Strasbourgin taistelu
| Strasbourgin taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Rooman ja alemannien sotia | |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
|
Julianus, Severus (magister equitum) |
Khnodomar, Serapio | ||||||
| Vahvuudet | |||||||
|
13 000 |
35 000 | ||||||
| Tappiot | |||||||
|
243 |
6000 | ||||||
Strasbourgin taistelu (joskus myös Argentoratumin taistelu) käytiin roomalaisen caesarin (apukeisari) Julianuksen ja germaanipäällikkö Khnodomarin välillä vuonna 357.
Alemannit olivat ryöstelleet Rooman provinsseissa, joten Julianus päätti hyökätä näitä vastaan. Armeijat kohtasivat vuonna 357 Argenturatumissa (myös Argentorate) lähellä nykyistä Strasbourgia. Alemanneilla oli noin 35 000 miestä, eli yli kaksi kertaa enemmän kuin roomalaisilla.
Taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Roomalainen jalkaväki ryhmittyivät kahteen rivistöön. Toisen rivin keskustaan asettui Primani legioona. Kummankin rivin oikeaan laitaan asettuivat auxilia-yksiköt, ensimmäiseen Cornuti ja Brachiati, toiseen riviin Batavi ja Reges. Vasenta laitaa suojasi todennäköisesti yksi tai useampi auxilia-osasto Severuksen komennossa. Paremmin ratsuväelle sopivalle oikealle sivustalle asettui ratsuväki, muun muassa kaksi vexillatiota katafrakteja sekä todennäköisesti muutama vexillatia kevyttä sekä keskiraskasta ratsuväkeä. Julianus asettui keskelle armeijaa jalkaväkilinjojen väliin scholae-henkivartijaosastoineen.
Alemannien armeija oli todennäköisesti asettunut matalan kukkulan laelle. Armeijan keskustaan oli sijoittunut kuninkaita ja päälliköitä sekä heidän paremmin varustettuja sotureita. Oikeassa laidassa väijyksessä olevia kevyitä joukkoja komensi Khnodomarin veljenpoika Serapio. Khnodomar asettui vasempaan laitaan komentamaan ratsuväkeä ja näitä tukevia kevyitä joukkoja. Joko jalkaväen vaatimuksesta, pelätessään että ratsuväki hylkäisi heidät tai uskoessaan menestyvänsä paremmin jalkaisin, ratsuväki tai ainakin osa siitä jalkautui. Khnodomar siirtyi armeijan keskustaan.
Joko ennen taistelun alkua tai sen jo alettua Severus epäili alemannien väijytystä ja pysäytti joukkonsa. Varsinainen taistelu alkoi ratsuväen kesken toisella laidalla. Alemannien ratsuväen onnistui lyödä Rooman ratsuväki joka pakeni kohti selustaa häiriten Cornuti- ja Brachiati-yksiköitä. Julianus onnistui kokoamaan osan pakenevasta ratsuväestä jalkaväkirivistöjen väliin. Katafrakti-yksikön komentajan kerrotaan haavoittuneen taistelun alussa ja yksikön kieltäytyneen liittymästä enää taisteluun, ja myöhemmin rangaistuksena tästä Julianus olisi määrännyt heidät käyttämään naisten vaatteita. Alemannit painostivat voimakkaasti Cornutia ja Brachiatia, minkä seurauksena bataavien ja Reges yksiköt siirtyivät auttamaan ensimmäistä rivistöä. Tällä välin päävoimatkin olivat liittyneet taisteluun. Alemannien keskusta hyökkäsi voimalla roomalaisten ensimmäistä rivistöä vastaan, päästen siitä läpi. Toisen rivistön Primani-legioona kuitenkin pysäytti vihollisen etenemisen. Lopulta roomalaiset onnistuivat lyömään vihollisen ja nämä kääntyivät pakoon. Alemannit menettivät noin 6 000 miestä kaatuneina taistelussa ja takaa-ajossa sekä mahdollisesti tuhansia hukkuneina heidän yrittäessään paeta Reinin yli. Roomalaisten tappiot olivat erittäin vähäiset sisältäen muun muassa neljä tribuunia, joista kaksi oli katafraktien komentajia. Alemannien päällikkö Khnodomar otettiin vangiksi.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Goldsworthy, Adrian: Rooman sotilasmahti, s. 210–211. Karisto, 2005. ISBN 951-23-4590-0.
- Goldsworthy, Adrian: Rooman puolesta. Sotilaat, jotka loivat Rooman valtakunnan. S. 414-425. Ajatus Kirjat, 2006. ISBN 951-20-6951-2
- Ammianus Marcellinus Res Gestae