Stefanija Turkevytš

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Stefanija Turkevytš
Stefanija Turkevytš
Stefanija Turkevytš
Henkilötiedot
Koko nimi Stefanija Turkevytš-Lukijanovytš
Syntynyt25. huhtikuuta 1898
Lviv, Itävalta-Unkari
Kuollut8. huhtikuuta 1977 (78 vuotta)
Cambridge, Yhdistynyt kuningaskunta
Kansalaisuus Ukraina
Ammatti säveltäjä, opettaja, musiikkitieteilijä
Puoliso Robert Lisovsjkyj; Nartsyz Lukijanovytš
Muusikko
Soittimet piano
Aiheesta muualla

Stefanija Turkevytš (25. huhtikuuta 1898 Lviv, Itävalta-Unkari8. huhtikuuta 1977 Cambridge, Yhdistynyt kuningaskunta) oli ukrainalainen säveltäjä, pianisti ja musiikkitieteilijä, joka tunnetaan yleisesti Ukrainan historian ensimmäisenä naissäveltäjänä. Neuvostoliitto kielsi hänen teoksensa Ukrainassa.

Lapsuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskimmäinen rivi (vasemmalta oikealle): sisko Iryna, veli Lev (pitää mailaa) ja Stefanija. Noin vuonna 1915

Stefanijan isoisä (Lev Turkevytš) ja isä (Ivan Turkevytš) olivat pappeja. Hänen äitinsä, pianisti Sofija Kormoš opiskeli Karol Mikulin, Vilém Kurzin sekä nuoren Solomija Krušeljnytsjkan kanssa. Koko perhe oli musikaalinen ja kaikki soittivat jotain soitinta. Stefanija soitti pianoa, harppua ja harmonia. Hän muisti lapsuutensa ja rakkautensa musiikkiin myöhemminkin:

»Kaiken keskipisteessä oli äitini, joka soitti loistavasti pianoa. Lapsena minusta oli ihanaa kuunnella hänen soittoaan. Sitten aloimme pitää kotonamme salonkiorkesteria. Soitimme seuraavasti: isä bassoa, äitini pianoa, Ljonjo selloa, minä harmonia ja Marijka ja Zenko viulua. Isä perusti myös perhekuoron. Nämä olivat ensimmäiset askeleemme musiikin maailmaan. Isä ei koskaan pihistellyt rahaa tai keksinyt tekosyitä musiikilliseen elämäämme liittyen.»

Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stefanija aloitti musiikkiopintonsa Vasylj Barvinsjkyjin johdolla. Vuosina 1914–1916 hän opiskeli Wienissä pianon soittoa Vilém Kurzin opetuksessa. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen hän opiskeli Adolf Chybińskin johdolla Lvivin yliopistossa ja osallistui myös hänen musiikkiteorian luennoilleen Lvivin konservatoriossa.

Vuonna 1919 hän kirjoitti ensimmäisen musiikkiteoksensa Liturhiju, jota esitettiin useita kertoja Lvivin Pyhän Yrjön katedraalissa.

Vuonna 1921 hän opiskeli Guido Adlerin opetuksessa Wienin yliopistossa ja Joseph Marxin johdolla Wienin Musiikin ja esittävien taiteiden yliopistossa, jossa hän suoritti vuonna 1923 opettajan tutkinnon.

Vuonna 1925 hän meni naimisiin Robert Lisovsjkyjin kanssa. Hän muutti Lisovsjkyjin kanssaan Berliiniin, jossa Turkevytš asui vuodet 1927–1930 ja opiskeli siellä Arnold Schönbergin ja Franz Schrekerin johdolla. Hänelle syntyi vuonna 1927 tytär Zoja.

Vuonna 1930 hän matkusti Tšekkoslovakiaan Prahaan, missä hän opiskeli Kaarlen yliopistossa Zdeněk Nejedlýn opetuksessa ja Prahan konservatoriossa Otakar Šínin opetuksessa. Hän opiskeli sävellystä myös Vítězslav Novákin johdolla musiikkiakatemiassa. Syksyllä 1933 hän opetti pianonsoittoa ja alkoi säestää Prahan konservatoriossa. Vuonna 1934 hän puolusti ukrainalaista kansanperinnettä käsittelevää väitöskirjaansa. Turkevytš sai musiikkitieteen tohtorin arvon vuonna 1934 Prahassa Ukrajinsjky Viljny Universytetista, milloin hänestä tuli ensimmäinen galitsialainen filosofian tohtorin tutkinnon suorittanut nainen.

Palattuaan Lviviin hän työskenteli vuodesta 1934 toisen maailmansodan alkuun saakka musiikinteorian ja pianonsoiton opettajana Lvivin konservatoriossa ja pääsi jäseneksi Soiuz ukrainskykh profesiinykh muzykiin (Ukrainalaisten ammattimuusikoiden seura).

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]