Stefan Sarkotić von Lovćen
| Stefan Sarkotić von Lovćen | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 4. lokakuuta 1858 Sinac |
| Kuollut | 16. lokakuuta 1939 Wien |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) |
 Itävalta-Unkari |
| Taistelut ja sodat | ensimmäinen maailmansota |
| Sotilasarvo | kenraali |
Stefan Sarkotić von Lovćen (4. lokakuuta 1858 – 16. lokakuuta 1939) oli kroaatitaustainen itävaltaunkarilainen kenraali, joka komensi joukkoja Balkanilla ensimmäisessä maailmansodassa. Komentotehtäviensä ohella Sarkotić ehdotti ratkaisuja maan eteläslaavien muodostamaan ongelmaan, joskin hänen ehdotuksensa eivät saaneet tukea. Sodan jälkeen Sarkotić asui kuolemaansa saakka Wienissä Itävallassa.
Elämäkerta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Stefan Sarkotić von Lovćen syntyi Sinacissa Itävallan keisarikunnassa nykyisessä Kroatiassa 4. lokakuuta 1858. Hänen isänsä oli katolinen kroaati ja armeijan upseeri. Sarkotić ryhtyi isänsä tapaan sotilasuralle. Vuonna 1879 hän valmistui Maria Teresian sotilasakatemiasta ja opiskeli lisää vuosina 1882–1884. Vuonna 1894 hän julkaisi monografian Das russische Kriegstheater: Strategische und geographische Studie.[1]
Sarkotić oli mukana tukahtuttamassa Dalmatiassa puhjennutta kapinaa vuonna 1882, minkä jälkeen hän työskenteli yleisesikunnassa. Hänet ylennettiin majuriksi vuonna 1896 ja everstiksi vuonna 1901. Vuonna 1907 hänestä tuli kenraali. Uraa siivitti henkilökohtainen ystävyys arkkiherttua Eugenin kanssa. Vuonna 1912 Sarkotićista tuli 4. sotilaspiirin komentaja Agramissa eli nykyisessä Zagrebissa.[1]
Ensimmäisen maailmansodan sytyttyä Sarkotić komensi 42. kroatialaista divisioonaa. Hän sairastui kuitenkin syyskuussa 1914 punatautiin, joka vaati sairaalahoitoa. Sarkotić luovutti divisioonan komentajuuden Oskar Potiorekille. Sairastuminen osoittautui tavallaan onneekkaaksi. Itävalta-Unkarin sodanaloitus Serbiaa vastaan sujui hyvin huonosti, mutta sairaalassa Sarkotić vältti vastuun epäonnistumisista. Hänen ollessaan vielä osin sairas Sarkotić nimitettiin 22. joulukuuta 1914 Itävalta-Unkarin joukkojen koemtajaksi Dalmatian ja Bosnia-Hertsegovinan alueella. Komentajana hänen onnistui palautta joukkojen kuri sen luhistuttua alun tappioiden jälkeen. Sarkotić pisti joukkonsa uudelleen liikekannalle ja tammikuussa 1916 hänen joukkonsa valtasivat Montenegron. Sarkotić oli mukana eturintamalla joukkojen hyökätessä vihollista vastaan Lovćenissa. Uusi keisari Kaarle I palktsi hänet tästä paronin aatelisarvolla (von Lovćen).[1]
Heinäkuussa 1916 Sarkotićille tarjottiin asemaa Itävalta-Unkarin itärintaman komentajana. Sarkotić kuitenkin kieltäytyi huonon terveydentilansa takia. Myöhemmin hän vastusti joitakin Wienin kaaavailemia uudistuksia Itävalta-Unkarissa. Joulukuussa 1917 oli ehdotettu armeijan jakamista itävaltalaiseen ja unkarilaiseen osaan, mihin Sarkotić esitti vastalauseensa. Sodan aikana oli noussut myös esiin kysymys eteläslaavien asemasta valtakunnassa.[1] Sarkotić oli kroatialainen patriootti, mutta hän vastusti ajatusta Jugoslaviasta eli eteläslaavien valtiosta. Hän ehdotti Bosnia-Hertsegovinan liittämistä Kroatiaan, joka taas itessään kuului Unkariin. Unkarissa ajatusta kuitenkin vastustettiin, koska sen katsottiin de facto horjuttavan kaksoismonarkian asemaa. Toukokuussa 1918 Sarkotić esitti vaihtoehtoisen suunnitelman, jossa Itävalta-Unkarissa muodostettiaisiin itävaltalais-kroatialainen osa, sekä unkarilais-serbialainen osa. Tähänkään esitykseen ei ryhdytty, koska Unkarin johtava luokka kannatti edelleen järjestelmää status quo.[2]
Itävalta-Unkari kärsi tappion maailmansodassa ja se hajosi sen seurauksena. Sarkotić vietti jonkin aikaa internoituna Wagramissa. Vapauduttuaan hän asui Wienissä, jossa hän julkaisi kaksiosaisen monografin Der Banjaluka Prozess vuonna 1933. Sarkotić kuoli Wienissä 16. lokakuuta 1939.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Wojciech Roszkowski ja Jan Kofman: Biographical Dictionary of Central and Eastern Europe in the Twentieth Century, s. 886. M.E.Sharpe, 2008. ISBN 978-0-7656-1027-0 (englanniksi)
- ↑ Marc Stefan Peters: Sarkotić von Lovćen, Stephan Freiherr International Encyclopedia of the First World War. Freie Universität Berlin. Viitattu 3.4.2025. (englanniksi)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
