Stephen Jay Gould

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Stephen Jay Gould

Stephen Jay Gould (10. syyskuuta 1941 New York20. toukokuuta 2002 New York)[1] oli yhdysvaltalainen paleontologi ja evoluutiobiologi sekä tieteenhistorioitsija. Hän oli myös sukupolvensa vaikutusvaltaisimpia ja eniten luettuja tieteen kansantajuistajia. Gould toimi opettajana Harvardin yliopistossa sekä työskenteli Amerikan luonnonhistorian museossa.

Gould tuli tunnetuksi punktualismin kehittäjänä. Punktualistisen ajatuksen mukaan evoluutio ei aina etene tasaisesti, vaan etenee joko vähittäin mutta erisuuruisilla nopeuksilla tai välillä suurempien, yksittäisten muutosten kautta. Monet evoluutiobiologit, muun muassa John Maynard Smith, ovat arvostelleet Gouldin näkemyksiä.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gouldin isän oli Leonard Gould ja äiti Eleanor Gould. Gouldin perhe oli juutalainen muttei osallistunut seurakuntaelämään. Gould on kertonut päättäneensä ryhtyä paleontologiksi viisivuotiaana nähtyään Amerikan luonnonhistoriallisessa museossa tyrannosaurus rexin fossiilin.[2]

1970-luvun alussa Gould liittyi Vietnamin sodan vastaisesta liikkeestä alkunsa saaneeseen vasemmistolaiseen ryhmään nimeltä "Science for the People", joka myöhemmin tuli tunnetuksi muun muassa sosiobiologian vastustamisesta. Gould avioitui kahdesti, ensimmäisen kerran Deborah Leen kanssa vuonna 1965 ja toisen kerran Rhonda Roland Shearerin kanssa vuonna 1995. Gouldilla oli ensimmäisestä avioliitostaan kaksi lasta. Toisen avioliittonsa kautta hän sai kaksi ottolasta.lähde?

Vuonna 1982 Gouldilla todettiin vatsassa mesoteliooma.[3] Vaikka kyseessä on vakava syöpätyyppi ja potilaiden keski-ikä diagnoosin jälkeen kahdeksan kuukautta, Gould eli lähes 20 vuotta sairauden toteamisesta. Sairastuttuaan Gould ryhtyi kannattamaan kannabiksen lääkekäyttöä. Hän itse poltti sairautensa aikana marihuanaa, vaikka se olikin laitonta. Gouldin omien sanojen mukaan kannabis oli tärkein tekijä hänen paranemisessaan.[4] Gould kuoli vuonna 2002 kotonaan keuhkosyöpään, joka oli levittänyt etäpesäkkeitä hänen aivoihinsa.[5]

Vuonna 1999 Gould piti Suomen Kulttuurirahaston kutsumana kahdeksannen yleisölle avoimen Yrjö Reenpää -luennon Helsingin yliopistossa. Luennon otsikko oli "The Glorious Accident of Human Evolution in an Age of Bacteria - Ihmisen evoluutio, suurenmoinen sattuma bakteerien aikakaudella".[6]

Non-overlapping magisteria (NOMA)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjassaan Rocks of Ages: Science and Religion in the Fullness of Life (1999) Gould esitteli tieteen ja uskonnon välisen ristiriidan ratkaisuna käsitteen non-overlapping magisteria (”peittymättömät magisteriumit”). Hänen mukaansa luonnontieteen verkko eli magisterium kattaa empiirisen alueen kun taas uskonnon magisterium kattaa perimmäiseen merkitykseen ja moraaliseen arvoon liittyvät kysymykset. Tiede käsittelee havaittavaa kaikkeutta ja sen osia (tosiasiat) ja miksi se toimii tällä tavalla (teoriat) kun uskonto keskittyy arvokäsityksiin.

