja Strengberg toi markkinoille oman nuuskansa Stjärnsnus, ja sillä se sai Virginian markkinoilta. Ostettuaan Borgströmin Strengberg jatkoi myös entisen kilpailijansa nuuskamerkkien valmistusta. Vuoden 1908 aikoihin nuuskaa valmisti kaksi tehdasta; Strengberg ja W. Falk & Co.[12]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Nikula, Oscar, Strengberg 1762–1962, suom. Lisa Ahlblad, Ph. U. Strenberg & K:ni ab, 1962

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pekka Toivanen, Fjalar Finnäs, Kai Hoffman: Pietarsaaren historia osa IV. Pietarsaaren kaupunki, 2002

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pietarsaari. Kaupunginkirkko ja Pohjoisnummen kaupunginosa (Skata) Rakennettu kulttuuriympäristö. Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt 1993 -luettelo. Museovirasto. Viitattu 21.2.2009.
  2. Puoli vuosisataa tupakkatehtaalla proliitto.fi. 13.6.2012. Viitattu 16.3.2019.
  3. Pekka Toivanen, Fjalar Finnäs, Kai Hoffman 2002, sivut 345
  4. Tupakkatehdas äänestettiin Pietarsaaren kauneimmaksi rakennukseksi keskipohjanmaa.fi. 17.4.2018. Viitattu 16.8.2019.
  5. Laura Airola: Pietarsaaren uuteen tupakkamuseoon tutustui yli 200 kävijää neljässä tunnissa keskipohjanmaa.fi. 3.8.2019. Viitattu 3.8.2019.
  6. Tupakkatehdas teki pohjalaiskaupungista naisvaltaisen ja kaksikielisen – nykyään paheksuttujen tuotteiden historia on taas auki yleisölle yle.fi. 26.7.2019. Viitattu 3.8.2019.
  7. Pekka Toivanen, Fjalar Finnäs, Kai Hoffman 2002, sivut 339
  8. Pekka Toivanen, Fjalar Finnäs, Kai Hoffman 2002, sivut 340
  9. Guy Björklund: Puoli vuosisataa tupakkatehtaalla jakobstad.fi. 7.3.2016. Viitattu 16.3.2019.
  10. Pekka Toivanen, Fjalar Finnäs, Kai Hoffman 2002, sivut 340
  11. Pekka Toivanen, Fjalar Finnäs, Kai Hoffman 2002, sivut 341
  12. a b c Swedish Match
  13. Pekka Toivanen, Fjalar Finnäs, Kai Hoffman 2002, sivut 341
  14. Pekka Toivanen, Fjalar Finnäs, Kai Hoffman 2002, sivut 343
  15. Pekka Toivanen, Fjalar Finnäs, Kai Hoffman 2002, sivut 344.
  16. Jakobstad.fi
  17. RKP:n eduskuntaryhmä
  18. Pekka Toivanen, Fjalar Finnäs, Kai Hoffman 2002, sivut 343
  19. a b Pieni tietosanakirja/IV. San Remo - Öölanti 1925-1928. Otava. Viitattu 27.7.2009.
  20. Pekka Toivanen, Fjalar Finnäs, Kai Hoffman 2002, sivut 344-345
  21. Elka
  22. Yle.fi
  23. Järvenpää, Eeva: Ruskea prima oli tupakkatehtaan tavaramerkki Helsingin Sanomat. 3.9.2005. HS. Viitattu 27.7.2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylen Elävä arkisto, Reijo Perälä, Suomessa toimi ennen kymmeniä tupakkatehtaita*