Stig Wennerström

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Stig Wennerström

Stig Erik Constans Wennerström (22. elokuuta 1906 Tukholma22. maaliskuuta 2006 Danderyd) oli Ruotsin ilmavoimien eversti ja vakooja.

Wennerström työskenteli 15 vuotta vakoojana Neuvostoliiton hyväksi. Aikaisemmin hän oli työskennellyt vakoojana Saksan laskuun, minkä venäläiset saivat selville ja pakottivat paljastumisen uhalla vakoilemaan jatkossa heidän hyväkseen. Wennerström, koodinimeltään Örnen (kotka), oli toinen kahdesta GRU:n korkean tason ruotsalaisvakoojasta. Toisen heistä, koodinimeltään Getingen (ampiainen), henkilöyttä ei ole saatu selville.lähde? Vuosina 19611962 Wennerström työskenteli Ruotsin ulkoministeriössä ilman selkeää tehtävänkuvaa.

Wennerströmin neuvostoliittolaisena yhdysmiehenä oli aluksi ollut Neuvostoliiton Tukholman-sotilasasiamies Ivan Rybatšenko, sittemmin − hänen välittämiensä tietojen osoittauduttua Neuvostoliitolle erittäin arvokkaiksi − kenraali Lemenov, josta tuli hänen henkilökohtainen ystävänsä. Wennerströmin ilmoitettiin paljastaneen Neuvostoliitolle tietoja mm. Ruotsin ilmapuolustuksesta, puolueettomuuspolitiikasta, Ruotsin ja Yhdysvaltain suhteista sekä Yhdysvaltain lentoaseistuksesta. Neuvostoliitto oli ollut erityisen kiinnostunut Ruotsin lentokentistä, joita se arveli Yhdysvaltain pyrkivän hyödyntämään sotilaallisesti. Lisäksi Wennerströmin kerrottiin myöntäneen, että hän oli saavuttanut vakoojana niin huomattavan aseman, että hänelle oli myönnetty neuvostoliittolainen kenraalimajurin arvo, oikeus valita itse vakoilukohteensa ja vapaa käyttötili sekä vuonna 1960 kolme korkeaa neuvostoliittolaista kunniamerkkiä. Wennerström oli suorittanut vakoilunsa lähinnä valokuvaamalla salaisia asiakirjoja, jotka hän oli vienyt työpaikaltaan kotiinsa. [1]

Wennerström paljastui vuonna 1963 ja hänet tuomittiin seuraavana vuonna elinkautiseen vankeuteen, menettämään sotilasarvonsa sekä maksamaan Ruotsin valtiolle rikoksen tuottamana hyötynä 490 350 kruunua (silloin runsaat 300 000 Suomen markkaa). Wennerström ei ollut tuomiota julistettaessa läsnä oikeudessa, vaan tuomio lähetettiin hänelle kirjallisena Långholmenin vankilaan. Ennen tuomion julistamista Wennerström yritti tehdä vankilassa itsemurhan ottamalla suuren annoksen unilääkettä.[2]

Wennerströmin tapaus aiheutti Ruotsin valtiopäivillä syksyllä 1963 poliittisen myrskyn sen vuoksi, että hänen toimintansa katsottiin aiheuttaneen Ruotsin valtiolle miljardien kruunujen vahingot sekä vahingoittaneen vakavasti Ruotsin mainetta. Valtiopäivien jäsenistä muodostettiin puhemies Axel Strandin johtama kuusihenkinen tutkijaryhmä selvittämään hallituksen menettelyä Wennerströmin asiassa. Tutkijaryhmä julkisti raporttinsa keväällä 1964 ja kehotti valtiopäivien perustuslakivaliokunnan tekemään jatkotutkimuksia. Perustuslakivaliokunta päätyi antamaan entiselle ulkoministerille Östen Undénille moitteet sen vuoksi, ettei tämä ollut erottanut Wennerströmiä ulkoministeriön palveluksesta huolimatta siitä, että hänelle oli ilmoitettu Wennerströmiä koskeneista epäilyistä.

Myöhemmin Wennerströmin saamaa tuomiota lievennettiin ja hänet vapautettiin syyskuun alussa 1974. ´Ruotsin hallituslähteistä kerrottiin syyksi Wennerströmin vapauttamiselle, että hän "ei ole enää turvallisuusriski eikä vaaraksi hallitukselle oltuaan eristettynä vankilassa kymmenen vuotta".[3]

Ruotsalaiselle Året Runt -lehdelle syksyllä 2003 antamassaan haastattelussa Wennerström sanoi, että hän ei kadu mitään elämässään ja että hän toimisi samoin uudestaan. Wennerström kuoli tukholmalaisessa sairaskodissa 99-vuotiaana.[4]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Käki, Matti: Wennerströmin juttu. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1965, s. 168−170. Helsinki: Otava, 1964.
  • Rönblom, H.-K.: Vakooja Wennerström. (Wennerström, spionen.) Suomentanut Osmo Mäkeläinen. Porvoo: WSOY, 1965.
  • Wennerström, Stig: Vakoilijan tunnustus. (Från början till slutet: en spions memoarer.) Suomentanut Aaro A. Vuoristo. Helsinki: Otava, 1973. ISBN 951-1-00285-6.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Mitä-Missä-Milloin 1965, s. 170.
  2. Wennerström sai odotetun tuomion. Aamulehti 13. kesäkuuta 1964.
  3. Vakoilija Wennerström vapautetaan. Helsingin Sanomat 7. syyskuuta 1974.
  4. Sole Lahtinen: Neuvostoliiton laskuun vakoillut ei katunut. Stig Wennerströmin muistokirjoitus. Helsingin Sanomat 29. maaliskuuta 2006.
Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.