Strasbourgin taistelu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Strasbourgin taistelu
Osa Rooman-alemannien sotia
Päivämäärä:

357

Paikka:

Strasbourg

Lopputulos:

Rooman voitto

Osapuolet

Rooman valtakunta

Alemannit

Komentajat

Julianus, Severus(magister equitum)

Khnodomar, Serapio

Vahvuudet

13 000

35 000

Tappiot

243

6000

Strasbourgin taistelu (joskus myös Argentoratumin taistelu) käytiin roomalaisen caesarin (apukeisari) Julianuksen ja germaanipäällikkö Khnodomarin välillä vuonna 357.

Alemannit olivat ryöstelleet Rooman provinseissa, joten Julianus päätti hyökätä näitä vastaan. Armeijat kohtasivat vuonna 357 Argenturatumissa(myös Argentorate) lähellä nykyistä Strasbourgia. Alemanneilla oli noin 35 000 miestä, eli yli kaksi kertaa enemmän kuin roomalaisilla.

Taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Roomalainen jalkaväki ryhmittyivät kahteen rivistöön. Toisen rivin keskustaan asettui Primani legioona. Kummankin rivin oikeaan laitaan asettuivat auxilia yksiköt, ensimmäiseen Cornuti ja Brachiati, toiseen riviin Batavi ja Reges. Vasenta laitaa suojasi todennäköisesti yksi tai useampi auxilia osasto Severuksen komennossa. Paremmin ratsuväelle sopivalle oikealle sivustalle asettui ratsuväki, mm. kaksi vexillatiota katafrakti ratsuväkeä sekä todennäköisesti muutaman vexillatia kevyttä sekä keskiraskasta ratsuväkeä. Julianus asettui keskelle armeijaa jalkaväki linjojen väliin scholae henkivartijaosastoineen.

Alemannien armeija oli todennäköisesti asettunut matalan kukkulan laelle. Armeijan keskustaan oli sijoittunut kuninkaita ja päälliköitä paremmina varustetuin sotureineen. Oikeassa laidassa väijyksessä olevia kevyitä joukkoja komensi Serapio. Khnodomar asettui vasempaan laitaan komentamaan ratsuväkeä ja näitä tukevia kevyitä joukkoja. Joko jalkaväen vaatimuksesta, pelätessään että ratsuväki hylkäisi heidät tai uskoessaan menestyvänsä paremmin jalkaisin, ratsuväki tai ainakin osa siitä jalkautui. Khnodomar siirtyi armeijan keskustaan.

Joko ennen taistelun alkua tai sen jo alettua Severus huomasi tai epäili alemannien väijytystä ja pysäytti joukkonsa. Varsinainen taistelu alkoi ratsuväen kesken toisella laidalla. Alemannien ratsuväen onnistui lyödä Rooman ratsuväki joka pakeni kohti selustaa häiriten Cornuti ja Brachiati yksiköitä. Julianus onnistui kokoamaan osan pakenevasta ratsuväestä jalkaväki rivistöjen väliin. Katafrakti yksikön komentajan kerrotaan haavoittuneen taistelun alussa ja yksikön kieltäyneen liittymästä enää taisteluun, ja myöhemmin rangaistuksena tästä Julianus olisi määrännyt heidät käyttämään naisten vaatteita. Alemannit painostivat voimakkaasti Cornutia ja Brachiatia, tämän seurauksena Batavi ja Reges yksiköt siirtyivät auttamaan ensimmäistä rivistöä. Tällä välin päävoimatkin olivat liittyneet taisteluun. Alemannien keskusta hyökkäsi voimalla roomalaisten ensimmäistä rivistöä vastaan, päästen siitä läpi. Toisen rivistön Primani legioona kuitenkin pysäytti vihollisen etenemisen. Lopulta roomalaiset onnistuivat lyömään vihollisen ja nämä kääntyivät pakoon. Alemannit menettivät noin 6000 miestä kaatuneina taistelussa ja takaa-ajossa sekä mahdollisesti tuhansia hukkuneina heidän yrittäessään paeta Reinin yli. Roomalaisten tappiot olivat erittäin vähäiset, sisältäen mm. neljä tribuunia joista kaksi oli katafraktien komentajia. Alemannien päällikkö Khnodomar otettiin vangiksi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä antiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.