Gould katsoi, että kysymykset esimerkiksi sielun olemassaolosta eivät kuulu tieteen aihealueeseen eikä tiede siksi voi todistaa niiden olemassaoloa vääräksi tai oikeaksi.[7] Yhdysvaltain kansallinen tiedeakatemia omaksui kannanotossaan Science and Creationism samansuuntaisen kannan.[8]

Eläintieteilijä ja tieteen kansantajuistamisen professori Richard Dawkins arvosteli Gouldin NOMA-käsitettä teoksessaan Jumalharha.[9] Dawkinsin mukaan teologit astuvat usein tieteen alueelle ja oletus jumalan olemassaolosta on itse asiassa tieteellinen väite todellisuudesta.[10]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Akateemisia julkaisuja
    • Ontogeny and Phylogeny (Harvard University Press, 1977).
    • The Structure of Evolutionary Theory (Harvard University Press, 2002).
  • Yleistajuisia teoksia
    • The Mismeasure of Man (W.W. Norton, 1981; uud. laitos 1996).
    • Time's Arrow, Time's Cycle (Harvard University Press, 1987).
    • Wonderful Life: The Burgess Shale and the Nature of History (W.W. Norton, 1989) – Suom. Ihmeellinen elämä.
    • Full House: The Spread of Excellence From Plato to Darwin (Harmony Books, 1996) (Pohjois-Amerikan ulkopuolella nimellä Life's Grandeur: The Spread of Excellence From Plato to Darwin (Jonathan Cape Ltd, 1996).
    • Questioning the Millennium: A Rationalist's Guide to a Precisely Arbitrary Countdown (Harmony, 1997); toinen laajennettu laitos 1999.
    • Rocks of Ages: Science and Religion in the Fullness of Life (Ballantine Books, 1999).
    • The Hedgehog, the Fox, and the Magister's Pox: Mending the Gap Between Science and the Humanities (Harmony, 2003).
  • Kokoelmat Natural History -lehdessä julkaistuista esseistä
    • Ever Since Darwin: Reflections in Natural History (Norton, 1977).
    • The Panda's Thumb: More Reflections in Natural History (Norton, 1980).
    • Hen's Teeth and Horse's Toes: Further Reflections in Natural History (Norton, 1983).
    • The Flamingo's Smile (Norton, 1985).
    • Bully for Brontosaurus (Norton, 1991).
    • Eight Little Piggies (Norton, 1994).
    • Dinosaur in a Haystack (Harmony, 1995) – Suom. Hirmulisko heinäsuovassa.
    • Leonardo's Mountain of Clams and the Diet of Worms (Harmony, 1998).
    • The Lying Stones of Marrakech: Penultimate Reflections in Natural History (Harmony, 2000).
    • I Have Landed: The End of a Beginning in Natural History (Harmony, 2001).
  • Muita esseekokoelmia
    • An Urchin in the Storm (Norton, 1987).
    • Triumph and Tragedy in Mudville: A Lifelong Passion for Baseball (Norton, 2003).
    • Paul McGarr, toim., The Richness of Life: A Stephen Jay Gould Reader (Jonathan Cape, 2006).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Stephen Jay Gould Encyclopaedia Britannica. Viitattu 15.9.2015. (englanniksi)
  2. Greene, Michelle: Stephen Jay Gould. People, 2.6.1986, 25. vsk, nro 22. Artikkelin verkkoversio Viitattu 15.9.2015. (englanniksi)
  3. The Median Isn't the Message by Stephen Jay Gould Cancerguide.org. Viitattu 15.9.2015. (englanniksi)
  4. Gould, Stephen Joy: Marihuana, The Forbidden Medicine Stephen Joy Gould Archive. Viitattu 15.9.2015.
  5. [1]
  6. 8. Yrjö Reenpää -luento 23.9.1999 Viitattu 15.9.2015.
  7. Gould, Stephen Jay: Nonoverlapping Magisteria. Natural History, 1997, nro 106 (March 1997), s. 16–22. (englanniksi)
  8. Science and Creationism: A View from the National Academy of Sciences 1999. Yhdysvaltain tiedeakatemia. Viitattu 28.4. 2008. (englanniksi)
  9. Dawkins, Richard: Jumalharha. (The god delusion, 2006.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra Cognita, 2007. ISBN 978-952-5697-00-1.
  10. Dawkins, Richard: When Religion Steps on Science's Turf. Free Inquiry, 1998, nro Volume 18, Number 2, s. 18–19. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Brown, A. (1999) The Darwin Wars. New York: Simon & Schuster.
  • Conway Morris, S. (1998) The Crucible of Creation. Oxford: Oxford University Press.
  • Morris, R. (2001) The Evolutionists. New York: Henry Holt & Company.
  • Pinker, S. (2002) The Blank Slate. New York: Penguin.