Stibiini
| Stibiini | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | 7803-52-3 |
| PubChem CID | 9359 |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | SbH3 |
| Moolimassa | 124,784 |
| Ulkomuoto | Väritön kaasu |
| Sulamispiste | -88 °C[1] |
| Kiehumispiste | -18,4 °C[1] |
| Tiheys | 5,515 g/dm3 (20 °C)[2] |
| Liukoisuus veteen | Liukenee hieman veteen |
|
|
|
Stibiini (SbH3) on antimonin ja vedyn muodostama epäorgaaninen molekyyliyhdiste. Yhdistettä käytetään muun muassa reagenssina puolijohdeteollisuudessa.
Ominaisuudet, valmistus ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huoneenlämpötilassa stibiini on väritöntä kaasua, jolla on voimakkaasti epämiellyttävä haju. Yhdiste liukenee hieman veteen ja paremmin hiilidisulfidiin ja orgaanisiin liuottimiin kuten etanoliin. Yhdiste hapettuu helposti antimonitrioksidiksi. Kuumennettaessa ainetta yli 200 °C:n lämpötilaan stibiini hajoaa antimoniksi ja vedyksi. Stibiini reagoi kiivaasti kloorin, väkevöidyn typpihapon ja otsonin kanssa, mikä muodostaa tulipalo- ja räjähdysvaaran. Kaasu-ilma-seokset ovat räjähtäviä. [2][3][4][5][6][7][8]
Stibiini ärsyttää hengityselimiä ja on hengitettynä tappavan myrkyllistä. Stibiinille altistuminen aiheuttaa vaaran ihmisen lisääntymistervveydelle[8]
Stibiiniä valmistetaan käsittelemällä magnesium- tai sinkkiantimonideja vahvoilla hapoilla. Ainetta muodostuu myös pelkistettäessä antimoni(III)yhdisteitä sinkillä tai natriumboorihydridillä.[1][3][4][6]
- Mg3Sb2 + 6 HCl → 2 SbH3 + 3 MgCl2
Stibiiniä käytetään dopanttina valmistettaessa n-tyypin piipuolijohteita.[3][4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c N. N. Greenwood & A. Earnshaw: Chemistry of the Elements, s. 557-558. (2nd Edition) Butterworth Heinemann, 1997. ISBN 0-7506-3365-4 (englanniksi)
- ↑ a b Pradyot Patnaik: A Comprehensive Guide to the Hazardous Properties of Chemical Substances, s. 637. Wiley-Intersciences, 2007. ISBN 978-0-471-71458-3 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 8.2.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c Leon D. Freedman, G. O. Doak, G. Gilbert Long, Tariq Mahmood & Charles B. Lindhaal :Antimony Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2003.
- ↑ a b c Sabina C. Grund, Kunibert Hanusch, Hans J. Breunig & Hans Uwe Wolf: Antimony and Antimony Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2006.
- ↑ E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 547. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3
- ↑ a b Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 1033. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515 (englanniksi)
- ↑ Stibiinin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 8.2.2023.
- ↑ a b ICSC 0776 - STIBIINI chemicalsafety.ilo.org. Viitattu 27.1.2026.