Strengbergin tupakkatehdas

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Strengbergin tupakkatehdas.

Strengbergin tupakkatehdas eli Ab Ph. U. Strengberg & C:o oy oli vuonna 1762 Pietarsaareen perustettu suomalainen tupakkatehdas. Ryhmä pietarsaarelaisia perusti tupakkakehräämön, josta myöhemmin muodostui Strengbergin tupakkatehdas. Siitä tuli osakeyhtiö vuonna 1881.[1]

Tehdasrakennuksen vanhempi punatiilinen osa on arkkitehtitoimisto Grahn, Hedman & Wasastjernan suunnittelema ja se on valmistunut 1898. Pallomaisen kellotornin hallitsema uudempi osa on arkkitehti Torben Grutin suunnittelema ja se on valmistunut 1909.[2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1851 Strengbergin tehdasta laajennettiin ja uudenaikaistettiin. Nuuskaosasto koneellistettiin ja myös purutupakkaosasto uudenaikaistettiin. Kaupungin tupakkaviljelmät toimittivat tehtaalle raakatupakkaa 1860-luvulle saakka, jolloin viljely lopetettiin useiden katovuosien jälkeen.[3]

Tehtaaseen hankittiin 1889 höyrykäyttöinen generaattori, ensimmäisenä pietarsaarelaistyöpaikkana se sai sähkövalon vuosien 18961900 aikana. Tehdas laajeni käsittämään koko korttelin ja oli kaupungin suurin työnantaja.[4] Parhaimmillaan Strengbergillä oli 1 600 työntekijää.[5]

1920-luvulla Strengberg oli Suomen ja Pohjoismaiden suurin tupakkatehdas, työväkeä oli 1 300 ja osakepääomaa 30 miljoonaa markkaa. Yhtiö perusti tehtaan 1903 Härnösandiin, 1912 Osloon ja Kööpenhaminaan, mutta kaikki lakkautettiin melko pian.[1]

Suomessa toimi 1900-luvulla kymmeniä tupakkatehtaita. Tupakkamerkkejä oli pari tuhatta piipputupakat ja sikarit mukaan lukien. Strengberg valmisti esimerkiksi Saimaata. Sitä valmistettiin vuoteen 1980 asti.[6][7]

H. Borgström Jr Tobaksbabriks Ab Helsingin Pohjoisrannassa joutui taloudellisiin vaikeuksiin. Strengberg osti sen 1919 ja lopetti sen toiminnan 1928.[1][8]

Strengberg siirtyi Oy Rettigin omistukseen vuonna 1976. 1990-luvulla tehtaan osti tupakkayritys R. J. Reynolds, joka sittemmin myi sen Swedish Matchille. Tehdas lakkautettiin vuonna 1998.[3]

Nuuska[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Historian professori Oscar Nikula kirjoittaa teoksessaan Strengbergs 1762–1962 nuuskasta: "Pietarsaaren nuuska oli ollut [...] korkeassa kurssissa 1700-luvulla ja tehdas valmisti sitä yhä runsaasti. Nuuska ei ollut pelkästään nautintoaine, vaan sitä pidettiin eräillä tahoilla tehokkaana lääkkeenä hammassärkyä, päänsärkyä, jäykkäkouristusta, kaatumatautia ja syöpää vastaan." Esimerkiksi vuonna 1854 Strengberg valmisti kuutta nuuskalaatua, kolmea nenänuuskaa Jakobstads rappé, West rappé ja Melange rappé ja kolmea suunuuskaa Ordinärt No 1, Ordinärt No 2 ja Ordinärt No 3.

Virginia-nuuskatehdas Tampereella aloitti 1898 kilpailun nuuskamarkkinoista. Suurin tuottaja Strengberg toi markkinoille oman nuuskansa Stjärnsnus, ja sillä se sai Virginian markkinoilta. Ostettuaan Borgströmin Strengberg jatkoi myös entisen kilpailijansa nuuskamerkkien valmistusta. Vuoden 1908 aikoihin nuuskaa valmisti kaksi tehdasta; Strengberg ja W. Falk & Co.[3]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Nikula, Oscar, Strengberg 1762–1962, suom. Lisa Ahlblad, Ph. U. Strenberg & K:ni ab, 1962

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Pieni tietosanakirja/IV. San Remo - Öölanti 1925-1928. Otava. Viitattu 27.7.2009.
  2. Pietarsaari. Kaupunginkirkko ja Pohjoisnummen kaupunginosa (Skata) Rakennettu kulttuuriympäristö. Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt 1993 -luettelo. Museovirasto. Viitattu 21.2.2009.
  3. a b c Swedish Match
  4. Jakobstad.fi
  5. RKP:n eduskuntaryhmä
  6. Elka
  7. Yle.fi
  8. Järvenpää, Eeva: Ruskea prima oli tupakkatehtaan tavaramerkki Helsingin Sanomat. 3.9.2005. HS. Viitattu 27.7.2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylen Elävä arkisto, Reijo Perälä, Suomessa toimi ennen kymmeniä tupakkatehtaita*